Vuoden vaihtuessa

Vuosi 2010, olet ollut hyvä ja hieno vuosi. Melkein sääli hyvästellä sinut mutta kuka tietää mitä kaikkea mukavaa ensi vuosi tuokaan tulleessaan. Jään odottamaan innolla.

Neulevuotena 2010 näyttää tältä:

• 10 paria sukkia
• 6 huivia
• 2 tiskirättiä
• 1 myssy
• 1 villatakki

Yhteensä 20 valmistunutta työtä. Jollakulla ei ole selvästikään ollut tarpeeksi aikaa käsitöille. Toisaalta valmistuneiden joukossa on ihan uudenlaisia töitä: villatakki sekä kaksi kolmiohuivia! Niistä annan itselleni tunnustusta; viime vuoden lopussa kun asetin tälle vuodelle tavoitteen kokeilla rohkeammin uutta.

Seuraava asettamani tavoite, että kutoisin enemmän itselleni, on edelleen hakusessa. Tänä vuonna omaan käyttöön jäi toinen kolmiohuiveista ja yhdet saapassukat. Kaikki muu on mennyt lahjaksi tai odottaa vielä lahjalaatikossa sopivaa omistajaa. 2011 voisikin olla "Kudo itsellesi"-vuosi.

Langat. Niitä on paljon. Harkitsenkin ihan vakavasti lankalakkoon ryhtymistä, tyyliin lankaa saa ostaa seuraavan kerran marraskuussa Helsingin ELMA-messuilta. Tämä olisi aikamoinen haaste mutta tekisi niin hyvää lankavarastolleni. Ja onneksi ehdin juuri tehdä pari tilausta, joten ihkulankaa olisi vielä tulossa... Kyllä. Taidan ryhtyä lakkoon, laittaa ihkulankaa puikoille sen sijaan että vain hamstraisin sitä, ja ennen kaikkea kutoa niistä ihkulangoista pääasiassa jotain itseäni varten. Sounds like a plan!

Uuden vuoden kunniaksi blogi on myös saanut uuden ilmeen.

Lopuksi samat sanat kuin viime vuonna eli kaiken kaikkiaan kutominen on edelleen ihanaa, samoin blogin pitäminen. Kauniit kiitokset kaikille teille, jotka käytte lukemassa ja kommentoimassa. Pienikin viesti ilahduttaa aina. Onnellista vuotta 2011!

Hyvää Joulua!

Joulu on tunnelmien, tuoksujen, lämmön ja läheisyyden aikaa. Käsityöt ovat jääneet hieman vähemmälle huomiolle sillä nyt on ollut leipomisen vuoro. Leivoin joskus aikanaan paljonkin ja on ollut kiva löytää nuo taidot uudestaan.



Sinisessä peltirasiassa komeilevat piparkakut ovat saaneet pintaansa sokerikuorrutusta ja talvisia koristeita.



Punaisen rasian ässät tuoksuvat ihanasti kanelilta.

Lisäksi uunissa paistuu parhaillaan banaanikakku ja sen myötä ilmassa tuoksuvat kaneli, muskotti ja neilikka. Pätkisakkuakin tuli kokeiltua viime viikonloppuna. Mutta pian ovat kaikki leipomukset valmiit ja sitten aion vain oleilla ihanasti. Ehkäpä otan sukkapuikot ja kerän kaunista lankaa esiin.

Cerisara

Meillä on juhlittu häitä! Viikko sitten lauantaina sanoimme mieheni kanssa toisillemme Tahdon. Hääpäivä oli aivan ainutlaatuinen; ihana, kaunis ja tunnelmallinen. Ei tuota päivää turhaan kutsuta yhdeksi elämän onnellisimmista... Nyt totuttelen uuteen sukunimeen sekä vaimona ja rouvana olemiseen. Hyvin sujuvat.

Häitä varten päätin kutoa itselleni pitsisen neuletakin. Harkitsin aluksi huivia mutta sitä olisi joutunut kannattelemaan ja korjailemaan jatkuvasti, takki sen sijaan pysyisi päällä ihan itsestään. Seikkailin Ravelryssa etsimässä malleja, katselin kuvia valmiista neuleista ja luin ahkerasti kommentteja, kunnes valinta oli selvä.



Malli: Cerisara by Bonne Marie Burns
Lanka: Rowan, Felted Tweed
Langan menekki: 311 g
Puikot: 4,0

Olen todellinen noviisi mitä tulee villatakkien kutomiseen. Lisäksi tämä malli kudotaan ylhäältä alas ja täysin ilman saumoja. Mietin muutaman hetken riittävätkö taitoni mutta koska ohje vaikutti hyvin kirjoitetulta ja selkeältä, päätin yrittää. Takkia kutoessa tutustuin toden teolla väliaikaisiin aloituksiin: tuntui että jatkuvasti osa silmukoista siirrettiin apulangalle odottamaan ja johonkin kohtaan puolestaan luotiin uusia silmukoita. Enkä meinannut aluksi millään ymmärtää miten kaulus rakentuu ja liittyy takakappaleeseen mutta päätin tehdä juuri niin kuin ohjeessa sanottiin, ja se kannatti. Rakenne hahmottui ja tuli oivallus siitä, että näinhän tämä meneekin...



Kudoin takin ennätysajassa, parissa viikossa. Hämmästyttävää, sillä saan tavallisesti yhteen sukkapariin kulumaan saman verran aikaa ellen enemmänkin. Suurimman työn tein häitä edeltävinä päivinä, välillä jopa yötä myöten. Hääpäivän aamuna päättelin vielä langanpäät, ja niitä riittikin varmaan lähemmäs parikymmentä kappaletta, sekä höyrytin takin muotoonsa.

Vaikka kutoessa tuntui paikoin hieman hankalalta käsitellä kokonaista villatakkia, loppuvaiheen helppous oli ihanan palkitsevaa. Ei yhtään ommeltavaa saumaa. Jopa pääntie ja etureunat tehtiin samaan aikaan muun työn kanssa. Reuna oli suunniteltu kauniisti rullautuvaksi, joten viimeistelyksi riitti höyryttäminen, jotta rullaus olisi tasaista joka kohdassa.



Felted Tweed oli uusi lankatuttavuus ja aivan ihana sellainen. Neulepinnasta tuli napakka ja sen oloinen, että säilyttää muotonsa eikä venähdä ihan pienestä. Värikartta on myös herkullinen. Jos olisin tehnyt villatakin arkikäyttöön, olisin valinnut jonkin upeista ruskeista tai harmaista mutta hääpukuni kanssa tämä marjapuuroon taittuva vaalenpunainen oli juuri se oikea.

Ja millainen takista sitten tuli? Oikein onnistunut. Koko oli juuri sopiva ja istuvuus hyvä. Yhdessä hääpuvun kanssa yhdistelmä oli tyrmäävä.

Projekti

Puikoilla on tällä hetkellä Projekti. Täysin jotain erilaista, kuin olen koskaan aiemmin tehnyt. Neuletakki!

Malli on kaunis mutta haastaa minut opettelemaan uutta. Tähän mennessä olen tutustunut perusteellisesti tuumien muuttamiseen senteiksi sekä väliaikaiseen aloitukseen (provisional cast-on). Ohje on hyvin kirjoitettu mutta ajoittain iskee uskonpuute: koko neuletakki kun tehdään täysin saumattomana ylhäältä alas. Rakenne vaikutti aluksi käsittämättömältä mutta nyt luulen saaneeni ideasta kiinni...



Lankana on ihanainen Rowanin Felted Tweed. Se soljuu sormien lomassa pehmeänä ja lämpimänä, kuin vakuuttaen, että hyvä tästä tulee.

Palmikoidut

Joskus tulee vastaan neuletyö, joka ei vain ota sujuakseen. Ohjeessa ei ole mitään vikaa eikä langassakaan, lisäksi valmistuva työ näyttää oikein hyvältä. Jostain syystä sen kutominen ei vain voisi kiinnostaa vähempää.

Omaksi ikuisuusprojektikseni muodostui työkaverilleni lupaama palmikkosetti, johon sain langat pari vuotta sitten. Huivin sain valmiiksi silkan tahdonvoiman avulla viime talvena, myssyn puolestaan tänä syksynä. Settiin kuuluisivat vielä lapaset mutta niitä en saanut onnistumaan sitten millään ja lopulta päätin luovuttaa. Huivi ja myssy saavat riittää. Ja tiedättekö, niistä tuli aivan ihanat!

Malli: Palmikkohuivi, lehdestä Novita syksy 2007 ekstra

Lanka: Novita, Seitsemän Veljestä

Langan menekki: 279 g

Puikot: 4,0

Kaunista palmikoitua neulepintaa, jota elävöittävät myös pitsineuleraidat. Lämmin, muhkea ja näyttävä.

Malli: Baskeri, lehdestä Novita syksy 2007 ekstra

Lanka: Novita, Seitsemän Veljestä

Langan menekki: 82 g

Puikot: 3,5 ja 4,0

On muuten ensimmäinen koskaan kutomani hattu/myssy/päähine!

Ohjeessa puhuttiin baskerista mutta vaikka neuletiheys täsmäsi, tästä tuli myssy. Helppo, nopea, kaunis ja täydellisesti istuva myssy. Rakastuin tähän kertaheitolla ja haluan ehdottomasti itselleni samanlaisen. Cascadesta kudottuna. Ja seuraavalla kerralla käyttäisin resoriin 3,0 puikkoja.

Sovituskuva. Sopisivat niin täydellisesti minulle.

Mustikkaa

Kaksi kuukautta kestänyt sukkasato alkaa lähestyä lokakuun päättymisen myötä loppuaan. Sain valmiiksi juuri sopivasti vielä kolmannen sukkaparini. Mustikkaa, olkaa hyvä!



Malli: Perussukka
Lanka: Novita, Nalle Marjaretki "Mustikka" ja Novita, Nalle Aloevera
Langan menekki: 94 g yhteensä
Puikot: 3,0

Ihan perussukat nämä mustikkasukat. Mutta perussukan kutominen onkin usein kaikkein hauskinta.



Lankavarastostani löytyi raitalangan kanssa yhteensopiva sininen kerä, joten sen myötä sukan suu, kantapää ja kärki saivat yksivärisen ilmeen. Tulos on huomattavasti rauhallisempi, kuin jos koko sukka olisi kudottu kirjavaksi. Nyt tekisi tietenkin mieli mennä ostamaan lisää yksivärisiä keriä, jotta voisin samaa keinoa hyödyntäen kutoa sukkia jäljellä olevista marjaretki-, vuodenaika- ja kukkaketo-langoista. Mutta ehkä hillitsen itseni, viime aikoina tämä harrastus on mennyt hieman turhan paljon langan keräilyksi. Lanka vain on niin ihanaa.



Sukat menevät lahjaksi sinisestä pitävälle ystävälle, toivottavasti ovat sopivat ja mieleiset.

Cornflower

Olen päättänyt kehittyä käsitöiden tekijänä ja tämän vuoden merkkipaaluihin kuuluvat ehdottomasti kaksi aikaisemmin kutomaani Multnomah-huivia. Ensimmäiset kolmiohuivini! Helppoa ja hauskaa. Vaikeuksia eivät tuottaneet myöskään nämä sukat.



Malli: Cornflower Socks
Lanka: Gjestal, Sildre
Langan menekki: 101 g
Puikot: 3,25

Ihastuin tähän malliin heti sen nähtyäni. Pidän eniten juuri tällaisista sukista, joissa on kaunis tekstuuri ja joiden kutominen vaatii hieman näpertämistä. Malli sisältää kiertäen neulottuja sekä ristittyjä silmukoita ja pientä palmikkoa. Se opeteltava osio oli mainittujen silmukkayhdistelmien kutominen ilman perinteistä apupuikkoa eli "cabling without a cable needle".



Olihan se alussa hieman mutkikasta: ilmaan hetkeksi jätetty silmukka tahtoi alkaa purkautumaan, jos toista silmukkaa venytti liian paljon. Ja entäs se kun silmukat oli saatu ristiin ja ensimmäinen niistä piti kutoa, mutta puikolle saikin vain säikeitä eikä kokonaista ollenkaan! Mutta kun tekniikan oppi, se sujui kuin itsestään ja sukkia saattoi kutoa vaikka tv:tä katsoessa.



En tiedä oliko Sildre ihan paras valinta tähän työhön, sillä se on melko pehmeää ja halkeilevaa, jolloin välillä silmukasta sai tosiaan napattua puikolle vain puolikkaan tai sitten ekstrana pari säiettä viereisestä silmukasta. Langan menekki ihmetyttää myös. Keittiövaaka kertoi, että sukkiin meni 101g lankaa mutta kuitenkin molemmat kärjet on kudottu kolmannelta kerältä. Ovat tainneet olla melkoisen alipainoisia nuo kerät.



Mutta ihanat näistä tuli. Ja yllättävän siron näköiset vaikka käytin 3,25 millin puikkoja.

Talvivaraston kokoamista

Kutomukset antavat vielä hetken odotella itseään, tekeillä on kyllä vaikka mitä ja ihan kohta valmiinakin, mutta niitä odotellessa ajattelin esitellä mitä uusia ihanuuksia meille onkaan kotiutunut.









Wollmeisea kanssaneulojalta hankittuna sekä ihan itse tilattuna. Ruby Thursday, Maus jung, Rosenrot sekä Kürbis. En osaisi laittaa ihkuusjärjestykseen, vaikka pyydettäisiin. Värit ovat totta kai upeammat, vivahteikkaammat ja elävämmät luonnossa kuin mitä sain kuviin vangittua.



Tämä kirja on lankojen tavoin silkkaa laatua. Upeita kuvia, kuten oli Socks from the toe upissakin, sekä ennen kaikkea taidokkaita malleja, joista voisin toteuttaa lähestulkoon jokaisen. Enää täytyy vain opetella kutomaan niitä sukkia sieltä kärjestä aloittaen, minun joka olen aina kutonut sukkani perinteisesti ylhäältä alas! Mutta onhan tässä koko syksy ja talvi aikaa, ja ainakaan lanka ei lopu ihan heti kesken.

Kädentaitomessut

Kävin eilen kädentaitomessuilla Wanhassa Satamassa. Olin paikalla noin tunti avaamisen jälkeen ja tungos oli aivan valtava. Käytävillä oli paikoin lähes mahdotonta päästä eteenpäin ja suosituimmille osastoille sai jonottaa. No, sellaistahan messuilla aina välillä on. Ratkaisuna kiersin messualueen kahdesti läpi. Ensimmäisellä kerralla katselin ja toisella kierroksella, kun pahin ruuhka oli jo vähän ehtinyt tasoittua, tein ostokseni.

Olin niin odottanut näitä messuja ja miettinyt mitä haluaisin hankkia. Olin jopa laatinut itselleni budjetin! Koko summaa en sitten kuitenkaan kuluttanut ja loppurahat annoin SPR:n nälkäpäiväkeräykseen. Tuntui reilulta, että kun ensin on hankkinut itselle kaikenlaista, antaa myös jotain heille joilla ei ole mitään.

Mutta sitten ostoksiin.



Sanoinko viimeksi, että oranssi ei ole minun värini? No, lankakauppa Kujeen osastolla ihastuin näihin Lorna's Laces Shepherd Sport-vyyhteihin, Satsuma on värin nimi. Kuvassa näkyy vyyhtien ruskeaan vivahtava osuus mutta kyllä niissä on myös ihan rehellistä, kirkastakin oranssia.



Ja sitten jotain ihanaa, Kujeelta nimittäin löytyi myös Dream In Colorin Smooshya ja väri Chinatown Apple! Melkein harmittaa, etten ostanut samalla myös Classya mutta jotenkin värit eivät puhutelleet.



Seuraavaksi ostoksia Titityyltä. Huolellisen valitsemisen jälkeen päädyin Koigun Premium Merinoon eleettömän kauniina harmaanvihreänä.



Samoin Koigulta Painter's Palette Premium Merinoa. Värit tuovat minulle mieleen orkidean.

Mukaan lähti myös kerä Rowanin Felted Tweediä. Omasta varastostani löytyy samaa lankaa marjapuuron värisenä ja näistä saa yhdessä vaikka mitä kaunista.

Vyyhti Cascadea ja olisi kyllä pitänyt ostaa kaksi. Tästä saan kyllä palmikkolapaset kuten suunnitelinkin mutta jälkeenpäin tuli mieleen, että olisihan se ollut kiva myös tehdä myssy samasta väristä. Mutta saahan tätä tilattua, jos siltä tuntuu.

Lopuksi jotain muuta kuin lankaa. Hurmaava ovikoriste. Näitä myyvällä osastolla oli vaikka mitä kiehtovaa ideoituna "romusta".

Näiden ostosten myötä tuli tunne, että lankavarastoni on tällä hetkellä melko kattava. Löytyy lähes jokaista lankamerkkiä, josta olen haaveillut, etenkin nyt Koigun ja Smooshyn liityttyä kokoelmaan. Mietin vain, että pitäisikö nyt alkaa kerätä käyttölankaa? Sillä eihän näitä raaski käyttää, ihkulankoja. No ei vain, kunhan hupsin :) .

Syksyn satoa

Noudatin mielitekoani ja kudoin toiset saapassukat. Samalla pääsen avaamaan Sukkasadon saldoni!



Sukat on kudottu täsmälleen samoin kuin edellisetkin: 2 oikein, 2 nurin varren suussa, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus, muuten puhdasta oikeaa. Lankana sentään Raidan sijasta Jättiraita, lankavaraston uumenista.



Malli: Perussukka
Lanka: Novita, Seitsemän Veljestä Jättiraita
Langan menekki: 130 g
Puikot: 3,5



Värimaailma on sopivan syksyinen mutta koska oranssi ja fuksia eivät kuulu omiin lempiväreihini, menevät nämä sukat lahjalaatikkoon odottelemaan sopivampaa omistajaa.



Viimeksi kertoilin haaveilevani kumisaappaista. No, ne ovat edelleen hankkimatta mutta sen sijaan löysin täydelliset talvikengät. Tuntuvat jalassa lähes aamutossuilta. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ja kuka tietää, ehkä kohtaan vielä juuri sen oikean saapasparinkin.

Tervetuloa syksy!

Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Etenkin nämä varhaiset syyspäivät ovat ihania, aurinko paistaa ja ilma on viileän raikas. Kotona voi jo ottaa esille kynttilät tunnelmallisia iltoja varten ja laittaa jalkaan villasukat, ainakin sellaiset ohuet. Ja mitä pidemmälle syksyssä mennään, sitä kauniimpia värejä luontoon ilmaantuu. Ja ehkäpä syksyn alku saisi minutkin tarttumaan hieman aktiivisemmin käsitöihin? Ainakin tänään alkava Sukkasato toimii kivana innoittajana.

Niin. Syksyyn kuuluvat myös ehdottomasti sadepäivät ja kumisaappaat. Saappaat ovat vielä hankkimatta mutta kudoin itselleni lämpimät saapassukat.

Malli: Perussukka

Lanka: Novita, Seitsemän Veljestä Raita

Langan menekki: 131 g

Puikot: 3,5

3,5 mm:n puikoilla sukat valmistuivat muutamassa päivässä ja mieli tekisi kutoa toiset samanlaiset, lankaa ainakin on varastossa vaikka useampaakin paria varten. On Polkkaa, Jättiraitaa ja tavallista Raitaa sekä ihan yksiväristäkin kerää.

Perussukat siis kyseessä, kera ranskalaisen kantapään ja nauhakavennuksen. Ihan puhdasta sileää sukan suuta lukuun ottamatta, jotta raidoitus pääsisi parhaiten esille.

Lahesta

Olen kotoisin Lahesta (Lahdesta, toim. huom.) ja entisessä kotikaupungissa tulee käytyä aina silloin tällöin. Sieltä myös löytää aina kaikkea kivaa.



Kuten vaikka lankaa. Punta Yarns on ihan uusi tuttavuus ja mukaan lähti kaksi vyyhteä, laatua MeriSock Space Dyed. Värit ovat ihanat. Ja löytöpaikka on lankakauppa Heini.



Tai seinäkello. Suuri seinäkello. Raksuttaa kotoisasti. Nyt on helppo katsoa vaikkapa, että kauanko yhden kerroksen kutomiseen menee aikaa. Tai kauanko onkaan tullut kaiken kaikkiaan kudottua. Ihan yhdellä silmäyksellä. On se kätevää.

Valmiita töitä... ei ole. Yhden sukan kudoin mutta siitä tuli niin epäilyttävä, että taitaa mennä purkuun. Varsi on löysä ja en muutenkaan tykkää. Harmi, sillä malli on tosi mukava, mutta lopputulos ei vain miellytä. Ystävän vauvan myssy olisi lähes valmis mutta odotan viimeistelyinspiraatiota. Ja samalla epäilen, että tuleeko siitä nyt ollenkaan hyvä. Toisen ystävän unisukat aiheuttavat myös kriiseilyä. Mikään malli ei suostu langan kanssa yhteistyöhön. Kuinka monta kertaa alpakkaa voikaan purkaa ilman että lanka menee pilalle? Nyt tarvitsisin puikoille jotain kivaa ja helppoa!

Kotiin ja keittiöön

Olen varsinainen myöhäisherännäinen. Virkattuja ja kudottuja tiskirättejä ja muita liinoja on näkynyt blogeissa kuukausikaupalla mutta minä vasta löysin koko jutun. Citymarketin alelaarin kohdalla se tapahtui. Novitan Luxus Cottonia ja Puro Batikia poistohinnoin. Mietin, että sellainen tiskirättihän voisi olla tosi kiva, omaan kotiin ja keittiöön. Etsin Ravelrystä malleja ja niin vain kudoin eilen kaksi liinaa yhdeltä istumalta.



Malli: Be My Dishcloth
Lanka: Novita, Luxus Cotton
Langan menekki: 33 g
Puikot: 3,0

Tämä on aivan ihana! Suloiset sydämet erottuvat liinasta hyvin ja sininen sopii täydellisesti keittiön väreihin.



Malli: Springing Up Flowers
Lanka: Novita, Luxus Cotton
Langan menekki: 34 g
Puikot: 3,0

Tämän liinan kohdalla saa sen sijaan käyttää hieman mielikuvitusta, ennen kuin kukat hahmottuvat. Lanka oli myös velton ja raskaan oloista, aivan toisenlaista kuin tuo napakka sininen lajitoverinsa. Kelpaa silti oikein hyvin tiskipöydän pyyhkimiseen. Luulisin.



Kerällinen Puro Batikia olisi vielä jäljellä. Millaisia liinoja siitä mahtaisi saada aikaan?

Oma

Ensimmäisen Multnomahin jälkeen puikoille pääsi saman tien toinen samanlainen. Helteestä johtuen työ eteni rauhalliseen tahtiin mutta nyt tuo huivi on valmis. Siitä tuli aivan ihana ja se on minun. Oma.



Malli: Multnomah
Lanka: Wollmeise, 100% Merino
Langan menekki: 158 g
Puikot: 3,5

Tein malliin muutaman muutoksen. Ohjeessa jokaisen kerroksen ensimmäinen silmukka kudotaan oikein mutta en pitänyt lopputuloksesta, joten tässä huivissa tuo reunasilmukka on nostettu nurin neulomatta, lanka työn edessä. Reuna on nyt paljon huolitellumman näköinen ja joustaa vähintään yhtä paljon kuin aina oikein neulottuna. Ensimmäisessä huivissa en myöskään lisännyt Feather & Fan kuviota silmukkaluvun kasvaessa, vaan kudoin reunoissa ja keskellä pelkästään oikeaa. Keskuskuviossa tuo ratkaisu toimii mutta sivut sen sijaan jäivät hassuiksi lärpäkkeiksi. Tässä huivissa kudoin edelleen keskellä oikeita silmukoita mutta lisäsin sivureunoihin puolikkaan kuvion aina kun sivusilmukoiden lukumäärä oli kasvanut sopivasti. Lopputulos on tasapainoisempi ja eheämpi. Ja vähänkö olen ylpeä itsestäni! Tulin ajatelleeksi miten ohje olisi enemmän minun mieleeni ja osasin vielä toteuttaa nuo pienet muutokset ihan itse.



Tämä oli samalla ihka ensimmäinen työni Wollmeisesta. Lankavarastosta valikoitui vyyhti värissä Orient (WD), jossa ovat kaikki kauneimmat syksyn värit. Värien upeus on suorastaan hengästyttävä mutta langan tuntu ei puhutellut yhtään samalla lailla. Puuvillaa. Siltä se tuntuu. Ja minä kun pidän yli kaiken villan tunnusta. Ja kuitenkin tämä on 100% merinoa. Neuloutuu kuitenkin kauniisti ja pingottuu upeasti ja tuskin maltan odottaa syksyä, jolloin pääsen tätä käyttämään. Tästä tuli välittömästi oma suosikkini. Ja olipa muuten reilun painoinen vyyhti. Huiviin meni lankaa 158g ja jäljelle jäi vielä ihan hyvän kokoinen nöttönen.

Satakielen huivi

Olen ottanut askeleen eteenpäin neuleissani ja kutonut vihdoinkin ensimmäisen kolmiohuivini. Haaveilin sellaisesta jo blogini alkutaipaleella mutta vasta nyt sain huivin ensin puikoille ja sitten puikoilta. Olen luullakseni hieman arka kokeilemaan uutta, pikkutarkalla luonteenlaadulla varustettuna on niin paljon helpompaa kutoa tuttua ja turvallista, kuin ihan uutta ja tuntematonta. Vastikään hankitut keltaiset alpakkakerät kuitenkin houkuttelivat ottamaan pitsi-Addit käteen ja luomaan silmukat. Löysin myös aloittelijalle soveltuvan mallin, yksinkertaisen mutta samalla klassisen kauniin.



Malli: Multnomah
Lanka: Garnstudio, DROPS Alpaca
Langan menekki: 132 g
Puikot: 3,5

Huivissa yllättivät helppous ja nopea valmistuminen. Pingotuskin sujui ilman suurempia hankaluuksia. Olikin kiehtovaa nähdä vasta puikoilta tulleen tekeleen avautuvan kauniiksi, pehmeäksi ja pitsimäiseksi huiviksi. Ihastuin myös lankaan. Alpakka on ihana materiaali, pehmeä ja lämmin mutta samalla kevyt ja ilmava. Tätä lankaa voi kutoa lämpimälläkin säällä, se ei hikisty tai tunnu raskaalta kuten villa saattaa tehdä.



Tein huivista hieman ohjetta suuremman, eli kudoin oikeita kerroksia kunnes työssä oli 265 silmukkaa ja aloitin sitten Feather and Fan-pitsikuvion, jota toistin 12 kertaa. Päättelin työn virolaisten pitsihuivien tapaan, jolloin reunasta tulee kaunis ja joustava. Tämä "k2tog bind-off" löytyy esim. Nancy Bushin Knitted Lace of Estonia-kirjasta. Ainoa asia mistä en mallissa pidä, on huivin yläreuna. Ohjeen mukaan jokaisen kerroksen ensimmäinen silmukka kudotaan oikein mutta seuraavassa huivissa (joka on jo puikoilla) nostan nuo ensimmäiset silmukat nurin neulomatta, lanka työn edessä. Näyttää ainakin minun silmiini paljon huolitellummalta.



Huivin uusi ja onnellinen omistaja on ystäväni Satakieli, jolle kuuluvat myös kiitokset kuvausassistenttina ja -mallina toimimisesta. Lankaa jäi sen verran jäljelle, että kudon jossain vaiheessa huivin kaveriksi myös lapaset, kaksinkertaisesta langasta. Lapasiin voisi yhdistää myös helmiä... Tätä täytyykin suunnitella.

Suvetar ja Etelätär

Miten olisi pieni postaus uusista langoista alpakkahuivin valmistumista odotellessa?

Vaalea kaunotar on nimeltään Suvetar, valio vaimo. 50% merinovillaa ja 50% alpakkaa. Etummaisena puolestaan Etelätär, eukko. 75% villaa ja 25% polyamidia. Aivan upea tämäkin.

Langat tilasin Ilulta ja ainoa kysymys onkin, että miksi ihmeessä en ole tehnyt niin jo aiemmin? Kun bonuksena kauniiden, käsinvärjättyjen lankojen lisäksi tulevat hauskat postituspussit ja nopsa toimituskin.

Safarilla Serengetissä

Pitkästä aikaa jotain valmistunutta esiteltäväksi. Näitä sukkia on tehty kaikessa rauhassa, silmukka silloin, toinen tällöin, tarkoituksena rentoutua ja nauttia kutomisesta.

Malli: Perussukka

Lanka: Austermann, Step

Langan menekki: 83 g

Puikot: 2,25

Astetta räimeämmän väriset sukat, kuin täällä Kutomuksessa on totuttu näkemään, eikö totta? Olen saanut tämän langan lahjaksi ystävältä ja vaikka itse en olisi tätä lankaa tullut valinneeksi, sen kutominen oli kuitenkin hauskaa. Lanka on Austermannin Step, käsitelty aloe veralla ja jojobaöljyllä, laadukasta ja miellyttävän tuntuista.

Langan väritys on saanut nimen Serengeti, ilmeisestikin Serengetin kansallispuiston inspiroimana. Sukkien musta-valkoiset osiot tuovatkin ensimmäiseksi mieleen seeprat mutta värit voi yhtä hyvin assosioida myös palaneeseen, halkeilleeseen maahan, jota yllättäen halkoo turkoosi joki. Ja ei, en ole koskaan käynyt Afrikassa mutta jonain päivänä ehkä.

Sukat ovat malliltaan ihan perussukat, varsi kiertäen neulottua 1x1 ribbiä, kantapää on tuttuun tapaan ranskalainen ja kärjessä nelitahoinen kavennus.

Puikoilla on tällä hetkellä suloisenpehmeää alpakkaa. Ensimmäinen kolmiohuivini on kohta valmis!