Mikä parasta, nyt olen ehtinyt myös kutoa (ja lukea kirjoja, joista ei vahingossakaan opi mitään, katsoa elokuvia, nähdä vihdoinkin ystäviä, jotka ovat olleet ihanan ymmärtäväisiä koko tämän hullun vuoden ajan jatkuneen kiireisyyteni suhteen, harrastaa pitkiä kävelyitä ja nukkua päiväunia). Saanko siis esitellä: salaisen paheen sukat.
Malli: Perussukka
Lanka: Novita, Nalle Kukkaketo "Krassi" ja Novita, Nalle
Lankaa kului: 97 g yhteensä
Puikot: 2,75
Ai että mikä salainen pahe? No itseraidoittuva ja -kuvioituva sukkalanka tietenkin! Sukat kutoutuvat kuin itsestään, kun langan värit ja kuvioinnit vaihtuvat nopein väliajoin. Kuka nyt sellaista voisi vastustaa? En minä ainakaan, mikä selviää helposti lankavarastooni kurkkaamalla. Löytyy kukkaketoa muissakin väreissä, yksi kerä muinaista neljää vudenaikaa ja Fabelia vaikka millä mitalla.
Niin paljon kuin pidänkin kirjoneulemaisesta efektistä, käytin yksiväristä punaista Nallea sukkien suussa, kantapäässä ja kärjessä tasapainottamaan kokonaisuutta. Samalla oli helppoa saada raidoitus jatkumaan keskeytyksettä varrresta jalkaterään. Langanpäitä tämä tapa tuottaa kuitenkin kiitettävästi, 10 kappaletta per sukka, joten niiden päättelyyn kului hetki aikaa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi saadakseen sukista tismalleen samanlaiset?
Kukkaketo ei myöskään ollut yhtään hassumpaa tuntumaltaan. Aloeveran ja jojobaöljyn ansiota kenties? Sen sijaan yksivärinen Nalle oli karheaa kuin teräsvilla. Ainakin se jyrsi vasempaan etusormeen kunnon uran. Auts. Mutta ai että, miten pidän lopputuloksesta. Lämpimistä väreistä, jotka tuovat krassin sijasta mieleen pihlajan ja kettukarkit, ja siitä miten helposti sukat syntyivät, ihan peruslangasta.