Vuoden viimeisenä päivänä

Vuosi 2013 on ollut hieno vuosi. Äärimmäisen työntäyteinen ja siksi raskas, mutta juuri samojen tekijöiden ansiosta yksi parhaimmista pitkään aikaan. Olin viisi kuukautta tutkintooni kuuluvassa harjoittelussa (rakastin joka hetkeä), kirjoitin kandityön, kirjoitin gradun, valmistuin. Valmistuin! Todistuksen sain juuri sopivasti aatonaattona ikään kuin joululahjana. Nyt en millään haluaisi hyvästellä tätä vuotta, sillä tuleva vuosi tuo mukanaan paljon uutta ja tuntematonta, ja minä kun niin kovasti pidän tutusta ja turvallisesta. Samaan aikaan odotan tulevaa innolla. Kokonaan uusi elämänvaihe on alkamassa! Olo on kuin seikkailuun lähdössä.

Jokin sentään on pysyvää. Nimittäin kutominen. Vuosi 2013 piti sisällään seuraavanlaisia kutomuksia.

• 9 paria sukkia
• 4 huivia
• 2 paria lapasia
• 1 kolmen patalapun setti

Yhteensä 16 kutomusta (1,333 työtä kuukaudessa), joihin kului 1777g lankaa. Aika hyvin!

Jos tehdään vertailuja, niin kudoin yhden työn enemmän kuin viime vuonna ja kaksi työtä enemmän kuin sitä edellisenä. Lankaa kului viime vuoteen verrattuna 8g vähemmän mutta toisaalta 88g enemmän kuin toissavuonna. Voidaan siis sanoa, että tässä on havaittavissa nouseva trendi.

Vuodelle 2014 voisin asettaa tavoitteeksi, jälleen kerran, kutoa enemmän itselle. Tämä vuoden kutomuksista vain yksi päätyi omaan käyttöön, kaikki muut menivät lahjoiksi. Eikä mies edes saanut hänelle luvattuja sukkia! Ja sitten. Se ällällä alkava sana. Lankalakko. Voisin taas ryhtyä siihen. Lankaa saa kyllä ostaa, jos tietty projekti sitä vaatii mutta muuten voisin keskittyä shoppailemaan tuolla oman stashin puolella. Tämä sääntö voisi olla voimassa ensi jouluun saakka. Edellinen lakkoni vuonna 2011 kesti tammikuusta marraskuun puoliväliin, joten jos pystyin siihen silloin, pystyn siihen nytkin. Olen myös hyödyntänyt nämä vuoden viimeiset päivät tekemällä pari lankatilausta ja hoitamalla siten ennakoivasti tulevaa lankakaipuutani. Ensimmäiset kotiutuivat juuri.

Lopuksi samat sanat kuin edellisenä vuonna. Yhä edelleen pidän yli kaiken kutomisesta sekä bloggaamisesta. On myös ihana seurata teitä, huipputaitavia tekijöitä ja innostuneita harrastajia omien blogienne kautta. Toivotan ihan jokaiselle onnellista uutta vuotta 2014!

Honkaomenat

Viime aikoina, eli ison G:n palauttamisen jälkeen, on tullut harrastettua palauttavaa neulontaa (kiitos Pitko termistä!), mikä on tuottanut perussukkia ja peruslapasia. Palauttavalla linjalla jatketaan edelleen mutta nyt mukaan on jo päässyt hitunen mallineulettakin.

Malli: Honka by Maija Koskinen

Lanka: Dream in Color, Smooshy "Chinatown Apple"

Lankaa kului: 77 g

Puikot: 2,5

Honka on malli, joka oli saatava puikoille välittömästi sen nähtyäni. "Ihanat", oli ensiajatukseni. "Pakko aloittaa HetiNyt!", oli toinen. Ja kello taisi silloin olla sellaiset kymmenen illalla... Perussukkien jujuna on ulkosyrjillä kulkevat kuvioraidat, joissa tehdään kaikkea kivaa. On langankiertoa, neulomatta nostamista ja silmukoiden vetämistä toistensa yli. Juuri kaikkea sellaista, josta ah niin pidän.

Smooshy valikoitui langaksi värinsä vuoksi. Olkoonkin vain omenaksi ristitty mutta minä näen tässä ilmiselvästi männyn, siis hongan, kuoren värejä. Täydellinen liitto mallin ja langan välillä siis! Smooshy on muuten jännä lanka. Vyyhdillä ollessaan se näytti kuohkealta ja paksulta, sellaiselta, jota kudotaan vähintään kolmosen puikoilla. En voinut siksi ollenkaan ymmärtää miksi yleisin puikkokoko langan kohdalla oli 2 tai 2,25 ja luokittelu fingering. Mutta kas, kyllä se kakulle keriessä ja kutoessa ihan ehdaksi fingeringiksi osoittautui.

Sukkia kudottiin rennossa mielentilassa, teekuppi käden ulottuvilla, lempisarja televisiossa pyörien. Mukaan saattoi myös liittyä suklaakonvehtirasia... Ja siinä ne nyt ovat, täydelliset honkaomenat.

Tuikitavalliset

Olen viimeksi kutonut lapaset tammikuussa 2011. Oho ja hups. Oli siis korkea aika saada sellaiset puikoille. Tiedustelin lapasten saajalta yksityiskohtia. Laitettaisiinko raitaa? Vai pitsiä, palmikkoa tai kenties molempia? Ei kuulema näistä mitään. Toiveena esitettiin yksivärisyys ja perusmalli, "sitten kun lapaset ovat niin tylsät, ettet jaksaisi millään edes niitä kutoa, ollaan oikeilla jäljillä".

Malli: Peruslapanen

Lanka: Cascade Yarns, Cascade 220 "Puget Sound"

Lankaa kului: 70 g

Puikot: 3,75

Ensimmäinen pari peruslapasia näyttää tältä. Oikein nopsat kutoa paksuilla puikoilla ja lankana muhkeanpehmeä Cascade 220.

Malli: Peruslapanen

Lanka: Cascade Yarns, Cascade 220 "Cyan Blue"

Lankaa kului: 70 g

Puikot: 3,75

Sitten sama uudestaan. Eri värillä tosin.

Lopuksi pingotus tumbbublokeilla ja valmista tuli. Kaksi paria tukitavallisia lapasia odottaa pääsevänsä lämmittämään saajansa käsiä. Näiden kutominen saattoi myös olla aavistuksen verran tylsähköä, joten onnistuin todennäköisesti täyttämään asetetut toiveet.

Peruslangan ihanuus

Ihan alkuun suuri uutinen. Tadaa, palautin gradun pari viikkoa sitten! Olo on vieläkin jonkin verran epätodellinen. Ihanko todella olen nyt kaikki opintoni tehnyt? Ehkäpä se todellisuus tästä konkretisoituu, kun saan gradun arvostelun, palautan tutkintotodistuspyynnön ja lopulta saan maisterin paperit käteen. Tuskin maltan odottaa!

Mikä parasta, nyt olen ehtinyt myös kutoa (ja lukea kirjoja, joista ei vahingossakaan opi mitään, katsoa elokuvia, nähdä vihdoinkin ystäviä, jotka ovat olleet ihanan ymmärtäväisiä  koko tämän hullun vuoden ajan jatkuneen kiireisyyteni suhteen, harrastaa pitkiä kävelyitä ja nukkua päiväunia). Saanko siis esitellä: salaisen paheen sukat.

Malli: Perussukka

Lanka: Novita, Nalle Kukkaketo "Krassi" ja Novita, Nalle

Lankaa kului: 97 g yhteensä

Puikot: 2,75

Ai että mikä salainen pahe? No itseraidoittuva ja -kuvioituva sukkalanka tietenkin! Sukat kutoutuvat kuin itsestään, kun langan värit ja kuvioinnit vaihtuvat nopein väliajoin. Kuka nyt sellaista voisi vastustaa? En minä ainakaan, mikä selviää helposti lankavarastooni kurkkaamalla. Löytyy kukkaketoa muissakin väreissä, yksi kerä muinaista neljää vudenaikaa ja Fabelia vaikka millä mitalla.

Niin paljon kuin pidänkin kirjoneulemaisesta efektistä, käytin yksiväristä punaista Nallea sukkien suussa, kantapäässä ja kärjessä tasapainottamaan kokonaisuutta. Samalla oli helppoa saada raidoitus jatkumaan keskeytyksettä varrresta jalkaterään. Langanpäitä tämä tapa tuottaa kuitenkin kiitettävästi, 10 kappaletta per sukka, joten niiden päättelyyn kului hetki aikaa. Mutta mitäpä sitä ei tekisi saadakseen sukista tismalleen samanlaiset?

Kukkaketo ei myöskään ollut yhtään hassumpaa tuntumaltaan. Aloeveran ja jojobaöljyn ansiota kenties? Sen sijaan yksivärinen Nalle oli karheaa kuin teräsvilla. Ainakin se jyrsi vasempaan etusormeen kunnon uran. Auts. Mutta ai että, miten pidän lopputuloksesta. Lämpimistä väreistä, jotka tuovat krassin sijasta mieleen pihlajan ja kettukarkit, ja siitä miten helposti sukat syntyivät, ihan peruslangasta.

Kiiloja

Tuntuupa hyvältä saada esittelyyn uusi sukkapari. Ja hei, onhan tämä peräti toinen pari Sukkasatoon. Sukatus ei ole kadonnut minnekään mutta aika on... Gradun kirjoittaminen on aivan loppusuoralla, joten olen voinut vain kaiholla vilkuilla lankoja ja puikkoja.

Malli: Wedge by Cookie A., kirjasta Knit. Sock. Love.

Lanka: Cascade Yarns, Heritage Silk "Storm Blue"
Lankaa kului: 76 g
Puikot: 2,25

Kun näin mallin ensimmäistä kertaa, sivuutin sen suunnilleen olankohautuksella. Oikeaa ja nurjaa, ei siis mitään uutta tai kiinnostavaa. Tarkempi selailu kuitenkin paljasti, että sukat on kudottu pääasiassa oikein silmukoin ja muoto syntyy lyhennetyillä kerroksilla. Oli ihan pakko saada nämä puikoille ja kokeilla millaista jälkeä saisin aikaan.

Ensimmäinen ongelma ilmeni koon valitsemisessa. Aloitin ja purin sukat kahdesti, ennen kuin kolmannella kerralla löytyi oikea silmukkaluku. Normaalisti kutoisin 2,25 millin puikoilla perussukat naiselle 76 silmukalla mutta näihin tarvitsin silmukoita ainoastaan 64! Sitten kudoinkin tyytyväisenä kiiloja ja sileitä osioita, kiljahdin jihuu onnistuessani uudenlaisessa kantapäässä kerralla ja jatkoin kärkikavennukseen asti. Siinä vaiheessa tulkitsinkin ohjetta väärin ja lopputuloksena kärjen ja jalkaterän yhdistävä sauma oli sijoittuneena sukan päälipuolelle. Hmm. Purkuun siis. Toisella kerralla noudatin mielestäni ohjetta samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla mutta sain sauman sukan pohjapuolelle, kuten kuuluikin.

Olen niin ylpeä itsestäni kokeiltuani aivan uusia tekniikoita. Rypistän kulmiani ainoastaan lyhennettyjen kerrosten kääntymiskohdille. Ne erottuvat sieltä epätasaisuuksina, mikä ei kriittistä silmääni miellytä. Mutta mukavat nämä ovat jalassa, kiristämättömät, joustavat ja silkkiä sisältävän langan ansiosta yhtä aikaa lämpimät ja viileät. Ehkäpä täydelliset unisukat ystävälle?

1899

Sukatus tuottaa tulosta ja ensimmäiset Sukkasadon sukat ovat valmiit. Hillokellariin humpsahtivat.

Malli: Gentleman's Half Hose in Ringwood Pattern by Nancy Bush, kirjasta Knitting Vintage Socks

Lanka: Lana Grossa, Meilenweit Ultimo
Lankaa kului: 90 g
Puikot: 2,0 ja 2,25

Sukat ovat kivat perussukat helpolla ribbineuleella, yhdellä kerroksella oikeaa ja nurjaa, kahdella seuraavalla sileää, ei siis mitään ihmeellistä. Varsinaisesti minua viehättää näissä se, että malli on julkaistu vuonna 1899. Ei voi välttyä tuntemasta historian kosketusta, kun ajattelee miten jo tuolloin tällaisia sukkia on kudottu herrasmiehille eli isille, aviomiehille ja pojille. Ja nyt minä, vuonna 2013, kudoin samalla mallilla sukat ystävälle mutta naisellisessa koossa ja värityksessä.

Käytin kahden kokoisia puikkoja. 2,25 millisillä kudoin sukan suun  ja kärjen, kun taas varsinaista Ringwood-mallineuletta (se on todella joustavaa!) kutoessa käytössä olivat 2,0 milliset. Ei pitäisi siksi kiristää eikä myöskään löpsöttää mistään kohdasta.

Lana Grossan lanka oli uusi tuttavuus. Kerällä houkuttelevan sileää mutta kutoessa paljastui hivenen karheaksi ja pörröttyväksi. Silti vaikuttaa ihan kelpo langalta arki- ja käyttösukkiin. Värit ovat myös sievät, ei siksi pitäisi mennä pahasti pieleen, kun sukkien saaja esitti lempiväreikseen kaikki punaisen ja vaaleanpunaisen sävyt.

Syysviljaa

Olen hämmästynyt. Suorastaan äimistynyt. Sukkapari, joka Conwyjen esittelyn aikaan oli niin kesken, että vain toinen varsista oli tehtynä, on nyt valmis. Mutta niinhän viimeksi sanoinkin, että nyt tuntuisi sukattavan.

 

Malli: Milanese Lace by Charlene Schurch, kirjasta More Sensational Knitted Socks

Lanka: Louhittaren Luola, Väinämöinen "Vilja"
Lankaa kului: 84 g
Puikot: 2,0

Sukat ovat tilaustyö ystävälle. Kävimme jokin aika sitten (no okei, joulukuussa 2011, tietää blogi kertoa) Villavyyhdissä ostoksilla ja ystävä sai valita mieleisensä sukkalangan. Minä puolestani sain vapaat kädet niin mallin kuin aikataulunkin suhteen. Hetkihän siinä vierähti mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö vain?

Ja voi ihanuus, mitä lankaa Väinämöinen on. Jos saisin kutoa ainoastaan yhdestä langasta tästä eteenpäin, niin tämä olisi minun valintani. Siinä on juuri oikea tuntu, villaisuutta, juurevuutta ja samalla pehmeyttä. Ja entäs värit sitten. Huikeat! Hieman ehkä ylisanoja mutta pidän Väinämöisestä juuri näin kovasti. Itseltäni löytyy tästä kudottu Stripe Study mutta jossain vaiheessa täytyy ehdottomasti saada myös sukat.

 

Langan kaveriksi valitsin aaltomaisen pitsineuleen. Klassista, tyylikästä ja kaunista. Tuskin maltan odottaa sukkien saajan kommentteja.

Ja mikä parasta, käsityökori on nyt siivottu eilen alkaneen sukkasadon tieltä ja ensimmäiset sadonkorjuusukat ovat jo puikoilla.

Conwy

Sukkasato lähestyy ja ajattelin tänä vuonna osallistua pienen tauon jälkeen, ainakin Ravelryn puolella. On sellainen tunne, että tänä syksynä sukattaa. Sitä ennen on kuitenkin hyvä puhdistaa pöytä, tai siis käsityökori, keskeneräisistä.

 

Malli: Conwy by Nancy Bush, kirjasta Knitting on the Road

Lanka: Madelinetosh, Tosh Sock "Isadora"

Lankaa kului: 106 g

Puikot: 2,5

Ensimmäiset sukkani Tosh Sockista. En välttämättä ole tiukkakierteisen merinolangan ylin ystävä sen lievästi helminauhamaisen tuntuman vuoksi, mutta kivahan tätä oli kutoa. Väri on myös todella kaunis, tuollainen violettiin taipuva marjapuuro. Nyt muuten ymmärrän, miksi yhtään isompien töiden kohdalla kehotetaan kutomaan kahdelta vyyhdiltä vuorotellen. Vyyhdin värin vaihtelut olivat suuria, joten nyt toinen sukka on varresta selvästi vaaleanpunaisempi, ja toinen paljon tummempi sekä syvemmän värinen (ei sillä, että haittaisi).

Malli puolestaan on yhden silmukan palmikoista eli twisted stitcheistä pitävän unelma. Eli minun. Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin! Ohjetta muokkasin ainoastaan sen verran, että kudoin palmikoiden välissä olevat oikeiden silmukoiden ketjut kiertäen. Tulee siistimmän näköistä, ainakin minun käsialallani.

Olen muuten alkanut kutoa sukkien kärjet siten, että jätän kavennusten väliin neljä silmukkaa perinteisemmän kahden sijaan. Eli englanniksi, flat toe on vaihtunut wide toeksi. Saan tällä tavoin kärjestä nätimmän, sillä kavennusten väliset silmukat pysyvät napakoina eivätkä irvistele, kuten usein kahden silmukan tapauksessa kävi. Ellen sitten kiristänyt niitä silmukoita oikein hartiavoimin, mutta se teki puikoille hallaa, kuten taannoin nähtiin...

No niin, vielä yhdet sukat valmiiksi hop hop nopsaan, jotta pääsen sukkasatoilemaan. Saatoin muuten tilata kaksi uutta sukkakirjaakin tähän ah niin hyvään (teko)syyhyn vedoten!

Paistinkääntäjän paremmat patalaput

Loma päättyi kuukausi sitten ja työt kutsuivat jälleen. Gradu alkaa olla jo oikein hyvässä vaiheessa mutta sen kirjoittaminen iltaisin ja viikonloppuisin vie kyllä tehokkaasti ajan kaikelta muulta. Kuten vaikka kutomuksilta. Mutta tämä on vain väliaikaista, reilu kuukausi vielä ja sitten koittaa vapaus! Listaan jo mielessäni mitä kaikkea haluan gradun palautuksen jälkeen tehdä. Ja oi, mitä ideoita olenkaan jo keksinyt. Niiden kaikkien toteuttamisesta tulee varmasti hauskaa.

Ihan ilman käsitöitä en ole kuitenkaan ollut. Sain mieheltäni nimipäivälahjaksi aivan loistavan Patalappuja á la Carte-kirjan ja sen innoittamana tartuin pitkästä aikaa virkkuukoukkuun.

Malli: Paistinkääntäjä, kirjasta Patalappuja á la Carte
Lanka: Gjestal, Raggegarn
Lankaa kului: 217 g
Koukku: 3

En ole virkannut vuosiin, joten päädyin yhteen kirjan helpommista malleista. Ja silti kohtasin odottamattomia haasteita. Ihan voisin vaikka kirjata itselleni muistiin, että piilosilmukka ja kiinteä silmukka ovat eri asioita. Jos työ ei tunnu edistyvän ja kerrokset näyttävät aivan mitättömän matalilta, on hyvä tarkistaa miten se kiinteä silmukka oikein tehtiinkään. Ja sitten purkaa ja aloittaa alusta. Toinen havainto. Virkkaaminen on kivaa ja vie helposti mukanaan. Kannattaa silti pitää taukoja, sillä muuten oikean käden etusormeen, siihen missä koukun litteä keskiosa on sormea vasten, saattaa muodostua vesikello. Sen jälkeen virkkaaminen ei todellakaan onnistu, joten muista kohtuus. Oikeasti.

En myöskään aluksi meinannut millään ymmärtää miten tällaisestä lieriöstä lopulta tulisi neliön mallinen, kaksinkertainen patalappu. Noudatin kuitenkin ohjetta ja kun saumojen ompelun aika tuli, se oli kuulkaas kuin taikaa. Siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.

Lankana käytin Lankamaailmasta joskus kaupantekijäisinä saatua Raggegarnia. Sitä oli juuri sopivasti tällaiseen kolmen settiin. Tuli yksi ruskeakirjava, yksi punakirjava ja yksi molempia lankoja yhdistelevä. Ovat hyvän kokoiset ja kaksinkertaisina sopivan paksut, joten sormet eivät todellakaan pala, vaikka minkälaista paistia kääntelisi. Loistoprojekti.

P.S. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Sinisen sävyjä

Tein ehkäpä oman ennätykseni. Toissa maanantaina kotiutuneista langoista yksi pääsi heti samana päivänä puikoille. Yleensä säilön, ihastelen ja silittelen niitä kauneimpia vyyhtejä pitkään ennen kuin raaskin ottaa ne käyttöön. Tälle langalle oli kuitenkin visio heti valmiina.

Malli: Matilda by Kate Blackburn

Lanka: Dream in Color, Baby "Midnight Derby"

Lankaa kului: 105 g

Puikot: 4,0

Siitä tuli huivi. Ilmava, pitsinen ja yksinkertaisuudessaan kaunis. Pidän erityisesti siitä miten huivin ruutukuviot sulautuvat lopulta reunuksen holvikuvioihin. Lopputulokseen nähden huivi oli hämmästyttävän helppo ja sen vuoksi ehdottomasti yksi parhaista huivimalleista, jonka olen kutonut. Taidan muuten sanoa näin aina onnistuneen huiviprojektin jälkeen?

Tämä oli samalla ensikosketukseni Dream in Colorin Babyyn. Ja se oli rakkautta heti ensisilmukoiden jälkeen. Lanka on ilmavaa, pehmeää, paksuhkoa mutta silti riittoisaa. Värit ovat myös huikeat. Midnight Derbyssä on kaikki mustikan sävyt tummasta sinisestä varovaiseen violettiin. Kokonaisuus on kuitenkin rauhallinen antaen huiville yhtenäisen ilmeen. Mitä muuta langalta voisi vielä vaatia? Paha vain, että nyt haluan tätä lisää kaikissa mahdollisissa väreissä...

Lomaa on nyt takana kaksi viikkoa ja sen saldona on yksi valmis pitsihuivi sekä hyvin edennyt gradu. Olen myös saanut kuitattua univelat, ehtinyt hankkia hitusen rusketusta (sen enempää en koskaan saa itseeni väriä tarttumaankaan) sekä viettänyt laiskoja hetkiä parvekkeella kera kirjan ja teekupin. Voi onnea, sillä olen vasta lomani puolivälissä ja vielä on kaksi kokonaista viikkoa käytettävänä tehokkaaseen kutomi... siis graduiluun.

Lomaa ja lankoja

Loma. Mikä ihana olotila. Heräsin aamulla auringon noustessa ja aamuseitsemältä kävin kävelyllä. Ihailin puita ja puiston valtavaa vihreyttä, kuuntelin veden solinaa sillalla seisten ja seurasin lintujen puuhasteluja. Kotona keitin teetä ja nautin sen parvekkeella suuresta sinikukkaisesta kupista, nauttien aamuauringosta kasvoillani ja siitä miten valo sai pastellivärein lakatut varpaankynteni kimaltamaan. Ajattelin, että tältä tuntuu onnellisuus. Ja tätä onnea ei latista tippaakaan edes se, että tarkoitus on kirjoittaa gradua seuraavat neljä viikkoa todella intensiivisesti.

Sattui myös niin sopivasti, että ensimmäisen gradunteko/lomapäivän kunniaksi postimies soitti ovikelloa ja ojensi paketin. Huivilankani olivat saapuneet!

Dream in Color, Baby "Midnight Derby". 640m muhkeaa, 100% merinovillaa. Yllättävän paksun oloista huivilangaksi mutta niin kaunista ja pehmeää. Väri on syvä ja tumma sininen, höysteenä ripaus violettia.

Fyberspates, Scrumptious Lace. Vyyhdissä 1000m kiiltävänhohtavaa lankaa, 55% merinovillaa ja 45% silkkiä. Etualalla "Water" ja taempana "Slate". Water ei ole aivan noin sininen, paremminkin teräksinen, mukana myös vihreää. Slate puolestaan on kaunis ja syvä harmaa kauniilla hopeisella vivahteella.

Ehkäpä saan näiden kaunottarien myötä neulemojoni taas heräämään. Se kun sai kovan kolauksen yrittäessäni kutoa Cookien Rhombus-sukkia. Sukat olivat menossa jo kiilakavennuksissa, kun huomasin kutoneeni varressa palmikonkiertoja väärin päin. Lisäksi lankana ollut Step Classic (tällä kertaa turkoosina) oli niin nukkaantuvaa, että sukat näyttivät jo puikoilla ollessaan aivan nuhjaantuneilta ja kuviot hukkuivat nöyhdän alle. Se projekti lensi sitten roskiin ja olo oli todella turhautunut. Eikä sen jälkeen mikään ole tuntunut hyvältä. Olen aloittanut varmaankin kymmenet sukat vain purkaakseni ne parin mallikerran jälkeen.

Mutta ehkä nyt? On lomaa, aikaa ja uusia lankoja. Minulla saattaisi olla jopa visio tuota Babya varten...

Valitsin violetin polun

Halusin muistaa minulle tärkeää henkilöä lahjalla, itse tehdyllä tietenkin. Hauskinta lahjan kutomisessa oli ehkä se, että saajan lempiväri on violetti. Minä kun en pidä kyseisestä väristä yhtään (ehkä siksi, että se saa minut näyttämään sinertävänkelmeältä, kuin olisin juuri noussut haudasta). Jee, omia värirajoja voittamaan sitten vain! Matka kävi siis lankakaupan kautta elämäni ensimmäisiä solideja violetteja lankoja ostamaan.

Malli: Chosen Path by Chrissy Prange

Lanka: Austermann, Step Classic

Lankaa kului: 182 g

Puikot: 4,0

Step Classicin värikartasta löytyi se oikea väri. Kirkas ja puhdas violetti, ihan täsmälleen saajan lempisävyä. Väri ehkä sitten olikin tämän langan paras puoli. Langassa kun oli mukana pitkiä valkoisia kuituja, joita sai irroitella vetämällä. Lisäksi parissa kohdassa yksi tai kaksi langan säikeistä oli poikki ja näitä säikeitä oli sitten yhdistetty toisiinsa näppärästi solmulla. En ihan hirveästi innostunut...

Malli onneksi paikkasi langan aiheuttamaa harmitusta. Huivissa vuorottelevat nurjan kerroksen rajaamina paneeleina sileä oikea sekä pitsi. Helppoa, hauskaa ja rentouttavaa kutomista siis, etenkin kun pitsiosuuden oppi helposti ulkoa ja saattoi vain antaa mennä.

Kokoa tälle tuli jälleen kiitettävästi. Apuna langankäytön optimoinnissa käytin Triangular Shawl Calculatoria. Laatikoihin kun syöttää vakioina pysyvät silmukat, käytössä olevan langan kokonaismäärän sekä laskuhetkellä käytetyn langan määrän sekä kerrokset, antaa ohjelma tiedoksi kuinka monta kerrosta on mahdollista kaiken kaikkiaan kutoa. Näppärää ja äärettömän hyödyllistä. Mikään kun ei ärsytä niin paljon kuin kesken loppuva lanka.

Vihreitä lehtikuvioita

Kevät on vihdoinkin tullut. Ruohikot vihertävät jo ja puihin ovat ilmestyneet söpöt pikkuiset lehdet. Eilen laitoin parvekkeen kesäkuntoon ja nautin siellä iltapäiväteen lintujen laulua kuunnellen ja kutoen muutaman kerroksen. Ja kevääseen juuri sopivasti sain valmiiksi uuden huivin. Vihreän, totta kai.

Malli: Haruni by Emily Ross

Lanka: Pirkanmaan Kotityö, Ohut Pirkkalanka

Lankaa kului: 188 g

Puikot: 4,0

Olen suunnitellut Harunin kutomista jo pitkään. Ohjekin oli tulostettuna. Lannistuin vain ohjenipun paksuudesta. Sillä jos ohjetta on sivukaupalla, tarkoittaa se mallin olevan vaikea. Siis tietenkin. Joten aina tämän kutominen jäi helpompina pitämieni mallien tieltä. Mutta sitten vihreät Pirkkalangat alkoivat jutella haluvansa vihdoinkin puikoille ja kertoivat haluavansa ehdottomasti tulla lehtipitsihuiviksi. Ihan nauratti, kun ohjeeseen sitten kunnolla perehtyessäni tajusin sen olevan helppo ja todella hyvin kirjoitettu. Kaksi selkeää kaaviota ja tukena sanalliset kerros kerrokselta etenevät ohjeet. Ei voi muuta kuin onnistua.

Lankaa oli kaksi vyyhtiä ja halusin käyttää ne mahdollisimman tarkasti. Kudoin huivista siksi reilusti ohjetta suuremman eli ennen B-kaaviota puikoilla oli 18 lehtikuvion kantaa per puoli. Reunapitsiä kutoessa jännitti hieman loppuuko lanka kesken mutta hyvin riitti, yli jäi kymmenisen grammaa. Tuloksena on täydellinen kietoutumishuivi, ei ylisuuri vaan juuri sellainen kuin haaveilinkin.

Kuvia ottaessani tuskailin värin kansa. Kamera halusi toistaa huivin lähes värittömänä, kaikista säätöyrityksistäni huolimatta. Näissä kuvissa väri on lähinnä oikeaa, maltillista hopeanvihreää.

Sanoinko jo, että huivi on uskomattoman kaunis ja ihana? Ja ihan parasta on se, että tämä jää minulle.

Ihkulankaostoksia

Päästin sisäisen lankakeräilijäni jälleen valloilleen ja hankin itselleni uutta ihkulankaa. Koska olen sen arvoinen. Ja ihan vain koska lanka tekee onnelliseksi.

Hazel Knits, Artisan Sock. Ruskea "Arroyo" ja kullankeltainen "Hoppy Blonde". Reilu 120g vyyhtikoko ja upean kirkkaat ja vivahteikkaat värit.

Hazel Knits, Entice MCN. Tässä on mukana 20% kashmiria ja sen kyllä huomaa pehmeydestä. Väri on täydellinen merenvihreä "Pacific".

Juno Fibre Arts. Etualalla omenanvihreä huivilanka Alice Lace "Applejack" ja takana Buffy Sock, 100% BFL:ää värissä "Sandstone".

DyeForYarn, BFL Sock "Dirty Blue Ice". Näillä langoilla on kaikkea muuta kuin söpöstelynimet. Valikoimasta löytyi niin "The blood in my veins is cursed" kuin "Sloth pushing up the daisies", joten oma likainen jääni on aika kesy niihin verrattuna. Muhkea vyyhti takana on puolestaan Dream in Color, Smooshy "Tokyo Creme". Laastarin värinen, sanoi mies. Itse kuvailisin mieluummin sanoilla punertava beige.

Eden Cottage Yarns, Tempo 4ply. "Fresh leaves" ja "Charcoal". Rakkautta.

Lankakeräilijä minussa hyrisee onnesta, sisäinen kukkaronnyörien vartija sen sijaan sanoo iiiks!

Oikein ja nurjin silmukoin

Olen nyt niin vauhdissa sukankudonnan kanssa. Taas olisi yksi pari valmiina. Tai ehkä paremminkin valmiiksi saatettuna ja loppuun asti tehtynä. Sukat on aloitettu vanhalla "kudon yksi kerrallaan"-tekniikalla joulukuun alussa ja tekniikalle tyypilliseen tapaan etenivät oikein kivasti ensimmäisen sukan loppuun asti. Sitten tuli tylsyys ja puolipakolla sinnittelin toisen sukan kantapäähän saakka. Siihen se sitten jäikin. Paitsi, että uuden "kudon sukat yhtä aikaa kaksilla sukkapuikoilla"-tekniikan inspiroimana kudoin toisenkin valmiiksi ihan tuosta vain.

Malli: Diamond Gansey Socks by Wendy D. Johnson, kirjasta Socks from the Toe Up

Lanka: Cascade Yarns, Heritage "Butter"

Lankaa kului: 82 g

Puikot: 2,25

Ganseylla tarkoitetaan brittiläisten kalastajien villapuseroita. Perinteiset ganseyt kudottiin lämpimiksi ja koristeltiin pääasiassa oikeista ja nurjista silmukoista muodostuvilla kuvioilla. Näissä sukissa kuviointi muodostuu samalla tavalla, ainoastaan oikeita ja nurjia käyttämällä. Timanttikuviot virtaavat varresta varpaisiin ja niitä erottavat toisistaan koristeelliset raidat. Kiehtovaa miten kaunista jälkeä ja selvästi erottuvaa tekstuuria tällä tavoin saakin aikaan.

Sukkia ei ole kudottu kärjestä aloittaen, vaikka kirjan nimi niin vihjaakin, vaan perinteisesti ylhäältä alas. Kärkialoitus ei vain ole minun juttuni, ei sitten yhtään. Turhaudun ja koen tekniikan ärsyttäväksi nyhertämiseksi heti alkumetreillä. Onni siis, että monet sukkamallit ovat helposti kudottavissa kummin päin vain.

Heritagea kokeilin ensimmäistä kertaa ja totesin ihanaksi. Hyvä niin, sillä tätä löytyy varastostani pari muutakin vyyhtiä, silkkisenäkin versiona. Ja eläväisemmissä väreissä. Tämä vaaleankeltainen on melko hailakka, hyvässä valossa taittuu kauniisen voinkeltaiseen, hämärämmässä puolestaan ikävään harmaankellertävään. Hyvä väri silti tähän projektiin, kuviot kun erottuvat vaalealta pohjalta todella kauniisti.

Kierteitä

Yhtä aikaa kudotut sukat valmistuivat eilen eli uusi tekniikka tuottaa tulosta. Voi sitä onnea, kun ensimmäisen sukan kärkikavennuksen jälkeen tarvitsi vain tehdä samat kavennukset toiseen, ja sitten kädessä olikin pingotusta vaille valmis pari. Voi olla, että sukkamojoni vallan riehaantuu tästä (hyvä niin, sukkalankoja kyllä riittää).

Malli: Socks for Euni by Liz Abinante

Lanka: Marias Garn, Handmålade Sockgarn

Lankaa kului: 79 g

Puikot: 2,0

Malli on todella kiva. Kaartuvia spiraaliraitoja kolmen ryhmissä. Pidin myös siitä, että ohje oli rennosti kirjoitettu. Koska Liz kertomansa mukaan inhoaa "left twistejä", niitä ei sukissa ole ollenkaan vaan molemmissa twistit kiertyvät oikealle. Niinpä, kutomisen kuuluu olla hauskaa. Ei se ole niin tarkkaa, ovatko sukat toistensa peilikuvat vai eivät. Erikoista, että kirjoitin tuon. Minä, tiukkapipoisen perfektionismin kruunaamaton kuningatar.

Spiraaliraidat jatkuvat luonnollisesti myös teräosassa. Niiden suhteen sai vähän laskeskella milloin uusi kolmen sarja tuli aloittaa. Ei siinä normaalisti olisi ollut mitään ongelmaa mutta katsoin samalla intensiivisesti Game of Thronesin toista tuotantokautta, joten keskittyminen ei ollut aina kutomuksessa. Virheiltä kuitenkin vältyttiin, muistaa perfektionisti huomauttaa.

Lanka puolestaan on Tukholman tuliaisia muutaman vuoden takaa. Marias Garn-lankakaupan käsinvärjättyä nimikkosukkalankaa, 75% villaa ja 25% bambua. Sinisen sävyjä ja ripaus ruskeaa. Kutoessa lanka tuntui hieman kovalta ja joustamattomalta mutta pehmeni vesikylvyssä ja pingottuessa. Ihkua siis.

Kuin olisin keksinyt sen uudestaan!

Olen nyt aivan innoissani. Nimittäin sukista. Olen jo pitkään kamppaillut pahan Toisen Sukan Syndrooman kanssa; sukkia on ollut kiva aloittaa mutta jossain ensimmäisen kärkikavennuksen kohdalla innostus katoaa. Toinen sukka... Äh. Purkuun on sen vuoksi mennyt useampikin kutomus.

Sitten tuli ajatus kutoa sukat yhtä aikaa. Tosi vallankumouksellista, tiedän. Moni on tehnyt näin jo ikuisuuden, sukkapuikoilla tai loopaten. Mutta oi, se tunne, kun sukat etenevät ja tulevat valmistumaan samaan aikaan. On kuin olisin keksinyt pyörän, tai ainakin sukankudonnan, uudestaan!

Kierossa

Siis kyllähän minä olen aina tiennyt käsialani olevan tiukkaa mutta onko kenellekään toiselle käynyt koskaan näin?

Kyseiset sukkapuikot taitavat olla nyt tiensä päässä. Olen saanut ne niin kieroon ja vääntyneiksi, ettei kutominen enää onnistu. Oikaiseminenkaan ei auta, vääntyvät vain heti uudestaan pienimmästäkin paineesta. Ja ei, näiden päälle ei ole istuttu eivätkä ne ole joutuneet minkään muunkaan onnettomuuden uhreiksi. Ihan vain sukkia olen kutonut... Sinänsä ei harmita yhtään, sillä nämä KnitPron Nova Metal-puikot ja minä emme ole koskaan oikein tulleet toimeen keskenämme. Mutta pahus, omistan enää vain yhdet 2,25 millin puikot ja juuri tämän kokoisille on aina eniten projekteja tyrkyllä.

Blogi on myös saanut tunnustuksen kolmelta taholta; kiitos Outi, Fanny ja Maikki! Tunnustus tulisi jakaa eteenpäin viidelle ihanalle blogille, joiden lukijamäärä on alle 200 mutta jätän tämän salapoliisintyön nyt väliin ja kehotan ihan omavaltaisesti kaikkia alle tuon numeron jääviä upeita bloggaajia antamaan tunnustuksen itselleen. Aika kieroa, hih.