Elämässä on tänä syksynä tapahtunut aivan huikean upeita asioita ja haaveiden toteutumisia. Mistähän sitä aloittaisi kertomisen?
No ensinnäkin minä ja mieheni löysimme vihdoinkin meille aivan täydellisen kodin. Kaupat tehtiin viime viikolla ja aloitamme tässä pikkuhiljaa muuttopuuhat. Pääsen myös sisustamaan, ja ette usko miten innoissani siitä olen! Jännittävää on myös se, että muuton myötä muuttuu myös asuinympäristö ihan täysin. Eroa nykyiseen, vanhaan kotiin on matkallisesti noin 50 kilometriä mutta henkinen muutos on ehkä sitäkin suurempi, muutto kun tapahtuu suurkaupungista vähän niin kuin "maalle". Ratkaisu tuntuu todella hyvältä ja tähän elämäntilanteeseen juuri oikealta.
Toinen unelmani puolestaan toteutui, kun tulin tänä syksynä valituksi nelivuotiseen ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Ihan huikeaa! Asetin tavoitteen tähän koulutukseen hakeutumisesta yliopisto-opintojeni loppuvaiheessa ja olen sen jälkeen työskennellyt systemaattisesti tätä tavoitettani kohti. Ja nyt siitä tuli totta... Ensimmäiset koulutuskerrat ovat jo takana ja niiden perusteella uskaltaudun jo sanomaan, että tykkään ja nautin. Vuonna 2020 sitten valmistun. Onhan tässä tietysti myös haastetta, sillä opiskelu työn ohessa vie aikaa melko tehokaasti. Lisäksi etäisyydet kodin, työpaikan ja opiskelukaupungin välillä ovat pitkät, kotoa töihin kun on matkaa noin 170 km, töistä opiskelukaupunkiin 270 km, ja opiskelukaupungista kotiin 170 km. Reissaaminen on siis olennainen osa arkea.
Käsitöihin tämä tilanne vaikuttaa siten, että pitkän harkinnan ja myös surutyön jälkeen olen päättänyt lopettaa blogin pitämisen, ainakin toistaiseksi. Kutomista en silti ole lopettamassa, en todellakaan, mutta aikani ei vain tällä hetkellä riitä bloggaamiseen. Ravelryssä pysyn edelleen ja päivitän sinne kaiken puikoiltani (todennäköisesti harvakseltaan) valmistuvan, joten nähdään siellä! Kiitokset kaikille lukijoilleni täällä, nämä vuodet ovat olleet antoisia ja täynnä iloa sekä kutomusten lämpöä.
torstai 17. marraskuuta 2016
keskiviikko 14. syyskuuta 2016
Pehmeää suklaata ja vaarin kalsarit
Siskoni mies on ihan huippu. Ensinnäkin kadehdittavan taitava sosiaalisesti, siis sellainen, jonka seurassa kaikki viihtyvät, ja joka myös pitää huolen siitä, että kaikilla on mukavaa. Toiseksi, hän arvostaa käsinkudottuja villasukkia. Ja kolmanneksi, hänen kengännumeronsa on varsin kohtuullinen 41-42. Joten kun sain häneltä jokin aika sitten kuvaviestin, jossa hän murheellisesti esitteli jaloissaan olevia maailman virttyneimpiä villasukkia, totesin että asialle olisi syytä tehdä jotain.
Malli: Perussukka
Lanka: Drops, Fabel
Lankaa kului: 100 g
Puikot: 2,25
Lanka: Drops, Fabel
Lankaa kului: 100 g
Puikot: 2,25
Sopivia sukkalankoja valitessa jouduin toteamaan, että stashissani on loppujen lopuksi melko vähän miesväristä lankaa. Päädyin kuitenkin lopulta ruskeankirjavaan Fabel Printiin, joka näytti kerällä oikein kivalta, ja sen kaveriksi valitsin yksivärisen ruskean Fabelin. Kummasti vain työn edetessä sukkien väritys alkoi tuoda mieleen vaarin kalsarit, ja kun itsekuvioituvan Fabelin nimeksi oli vielä laitettu Soft Chocolate, tuo mielikuva vain vahvistui entisestään. Hysteerisen hauskaa.
Aviomieheni kuitenkin vakuutti, että sukista tulee oikein hyvät, ja nyt kun näitä valmiina katsoo niin kyllä, ihan pätevän näköinen kokonaisuus. Kokonsa puolesta nämä olivat liian suuret sukkablokkeihin mutta höyrytin ne nurjalta puolelta kevyesti muotoonsa. Ja perinteinen kuvaustapakin onnistui, kun sukat napsautti pyykkipojilla kiinni naulakon koukkuihin ;) .
keskiviikko 17. elokuuta 2016
Dodo ikiroudassa
Dodo, tuo ammoin sukupuuttoon kuollut lintu, on herännyt eloon ikiroudasta. Aikamoinen ihme, etten sanoisi!
Lanka: Walk Collection, Delicate Merino "Permafrost"
Lankaa kului: 100 g
Puikot: 4,0
Vaikka pidinkin Dodoa heti ilmestymisestään lähtien ihan hurjan kauniina ja houkuttelevana, olin kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että en sellaista tulisi koskaan kutomaan. En nimittäin ole koskaan onnistunut saamaan näistä sivuttaisista, fingering-vahvuisesta langasta kudottavista huiveista käyttökelpoisia, mistä saan kiittää tiukkaa käsialaani. Ilmavan ihanuuden sijaan tuloksena kun on aina ollut lyhyt ja kapea luiru, ja olen vain voinut todeta projektin olleen silkkaa ajan ja langan tuhlausta.
Toistin ainaoikeaa ja pitsiä muutamia kertoja ohjetta enemmän, ja sain käytännössä koko vyyhdin kulutettua. Pingottaminen puolestaan tapahtui upouusilla pingotusraudoilla, ja vaikka huivin pujotteleminen rautoihin ottikin hetken aikaa ja vaati hermoja, niin kyllä kannatti. Huivin reunat ovat täydellisen suorat ja tasaiset, ja muotoon asetteleminen sujui kuin itsestään. Pingotuksen myötä myös paljastui, että Dodolla on kokoa ihan kunnolla ja lopputulos on varsin käyttökelpoinen. Minä ja Dodo olemme myös ulkoilleet yhdessä jo muutamia kertoja ja täytyy sanoa, että tästä on kehkeytymässä varsin kaunis ja lämmin ystävyyssuhde.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016
Lankoja läheltä ja kaukaa
Hetkeen ei olekaan ollut lankapostausta. No nyt sitten on, joten tämäkin puute korjaantuu. Olen nimittäin lomaillut tämän heinäkuun ja siinä sivussa täydentänyt lankavarastoa, tai oikeastaan lankakokoelmaa, uusilla tulokkailla.
En päässyt osallistumaan Jyväskylän neulefestareille mutta kun Titityylle ilmestyi pieni erä festareilta jäänyttä lankaa, ei siinä kauaa mennyt ennen kuin ostoskorini alkoi täyttyä. La Bien Aiméen sukkalangat "Parchment" ja "Ballet" ovat puuterisessa kauneudessaan jotain ihan vastustamatonta. Taustalla näiden kanssa on puolestaan maailmalta kotiutunut Walk Collectionin Delicate Merino "South Sea Pearls". Toinen Delicate Merino on jo päätynyt huiviksi ja odottelee pingotusta. Vähän jännittää miten sen kanssa käy, sillä malli on sellainen, jonka kanssa minulla ei ole aiemmin ollut onnea.
Titityyllä oli myös houkuttelevaa sukkalankaa Snail Yarnilta. Nyt sitä on sitten väreissä "Misty Mountain" (ja korvamatona Ed Sheeran laulamassa "Oh, misty eye of the mountain below...") ja "Olive". Takarivissä komeilee muilta mailta hankittu Manos del Uruguayn huivilanka, jonka vihreä väri "Arboretum" on yksinkertaisesti upea.
Siinä langat vielä yhteiskuvassa. Odottelen viileämpiä ilmoja ja sukkakauden alkamista niin innolla!
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Olipa kerran turkoosi kesä
Ystävällä oli synttärit tulossa, joten kollegan eläkelahjan jälkeen otin pikapikaa puikoille seuraavan pitsihuivin. Joskus sen oikean langan tai värin valikoimiseen menee aikaa mutta eipä tällä kertaa. Sympaattisesta Vyyhti -lankakaupasta keväällä ostamani turkoosi alpakkasilkki huuteli ystävän nimeä sen verran voimakkaasti, ettei pähkäilylle ollut tarvetta.
Malli: Once Upon a Summertime by Lauren Fréhel
Lanka: Drops, Lace
Lankaa kului: 99 g
Puikot: 3,5
Unelmanpehmoisen Silkpacan jälkeen Dropsin Lace tuntui alkuun kovalta ja jäykältä, ja liukkaalta! Nopeasti siihen kuitenkin tottui ja huivin saattoi vain antaa soljua valmiiksi. Ja todellakin soljua. Nyt sitä vasta oikein huomasikin, kuinka haastava viimeksi kutomani Primula Florindae olikaan. Tässä sen sijaan nurjat kerrokset olivat pelkkää nurjaa ja mallikerrat toistuivat loogisina ja helposti muistettavina sarjoina. Ihanan rentouttavaa.
Huivi on minusta hurjan kaunis ja oikein kesäinen, vuorottelevathan siinä koristeelliset pitsikuviot ja lehdet. Tai miten kukakin sen nyt näkee. Huivin saaja kun vakuutti lehtien sijaan huivissa olevan riikinkukkojen levitettyjä pyrstöjä, ihan siis jo värinkin puolesta.
Tuttuun tapaan huivi on suuri, sillä pitäähän siinä olla kietoutumisvaraa. Kakkoskaaviota on siten toistettu yhteensä 7 täyttä kertaa, mikä sai kyllä jännäämään langan riittävyyttä. Jäihän sitä lopulta huimat 3 g jäljelle, eli suoritus voidaan arvioida varsin hyvin optimoiduksi.
Yksi harmitus huiviin kuitenkin liittyy, nimittäin päättelyreunan kireys, jonka totta kai huomasin vasta pingotusvaiheessa. Yrityksestä huolimatta ei tullut kauniisti aaltoilevaa ja poimuttuvaa reunaa, sillä reunassa ei ollut yhtään varaa josta ottaa. Olisi pitänyt käyttää päättelyyn kokoa suurempia puikkoja, etenkin kun reunakaavio ei varsinaisesti sisältänyt mitään ekstralangankiertoja vaan ainoastaan täydensi pitsikerroksen valmiiksi. No, kaikkea ei voi aina tajuta, ja onneksi huivin saajaa asia ei haitannut tippaakaan. Minäkin voin kai sitten elää asian kanssa. Ehkä.
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Kesäesikko
Kollegan eläkejuhlat on nyt vietetty, kera kahvin, tarjottavien ja pitkän uran varrelle mahtuneiden tapahtumien muistelemisen. Siinä sitä sitten vain kuunteli ja ihaili kaikkea sitä kokemuksen ja ammattitaidon määrää, ja ajatteli, että tuossa on tavoitetta, johon pyrkiä.
Lahjaksi annoin kimpun kesäesikoita. Huivin nimi, Primula Florindae, kun pikaisen googletuksen perusteella sellaista tarkoittaa.
Malli: Primula Florindae by Mia Rinde
Lanka: Malabrigo Yarn, Silkpaca "Simple Taupe"
Lankaa kului: 93 g
Puikot: 3,5
Tämä varsinainen ihanuus huiviksi muodostuu kolmesta sektorista. Reunimmaisina ovat kolmiot, joissa toistuvat nurjat ja kiertäen oikein kudotut silmukat. Keskiosa puolestaan levenee reunoja voimakkaammin ja on kokonaan pitsiä. Muoto on siten lähes puolipyöreä. Lopuksi kaikilla kolmella sektorilla kudotaan pitsiä, ja huivi saa kauniin kukkaisreunuksen.
Tein huivista mallia suuremman. Laskin, että kaksi vyyhtiä Silkpacaa riittää kymmeneen pitsikaavion toistoon seitsemän sijaan, joten sillä mentiin. 7 grammaa lankaa jäi vielä ylikin, eli ei edes mennyt tiukille. Mutta huh, nuo viimeiset kerrokset tuntuivat kyllä hurjan pitkiltä tehdä. Eräskin lauantai kului käytännössä kokonaan tämän parissa ja seuraavana aamuna herätessä oikean käden kämmensyrjässä, pikkusormessa ja nimettömässä komeilivat mustelmat! Kutomuksen instatilillä on tästä mielenkiintoisesta neulevammasta kuvakin :D .
Mutta mikä parasta ja tärkeintä, kollega tuntui pitävän huivista kovasti. Mallista, toivomastaan vaaleasta väristä (joka näissä kuvissa taittuu liikaa vaaleanpunertavaan. Tarvitsisin kyllä kunnollisen kameran!) ja langan suloisesta pehmoisuudesta. On se vaan mahtava tunne, kun projekti osuu kohdalleen.
maanantai 23. toukokuuta 2016
Helmenhohteinen pitsiunelma
Arvostettu kollegani on jäämässä eläkkeelle ja pitäähän hänelle nyt ihan ehdottomasti kutoa huivi. Langan suhteen minulla oli aivan täydellinen visio jostain vaaleasta ja luonnollisesta, elegantista ja tyylikkäästä, ja yhdeksi luottolankakaupoistani muodostuneesta Snurresta sellaista sitten myös löytyi.
Nimittäin siliteltävän pehmoista Malabrigon Silkpacaa. Silkkaa ylellisyyttä. Väri puolestaan on kuin helmien hohdetta.
Huivi on myös edennyt hyvin. Tosin alussa aivoni melkein nyrjähtivät, kun pitsiosuudessa tapahtui jotain sekä oikealla että nurjalla puolella. "Joo, eli nyt kun ollaan nurjalla, niin tuo nurjan merkki tarkoittaakin oikeaa silmukkaa." Ja silti tuli virheitä. Sellaista se on, kun kutoo liian kauan helpponeuleita!
Mutta enää pitäisi kutoa pitsikaavio kahdesti läpi ja sen jälkeen onkin reunakuvion vuoro. Tuskin maltan odottaa millainen tämä on valmiina, sillä puikoilla ollessaan pitsihuivit nyt aina muistuttavat vain jotain epämääräistä myttyä.
P.S. Mitä pidätte näistä suuremmista kuvista? Mennäänkö jatkossakin tällä kuvakoolla?
P.S. Mitä pidätte näistä suuremmista kuvista? Mennäänkö jatkossakin tällä kuvakoolla?
lauantai 7. toukokuuta 2016
Järkijuttuja
Olen aina ollut neuloja, joka innostuu uusista (luksus)langoista ja joka ottaa malleista puikolle juuri sen, mikä sillä hetkellä sattuu eniten kiinnostamaan. Oikein siis sellainen neulenautiskelija! Siksipä onkin ollut jännä huomata, että tämä vuosi on alkanut ihmeen käytännöllisissä merkeissä. Olen kutonut sukat vuosia vuoroaan odottaneesta ikuisuuslangasta, tehnyt sukat miehelleni varta vasten hänen syntymäpäivälahjakseen (ja vieläpä 7-veljeksestä) ja viimeksi sukat puolestaan syntyivät jämäkerästä sekä purkulangasta. Ja sama teema vain jatkuu.
Malli: Perussukka
Lanka: Regia, Design Line by Arne & Carlos "Fall Night" ja Regia, Extra Twist Merino
Lankaa kului: 87 g
Puikot: 2,0
Edellisistä, harmaata ja sinistä yhdistelleistä raitasukista jäi harmaata Extra Twist Merinoa reilusti jäljelle. Olisin toki voinut sulloa ne jämälankapussiin mutta, pussissa jo olevien jämälankojen huomattavan määränkin huomioiden, päätin sen sijaan hyödyntää loppukerät saman tien. Tätä juuri tarkoitin. Ihan kauhean järkevä päätös.
Harmaan kaveriksi valitsin aivan ihanan Arne & Carlos -langan, sillä sävymaailmat olivat sopivan lähellä toisiaan. Lisäksi olen jo pitkään halunnut kokeilla millaisia kuviointeja tuo vanhoista norjalaisista perinneneuleista inspiraationsa saanut lanka muodostaa. Joten tuttuun tapaan sukkien suu, kantapää ja kärki on kudottu harmaalla ja muuten annettu Arnen ja Carloksen tehdä tehtävänsä. Lopputulos on kyllä aika mahtava enkä muista saaneeni millään aiemmalla itseraidoittuvalla näin tyylikästä jälkeä aikaiseksi.
Ai niin. Viimeksi kerroin vaihtelun vuoksi kokeilleeni toisenlaista kärkikavennusta, joka Nancy Bushin opuksessa (ja ihan siis yleisestikin) kulkee nimellä round toe. Suomensin tämän suoraviivaisesti pyöreäksi kärjeksi mutta oikea käännös kuuluu, että sädekavennushan se. Sädekavennuksella jatkoin näissäkin sukissa ja ihastukseni tätä kavennustapaa kohtaan vain jatkuu. Niin vain tulee tasaista jälkeä ja valmista lähes itsestään. Pakko tämän myötä myös todeta, että esimerkiksi nyt vaikka rutiiniksi muodostuneiden kavennustapojen rikkominen on sekin ihan hurjan järkevää!
tiistai 12. huhtikuuta 2016
Kun lanka oli loppua maailmasta
Yritän aina välillä, ja vaihtelevin tuloksin, rajata intoani lankaostosten tekoon. Yleensä siinä auttaa toteamus, että ei se lanka maailmasta lopu. Mutta entäs kun niin ihan oikeasti uhkaa käydä?
Tukuwoolin fingering-vahvuinen lanka on suomalaista lampaanvillaa, joka on myös kehrätty ja värjätty Suomessa. Kaikin puolin siis vallan ihanaa ja aitoa. Tukuwoolin taru vain oli päättymässä ja varaston viimeiset langat myynnissä, joten jos omansa halusi, piti toimia. Ja minähän toimin. Ostin lankaa 1,3 kg, yhteensä kahdeksaa eri väriä, eli oikein sellaisen mukavan sylillisen. Viikonloppu kuluikin sitten näitä silitellessä ja neulesuunnitelmia tehdessä.
Ja hyviä uutisiakin saatiin. Lanka ei sittenkään ole loppumassa maailmasta, sillä lankakauppa Titityy ilmoitti ostaneensa Tukuwoolin toiminnan!
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Harmaan ja sinisen liitto
Olipa kerran harmaa sukkalanka. Se hankittiin toissa kesänä lomamatkan yhteydessä Kuopiosta ja oli siitä jossain vaiheessa sukatkin aloitettu. Ne kuitenkin joutuivat purkuun ja siitä lähtien tuo harmaa lanka oli vain odotellut uutta tilaisuutta. Ja olipa kerran myös liukuvärjätty sininen lanka, sukkalankaa sekin. Sitä oli jäänyt tähteeksi sellaiset alle puoli kerää useamman vuoden takaisesta huiviprojektista, ja sekin oli odotellut vuoroaan muiden jämälankojen joukossa. Eräänä päivänä langat sitten kohtasivat, ja tuosta kohtaamisesta tuloksena olivat raitasukat.
Malli: Perussukka
Lanka: Regia, Extra Twist Merino ja Marks & Kattens, Fame Trend
Lankaa kului: 79 g
Puikot: 2,0
Oli tässä tarinassa myös pieni sivujuonnekin. Hilkulla nimittäin oli, että sininen lanka olisi saanut kaverikseen valkoisen. Vähän aikaa ne jopa kokeilivat yhteiseloa mutta juttu ei toiminut sitten yhtään. Sininen kun on sellaista nukkaavaa lajia, niin kummasti kokonaisuus alkoi näyttää nuhjuiselta ja likaiselta heti alkuunsa. Mutta harmaa osoittautui ihan loistovalinnaksi.
Langat myös houkuttelivat kokeilemaan toisenlaista kärkikavennusta ja siksipä sukissa on pyöreä kärki eli round toe. Olipa muuten hauska tehdä! Ja helppo. Tietyin välein silmukoita oikein yhteen ja kavennuksettomia kerroksia väliin. Nancy Bushin kirja Knitting Vintage Socks tarjosi tähän varsin tarkat ja selkeät ohjeet.
Tämä harmaan ja sinisen liitto oli kyllä varsin onnistunut. Vielä kun värit olisivat liukuilleet vähän tiuhempaan... Mutta hyvä näinkin ja tulipahan myös käytettyä sininen Fame Trend kokonaan. Jämälankojen tehokas hyödyntäminen tuntuu aina yhtä hykerryttävän hyvältä.
tiistai 15. maaliskuuta 2016
Etanaista luksuslankaa
Se olisi taas lankapostauksen aika, sillä lankakauppa Titityyn Arjen luksusta-lankaklubin toinen (ja toistaiseksi taas viimeinen) lankapaketti on täällä! Paketti saapui varmaan lähes jo pari viikkoa sitten ja jotain vihreää piti jälleen olla luvassa.
Lopuksi ei muuta kuin kiitokset Titityyn väelle mainiosta klubista! Tämä ylitti kaikki odotukseni ja hei, tuleehan jossain vaiheessa kolmaskin kierros, tuleehan?
Niin kuin olikin. Kyseessä on italialaisen SnailYarnin BFL Fingering-vyyhti ja väri täydellisyyttä hipova Emerald City. Ihan uusi lankatuttavuus ja sanoinko jo, että ehkä yksi upeimmista vihreistä ikinä.
Langan lisäksi paketissa oli myös Heidi Alanderin uusin huiviohje, hurmaava Dodo. Oma Dodo olisikin aivan ihana mutta minulla ja sivuittain kudottavilla huiveilla sattuu olemaan ankea yhteinen historia. Kiitos käsialani, nämä yhden vyyhdin ihanuudet jäävät aina vain kapeiksi ja lyhyiksi luiruiksi. Ja sellaiseen tämä etanalanka on ihan liian suuri aarre tuhlattavaksi.
Lopuksi ei muuta kuin kiitokset Titityyn väelle mainiosta klubista! Tämä ylitti kaikki odotukseni ja hei, tuleehan jossain vaiheessa kolmaskin kierros, tuleehan?
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Miehelle, rakkaudella
Tajusin, että olen ihan unohtanut hehkuttaa erästä asiaa, josta olin hieman todella otettu. Sillä tiedättehän sen C:llä alkavan sukkakuningattaren? Ja tällä kertaa en tarkoita Cookieta vaan Coopeyta. Sain nimittäin tammikuussa Ravelryyn postia, että Rachel Coopey haluaisi esitellä blogissaan keltaisia sukkia ja minulta kun yhdet sellaiset, nimittäin nämä, löytyvät, niin josko kuviani voisi käyttää. Eipä kauaa tarvinnut miettiä mitä vastaisin. Tosin sen JOOOO!!!!! -fiiliksen ilmaisin hieman hillitymmin, tyyliin "oh, that would be lovely" tai jotain. Seuraava posti sitten ilmoitti, että nyt olisi postaus tehtynä. Sen voi käydä lukemassa täältä.
Asiasta toiseen. Rakkaalla aviomiehelläni oli eilen synttärit ja lahjoin häntä uudella villasukkaparilla. Ensimmäinen lankavalinta ja kutomisyritys päättyivät ärsytykseen ja hampaidenkiristykseen, sillä yhdessä sukkiin valitsemamme lanka oli jotain niin järkyttävää, että varsien jälkeen en yksinkertaisesti kyennyt kutomaan enää silmukkaakaan. Kyseessä oli Novitan 7 Veljestä Raita, joka ainakin tuon kerän osalta oli käsittämätöntä löröä höttöä. Raitavärien vaihtumiskohdat olivat myös muuta väritystä tummempia, joten valmis pinta näytti tyylikkäiden raitojen sijasta epämääräisen läikikkäältä. Aargh. Hetken toipumisen jälkeen uusi yritys, huomattavasti paremmalla lopputuloksella.
Asiasta toiseen. Rakkaalla aviomiehelläni oli eilen synttärit ja lahjoin häntä uudella villasukkaparilla. Ensimmäinen lankavalinta ja kutomisyritys päättyivät ärsytykseen ja hampaidenkiristykseen, sillä yhdessä sukkiin valitsemamme lanka oli jotain niin järkyttävää, että varsien jälkeen en yksinkertaisesti kyennyt kutomaan enää silmukkaakaan. Kyseessä oli Novitan 7 Veljestä Raita, joka ainakin tuon kerän osalta oli käsittämätöntä löröä höttöä. Raitavärien vaihtumiskohdat olivat myös muuta väritystä tummempia, joten valmis pinta näytti tyylikkäiden raitojen sijasta epämääräisen läikikkäältä. Aargh. Hetken toipumisen jälkeen uusi yritys, huomattavasti paremmalla lopputuloksella.
Malli: Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor
Lanka: Novita, 7 Veljestä
Lankaa kului: 142 g
Puikot: 3,5
Lankavalinta pysyi samana, sillä omasta lankavarastostani löytyi muutaman vuoden takaista 7 Veljestä useammassakin värissä. Mikä ero!! Nämä harmaa ja valkoinen olivat kuohkeita, samalla kuitenkin napakoita ja ihanan villaisia. Aidosti mukavaa kudottavaa.
Malli oli hauska sekin. Sovelsin sitä kyllä reippaasti, sillä silmukkaluku, puikot ja langan paksuus ovat ihan toiset, lisäksi muutin ribbiosuuden paremmin malliin sopivaksi ja kudoin sekä kantapään että kärjen yksivärisenä. Lopputulos on todella näyttävä, eikä vaatinut mitään kummempaa kuin nostettuja silmukoita ja värien vaihtelua.
Synttärisankari oli sukkiinsa myös oikein tyytyväinen. Vähänhän ne ovat näin uutuuttaan napakat, etenkin kun mallineule vetää neulosta hieman kasaan, mutta mukautuvat varmasti nopeasti käyttäjälle sopiviksi.
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
Mukavuusrajat ylittävää arjen luksusta.
Olen sellainen ihminen, joka viihtyy aivan erinomaisesti mukaavuusrajojen turvallisemmalla puolella. Tuttua, leppoisaa, ennustettavaa, ei suurempaa mahdollisuutta epäonnistua. Aah, miten mukavaa. Samalla tiedän varsin hyvin, että niiden omien rajojen sisälle jääminen on suunnilleen pahinta mitä voin itselleni tehdä. Siksi yritänkin aina tarttua tilaisuuteen, kun mahdollisuus johonkin rajojen yli menemiseen tarjoutuu. Paino on sitten sanalla yritän.
Tällä kertaa tilaisuus ilmeni, kun lankakauppa Titityy ilmoitti toisen Arjen luksusta -lankaklubin käynnistymisestä. Olin mukana ensimmäisellä kierroksella ja tykkäsin saamistani langoista niin paljon, että päätin olla mukana myös seuraavalla kerralla. Ensimmäisessä klubissa valitsin yllätyslankani mahdollisimman turvallisesta värimaailmasta ja sain hempeää, puuterista ja vaaleaa. Nyt mentiin astetta räväkämmällä linjalla, sillä värivaihtoehdoksi valikoitui Haave kesästä eli moniväristä vihreää. Moniväristä!!!
Paketti saapui viikko sitten ja tällaista sieltä löytyi.
Tällä kertaa tilaisuus ilmeni, kun lankakauppa Titityy ilmoitti toisen Arjen luksusta -lankaklubin käynnistymisestä. Olin mukana ensimmäisellä kierroksella ja tykkäsin saamistani langoista niin paljon, että päätin olla mukana myös seuraavalla kerralla. Ensimmäisessä klubissa valitsin yllätyslankani mahdollisimman turvallisesta värimaailmasta ja sain hempeää, puuterista ja vaaleaa. Nyt mentiin astetta räväkämmällä linjalla, sillä värivaihtoehdoksi valikoitui Haave kesästä eli moniväristä vihreää. Moniväristä!!!
Paketti saapui viikko sitten ja tällaista sieltä löytyi.
Life in the Long Grass ja käsinvärjättyä sukkalankaa värissä Field.
Walk Collection ja hypersuperpehmoista merinoa värissä Salina.
Titityyn väellä tuntuu olevan kuudes aisti lankojen suhteen. Kumpikin lankamerkki on sellainen, jota olen ihastellut nettikauppojen välityksellä ja pähkäillyt, tilatako vai ei. Mikä yllätys, kun ne sitten klubipaketista paljastuivat! Kirjavuuden vuoksi mennään kyllä sinne mukavuusrajojen toiselle puolelle, eli ei aavistustakaan, mitä näistä tulee tehtyä, mutta laadukkaita ja ihania langat kuitenkin ovat. Ensi kuussa tulee vielä toinen paketti, joten yllätykset ja vihreys jatkukoon.
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
Ikuisuuslangasta sukiksi
Uskaltaisin väittää, että lähes kaikilla neulojilla on lankavarastossaan ikuisuuslankaa. Sellaisia vyyhtejä tai keriä, jotka on joskus tullut hankittua mutta jotka eivät jostain syystä kuitenkaan tunnu ikinä päätyvän puikoille asti, vaikka langoissa ei sinänsä mitään vikaa olekaan. Tiedättehän? Yhdet tällaiset ikuisuuslangat olivat joskus vuosia sitten Anttilasta naurettavan halpaan hintaan, tyyliin euron kerä, ostamani punakirjavat Regiat. En tiedä saiko vuoden vaihtuminen vai mikä ryhdistäytymään ja ottamaan nuo vuoroaan jo ihan tarpeeksi kauan odottaneet kerät puikoille, mutta niin vain ne muuttuivat vuoden ensimmäisiksi sukiksi.
Malli: Baby Cable Rib by Charlene Schurch, kirjasta Sensational Knitted Socks
Lanka: Regia, Stretch Color
Lankaa kului: 82 g
Puikot: 2,25
Lanka on perushyvää Regiaa ja siitä löytyy juuri talveen sopivia punaisen, ruskean ja violetinkin sävyjä. Kirjavuuden vuoksi yhtään monimutkaisemmat kuviot hukkuisivat kuitenkin kokonaan, joten päätin yhdistää siihen vain pikkupalmikoita. Ne olivatkin kivoja tehdä. Sen verran kuitenkin hifistelin, että tein sukat peilikuviksi, eli toisessa sukassa palmikot kiertyvät vasemmalle ja toisessa oikealle.
keskiviikko 6. tammikuuta 2016
Vielä katsaus viime vuoteen
Joulun juhlapyhät päättävä loppiainen sopii hyvin myös neulevuoden päättämiseen ja pienimuotoisen yhteenvedon tekemiseen. Vuosi 2015 oli kutomusten osalta jälleen melko vaatimaton mutta kaikkea kaunista tuli silti tehtyä.
Kuten kolme huivia.
Kuten kolme huivia.
Ja kuusi paria sukkia.
Lankaa sain kulumaan grammoina 938 ja metreinä 3920. Edellisenä vuonna vastaavat luvut olivat viisi valmistunutta työtä, 495g ja 2733m.
Kuten tavallista, olen taas aivan innoissani tästä alkaneesta neulevuodesta. Niin paljon malleja, niin paljon kauniita lankoja, jotka vain odottavat pääsyä puikoilleni. Teen parhaani, jotta niin myös tapahtuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)