Vuoden vaihtuessa

Vuoden viimeisenä päivänä on hauska tehdä jo perinteeksi muodostunut katsaus vuoden kutomuksiin.

Ja tältä vuosi 2011 näyttää neuletilastona:

• 7 paria sukkia
• 5 huivia
• 2 paria lapasia
• lankaa kulutin 1 689g

14 valmistunutta työtä ei ole todellakaan mikään päätähuimaava määrä mutta on se sentään 1,1666 valmistunutta työtä per kuukausi. Noin laskettuna saldo ei enää kuulostakaan niin surkealta! Tämän neulevuoden kohokohta oli ilman muuta pitkänpitkä lankalakko, tammikuusta marraskuun puoliväliin, ja ylpeyttä herättää myös se, että olen kutonut huiveja vaikka vierastin niitä pitkään.

Viime vuonna kehotin itseäni kutomaan enemmän itselleni mutta se tavoite unohtui jonnekin matkan varrelle. Jospa 2012 olisi "Kudo itsellesi"-vuosi. Ainakin sukille olisi tarvetta sillä omistan niitä tällä hetkellä vain yhdet. Lankalakkoon en ryhdy mutta lankaostoksia voisin silti tehdä vain harkiten. Hyvälle peruslangalle ja upeille ihkulangoille on kuitenkin aina tilaa.



Ja lopuksi samat sanat kuin jo kahtena aiempana vuotena eli kutominen on edelleen ihanaa, samoin bloggaaminen. Kauniit kiitokset kaikille teille, jotka käytte lukemassa ja kommentoimassa. Pienikin viesti ilahduttaa aina. Onnellista vuotta 2012!

Vielä yksi joululahja

Joulun viimeinen lahjakutomus valmistui ajallaan ja on jo paketoitu kauniisti saajaa varten. Onpa mukavaa antaa tänä jouluna iso pino itsetehtyjä lahjoja!



Malli: Eunice by Cookie A. kirjasta Sock Innovation
Lanka: Novita, Nalle
Lankaa kului: 99 g
Puikot: 2,75

Olen valtavan tyytyväinen näihin sukkiin. Eunicessa oli sopivasti haastetta: palmikoita ja pitsiä näyttävänä yhdistelmänä mutta samalla malli on looginen ja niin helppo, että sen oppi aika nopeasti lähes ulkoa. Ja jälleen kerran, Cookielle tyypilliseen tapaan, malli siirtyy ja liukuu kauniisti jousteesta varteen, varresta kantapäähän ja edelleen jalkaterään. Hyrisyttävän huoliteltua ja eleganttia suunnittelua. Tyytyväinen hyrinä loppui kantapään kaavion kohdalla hetkeksi. Se kaavio kun on niin pielessä kuin vain voi olla. Mutta pienen pohdinnan jälkeen ja valmiina olevia silmukoita seuraamalla sain kantalapusta sellaisen kuin pitkin. Ja taas oltiin neuleflowssa.



Langaksi valikoitui Nalle täydellisen punaisen värinsä ja sopivan paksuutensa vuoksi. Tykkäsin kovasti. Lanka oli mukavan tuntuista, tasalaatuista ja neuloutui hyvin. Varsin positiivinen yllätys, kuten aiemmin Seitsemän Veljeksen kanssa. Mutta voi miksi Nalle myydään nykyisin 100g:n kerissä entisen 150g:n sijaan? Jouduin ostamaan kaksi kerää, jotta sain nämä tehtyä, vaikka sukat ovat kokoa 37 ja tein varsista ohjeen mukaan lyhyet. Valmiit sukat painavat 99g eli teoriassa yhdellä kerällä olisi pitänyt pärjätä mutta kun ensin ostamassani kerässä sitä lankaa oli sitten vain 96g...



Oikein hyvää joulua, joulumieltä ja joulurauhaa teille kaikkille. Joulun kunniaksi siivosin käsityökorini. Laitoin kaikki keskeneräiset ja epäkiinnostavat kutomukset purkuun. Ihana tunne aloittaa puhtaalta pöydältä. Kokeilkaa vaikka :) .

Ei se lankojen ostaminen vielä loppunut

Helsingin Vallilaan avattiin pari kuukautta sitten uusi lankakauppa. Odotin kiltisti mutta malttamattomana lankalakon päättymiseen saakka ja kävin vihdoinkin viikko sitten tutustumassa Villavyyhtiin. Tykästyin paikkaan heti. Lankavalikoima on herkullinen ja oli upeaa vain kävellä hyllyltä hyllylle ja löytää ihanuuksia toisensa jälkeen.



Ensimmäinen lanka, jota en voinut ohittaa oli Louhittaren Luolan Väinämöinen, sellainen juurevan oloinen villasekoitelanka, joka kuulema on parhaimmillan sukissa. Valitsin itselleni upean harmaan ja ystävä saa sukat kultaisen kellanruskeasta. Hämy ja Vilja ovat värien nimet.



Sitten ihan yllättäen Geilskin Tynd Uld alkoi jutella ja kovaa. Etenkin tämä hunajanruskea. Se kertoi haluavansa huiviksi ja myssyksi, ehkä lapasiksikin. Mainosti olevansa 100% villaa ja kuvaili miten suloisesti se lämmittäisi. Ja kun kääntelin kerää kädessäni, se oikein keikisteli valossa (voin vaikka vannoa!) ja oli niin kaunis että. Joten eihän minulle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin ostaa kaikki kaupasta löytyneet viisi kerää. Tämän langan värikartta on oikeasti ihan uskomaton.

Ostin kokeilumielessä uudet sukkapuikotkin. Ainoat 2,25 millin sukkapuikkoni ovat KnitPron Nova Metal-laatuiset, ja nyttemmin jo melko pahasti tummuneet ja vääntyneet. Jollain on tiukka neulekäsiala... Olen kuullut paljon hyvää HiyaHiyan teräksisistä sukkapuikoista, joten halusin ehdottomasti kokeilla. Sellaiset siis, 2,25 milliset ja 15cm pituiset. Tuntuvat ainakin todella kevyiltä käteen ja odotan mielenkiinnolla millaista niillä on kutoa.

Sukan väriset sukat?

Minkä väriset mahtavat olla sukan väriset sukat? Sellaiset minulta pyydettiin, kun tiedustelin miespuoliselta henkilöltä väritoivetta joululahjasukkiin. Kelpaavatkohan nämä?



Malli: Perussukka
Lanka: Novita, Seitsemän Veljestä
Lankaa kului: 139 g
Puikot: 3,5

Konstailemattomat perussukat ranskalaisella kantapäällä ja nauhakavennuksella. Yksiväriset olisivat olleet kuitenkin ehkä vähän tylsät, joten raidoitin kutomalla aina kuusi kerrosta tummalla grafiitinharmaalla ja yhden kerroksen luonnonvalkoisella. Tuo harmaa on niin minun suosikkini. Upea väri.



Ja kerrankin poseerauskuvia, kun aviomiehen kengännumero on sama sukkien saajan kanssa. Miehekkäät metalliset taloustikkaat jalkojen alle ja paljon kehuja, niin johan tuli hyvät kuvat.



Täytyy myös kehaista Seitsemää Veljestä. Suoraan kaupan hyllyltä ostamani harmaa lanka oli mukavan rouheista, paksua ja tasalaatuista. Lähes yhtä laadukasta kuin raitoihin käyttämäni luonnonvalkoinen, joka on sitä hyvää vanhaa Novitaa. Vyötteessä luki vielä Impivaara ja Seitsemän Veljestä.

Lankaa! Lankaa!

Lankaa! Nyt saan taas ostaa sitä. Lankaa! Vuoden alusta asti kestänyt lankalakko on vihdoinkin päättynyt.

Ajatella, lähes 11 kuukautta ilman lankaostoksia. Ihan yllätyin omasta tahdonvoimastani. Ja olen melkoisen ylpeä siitä, että en sortunut kertaakaan. Lakon tarkoituksena ei kuitenkaan ollut masokismin ja itsekieltäymyksen hyveiden harjoittaminen marttyyrin elkein vaan puhtaasti tarve laittaa stoppi lankakeräilylle. Kutomisvauhtini kun on kohtuullisen hidas ja sitä lankaa kieltämättä on jo parin vuoden tarpeiksi laatikoissa. Myös niitä ihkulankoja, joihin keräilytarve pääasiassa onkin kohdistunut. Lisäksi halusin myös avata silmäni niille jo varastossa oleville vyyhdeille, sillä mikä muu asia tässä maailmassa on niin täynnä mahdollisuuksia ja lupausta kuin kaunis lankavyyhti? Se voi olla mitä vain, siitä voi tehdä mitä vain.

Kaiken tämän filosofisen pohdinnan jälkeen, ymmärretyäni omistavani jo valmiiksi kaunista lankaa ja onnistuttuani pienentämään lankavarastoani joillain vyyhdeillä, sain hyvällä omallatunnolla hemmotella itseäni lankaostoksilla. Uudet ihkuluksuslankani, olkaa hyvä!



Tanis Fiber Arts on kanadalainen, laadukkaisiin käsinvärjättyihin lankoihin keskittynyt yritys. Blue Label on koostumukseltaan 80% merinovillaa ja 20% polyamidia, eli sopii hyvin sukkalangaksi. Metrejä on 385/115 g. Tämä kaunokainen on nimeltään Sunset.



Saman merkin Purple Label on pehmeääkin pehmeämpi. 70% merinovillaa, 20% kashmiria ja 10% polyamidia vahvikkeena, metrejä 365/115 g. Oi että. Väri on Amber.



Brittiläinen The Natural Dye Studio on myös uusi tuttavuus. Yritys värjää lankansa luonnonväreillä käyttäen mm. lehtiä, juuria ja puuta. Nymph on 70% Bluefaced Leicester villaa, 20% silkkiä ja 10% kashmiria. Eli käsittämättömän pehmeää ja kaunista. Väri on Old Gold. Shamppanjamainen. Metrejä tässä 400/100 g.



Loistavaksi todetun Cascaden Heritage Silk ohittamattoman täydellisenä harmaana. Charcoal on värin nimi ja lankaa 400 m/100 g.



Ja lopuksi langat yhteiskuvassa. Kauniita ovat ja värit toistuvat todella edukseen. Minun lankani <3 .

Toinen Revontuli

Sukkasato päättyi lokakuun myötä ja saldokseni tuli puhdas nolla. Köh. Mutta ei siitä sen enempää. Aina ei voi sukattaa. Mutta harkitsenpa jatkossa hieman tarkemmin jaksanko oikeasti osallistua johonkin tempaukseen.

Puikoilla on kuitenkin ollut silmukoita ja joululahjapino karttunut uuden huivin myötä.



Malli: Revontuli by AnneM
Lanka: Evilla, Artyarn 8/2
Lankaa kului: 181 g
Puikot: 5,0

Ihana Evilla! Ei solmuja, ei vaihtelua langan paksuudessa. Tätä ostan jatkossakin. Olen kutonut nyt kaksi huivia sekä Evillasta että Aade Lõngista ja näistä kahdesta Evilla on ehdottomasti se minun lankani.



Värit ovat ihanan marjaisat ja sopivat syksyyn. Vispipuuroa, ruispuuroa ja vadelmavaahtoa...



Halusin huivista suuren sekä antaa värien toistua mahdollisimman monesti, joten kudoin tähänkin versioon kaikkiaan 161 kerrosta. Viimeiset kerrokset alkoivat tuntua loputtomilta, etenkin ne nurjat, eikä ihme, sillä huivissa oli jo hieman yli 400 silmukkaa. Tuntui todella hyvältä saada tämä valmiiksi ja pingottumaan.



Vielä olisi yksi vyyhti Evillaa jäljellä ja siitä olisi tarkoitus tehdä jotain ihan itselle. Kutoisinko vielä yhden Revontulen vai olisiko joku malli, jossa lanka pääsee yhtä upeasti esille? Saa ehdottaa.

Punaista

Pitäisikö tuntea pikkuruinen pisto mielessä tai sydämessä? Sukkasatoa kerätään jo toista kuukautta mutta sukkamojoni on kateissa, ihan karkuteillä. Tavisperusraitasukat ovat olleet kesken kesästä lähtien, ja varsinaisen sukkasadon puitteissa aloitetut Monkeyt odottavat myös tekijäänsä. Siellä ne horrostavat, käsityökorissa, ja kahdehtivat puikoille päässyttä huivia ja lapasparia. Reppanat.

Huomasin vain haaveilevani lapasista. Että olisi sitten talvea varten valmiina jotain uutta ja kaunista. Lämmintä. Palmikoitua. Muistin samantien sopivan mallinkin ja totesin omistavani myös täsmälleen oikeanlaista lankaa. Punaista.



Malli: Chevalier Mittens by Mari Muinonen
Lanka: Cascade Yarns, 220 Wool
Langan menekki: 80 g
Puikot: 4,0

Nämä ovat ihanat! Sellaisen huomion kuitenkin tein, että vasemmalle kaartuvat palmikot, eli kun pidetään apupuikko työn edessä, ovat kauniit ja tasaiset mutta kun puikko on työn takana, jälki on paljon epätasaisempaa. Palmikoin tiukkaan, kuten kudonkin, mutta ilmeisesti kiristän jotain kohtaa tavallistakin enemmän. Auttaisiko jos tekisin kierrot ilman apupuikkoa?



Mutta onneksi käsiala tasoittui, kun lapaset pääsivät ihkauusille tumbbuplokeille pingottumaan. Lankalakkoa on jäljellä kuukausi mutta onneksi lakko ei koske kivoja oheistavaroita. Klikkasin siis itseni Etsyyn ja Succaplokin kauppaan, ja pian posti jo toikin ostokseni ihanan hyväntuulisessa paketissa. Etenkin nuo erilliset peukalo-osat ovat minusta hauskat!



Ennen pingottamista ranteen ja kärjen palmikko-osuudet vetivät melkoisesti kasaan mutta nyt ne ovat ihanan kiristämättömät. Lapaset istuvat käsiini, no, kuin hansikkaat ja ovat kerrassaan täydelliset.



Tulisikohan tänä talvena lapaskuume? Nyt olisi plokit ja kaikki. Elättelen toivetta siihen suuntaan. Entä olisiko tämä se talvi, kun teen vihdoinkin kirjoneuletta?

Loma Pärnussa

Kesän töiden päätyttyä ja ennen opintojen alkamista ehdin pienelle lomalle. Matkaseurana oli Satakieli ja suuntana meillä oli Pärnu, jossa kävin nyt ensimmäistä kertaa.



Ehkä parasta matkassa oli meri. Sen äärellä rauhoittuu ja tyyntyy välittömästi. Vesi oli turhan kylmää uimiseen mutta kahlaaminen oli kivaa! Hiekkapohja tuntui hauskan aaltomaiselta jalkojen alla ja ranta oli täynnä pieniä simpukankuoria.



Pärnu on tunnettu kylpylöistään ja hoidoistaan, joten kävin elämäni ensimmäisen kerran jalkahoidossa. Reilu tunti liotusta, raspausta, viilausta, kuorintaa, rasvausta ja taivaallista hierontaa tekivät jaloista ja etenkin korppuuntuneista kantapäistäni unelmanpehmeät. Lopuksi sai valita mieleisensä kynsilakan. Pinkkiä.



Kävelimme tuntikausia joka päivä ja välillä oli kiva poiketa kahviloissa lepuuttamassa jalkoja ja nauttimassa teetä kakkupalan tai muun herkun kanssa. Teen ystävinä osasimme arvostaa laadukasta irtoteetä ja teen tarjoamista kannusta kera hunajan, sokerin ja sitruunan. Kahvilat olivat muutenkin todella tunnelmallisia tai modernin tyylikkäitä, aina huolella sisustettuja. Ihastuin.

Matkasta jäi hyvä olo ja huomaan jo pohtivani minne suuntaisin seuraavaksi. Kiitokset vielä Satakieli, kun houkuttelit lähtemään ja toimit oppaana!

Magrathea

Täällä olisi jälleen huivi valmiina. Eikä mistään ongelmavyyhdistä tällä kertaa.

Malli: Magrathea by Martina Behm
Lanka: Wollmeise, Sockenwolle 80/20 Twin "My Old Blue Jeans"
Langan menekki: 139 g
Puikot: 3,5

En ole Wollmeisen ylin ystävä sillä vierastan edelleen langan puuvillamaista tuntua. Mutta käsittämättömän kauniita huiveja siitä kyllä saa aikaiseksi. Ja värit ovat aina huikeat. Tässäkin sininen on kauniin syvä ja tumma, saaden lisää luonnetta vielä tummemmasta sinisestä, kuin ukkostaivaasta tai musteesta. Hyrisin onnesta tätä kutoessa. Täydellistä semisolidiutta. Ehkä minä ja Wollmeise vielä löydämme toisemme.

Itse huivi on näitä kolmikulmaisia, joissa huivia levennetään lisäyksin, kunnes lankaa on jäljellä tietty grammamäärä, ja sitten kavennetaan ja päätellään. Magrathea on kuitenkin muodoltaa hieman epäsymmetrinen ja siinä on ihan huippukaunis reunapitsi. Leveä ja näyttävä.

Ohjeen mukaan huiviin riittäisi jo 100g sukkalankaa mutta en ihan jaksa uskoa. Tai ainakin huivista tulisi melkoisen pieni. 150g:n vyyhti oli minusta juuri sopiva tällaiseen shawletteen. Mutta tietysti käsiala ja kaikki vaikuttavat lopputulokseen.

Toinen puikoillani ollut huivi, se keltainen parin postauksen takaa, osoittautuikin fiaskoksi. Ei tullut hyvä eikä yhtään sellainen kuin olin ajatellut. Tuntuu kurjalta purkaa käytännössä valmis työ mutta välillä käy näin. Seuraavaksi sukkia ja toivottavasti paremmalla onnella.

Tunnustuksia

Kutomukselle on suorastaan sadellut tunnustuksia. Kiitos!

Ensimmäinen on luonteeltaan makea ja sain sen Satakieleltä.



Lempiväriä on vaikea nimetä. Kauniit pastellit, etenkin vaaleanpunainen ja -vihreä, vetovat mutta pidän myös syksyisestä värimaailmasta murrettuine sävyineen. Voimakkaat jalokivivärit eivät myöskään ole minua varten vaan ihastun pehmeisiin luonnonväreihin.

Lempiruoka on suklaa kaikissa muodoissaan! Koska ruokavaliota ei voi kuitenkaan perustaa kokonaan sen varaan, nimeän myös kalaruoat ja hyvät salaatit.

Matkustaisin lähes minne vain. Haluaisin nähdä Skotlannin ja Irlannin, seikkailla Keski-Euroopassa ja kokea Amerikan ihmeet.

Toinen tunnustus tuli Pinniltä.



Suosikkiväri tulikin pohdiskeltua jo edellä. Murretut, pehmeät ja luonnolliset sävyt ovat minua varten. Periaatteessa. Välillä sitä sitten ihastuu johonkin aivan päinvastaiseen.

Suosikkieläin ei varmaankaan tule yllätyksenä kenellekään minut tuntevalle. Pienet kääpiöhamsterit ja etenkin talvikot ovat supersuloisia!

Suosikkinumero on oikeastaan mikä tahansa parillinen luku.

Suosikkini alkoholittomista juomista on tee. Aina maidon kera.

Facebook vai Twitter? Facebook.

Intohimoni ovat kirjat, käsityöt ja ystävät. Koko tämä elämä.

Saada vai antaa lahja? Kumpikin on kivaa :) .

Suosikkikuvioksi nimeän mielikuvituksellisesti neulekaavion.

Suosikkiviikonpäivä on perjantai-ilta. Silloin koko viikonloppu on vasta edessä.

Suosikkikukka on gerbera.


Haluatko paljastaa samat asiat itsestäsi? Nappaa tunnustus mukaan!

Kuuden solmun huivi

Eipä ole ennen sattunut kohdalle näin haastavaa vyyhtiä. Matkalle mahtui yhteensä kuusi solmua, pienen keon verran olkea, heinää ja muuta roskaa sekä huomattavaa vaihtelua langan paksuudessa. Huh. Valmiissa huivissa nuo hankaluudet eivät kuitenkaan näy millään tavalla. Värit liukuvat ja jatkuvat kauniisti, ja pingotus tasoitti pinnan. Onneksi.



Malli: Revontuli by AnneM
Lanka: Aade Lõng, Artistic 8/2
Langan menekki: 184 g
Puikot: 4,5

Puikot ovat ohuemmat kuin ohjeessa, juuri langan ohuudesta johtuen. Vastaavasti tein huivista hieman suuremman lisäämällä yhden mallikerran.



Tätä oli kyllä kiva tehdä. Istahdin iltaisin nojatuoliin, katsoin elokuvaa tai tallentamiani sarjoja ja annoin puikkojen lentää. Pitäisi selvästi kutoa useammin muitakin kuin sukkia.



Aionkin tehdä näitä lisää, lankaa on kahden vyyhdin verran varastossa. Tällä kertaa Evilla-merkkisenä ja toivottavasti myös paremman laatuisena. Katsoin vyyhdit läpi pintapuolisesti ja näyttivät olevan kunnollisia. Toisesta tulee ehkäpä lahja ja toisen voisin tehdä ihan itselleni.



Tämä harmaa, ankanpoikasesta joutseneksi muuntautunut kaunotar on myös menossa lahjaksi ja onneksi sen myös kehtaa antaa. Tadaa, ensimmäinen joululahja ja nyt on vasta elokuu.

Sukkasato

Osallistun tänäkin vuonna Sukkasatoon, laskujeni mukaan jo neljäs kerta kyseessä. Saa nähdä mihin alablogiin päädyn tällä kertaa; Hillokellariin, Heinälatoon vai Perunalaariin.



Joka tapauksessa sukkia ja muita käpälänlämmittimiä kudotaan syyskuun alusta lokakuun loppuun. Kivaa!

Ihana elokuu

Nyt alkaa olla paras aika vuodesta. Loppukesä ja alkusyksy, elokuusta lokakuun loppuun. Kuumuus vähenee, illat alkavat hämärtyä ja tunnelmoitua, luonnon tuoksu muuttuu, ilma kirpakoituu ja tuntuu hyvältä hengittää, ja minä saan siitä kaikesta hurjasti energiaa.

Toivottavasti energiaryöppy näkyisi myös täällä. Kutomuksien valmistumisvauhti on hidastunut huomattavasti mutta käsitöitä ja lankoja kohtaan tuntema ihastukseni ei puolestaan ole vähentynyt tippaakaan ja puikoilla on aina menossa jotakin. Haluaisin kovasti olla tuotelias bloggaaja, esitellä sukkapareja, huiveja ja muita vaikka joka viikko mutta tällä hetkellä on tyytyminen hitaaseen mutta varmaan tahtiin.



Kuvan mytty on huivi, sitten isona. Aloitin ensimmäisen Revontuleni perjantaina ja olen tehnyt sitä valtavalla kipinällä joka päivä. Arviolta neljäsosaa vaille valmis! Lankana on Aade Lõng harmaan sävyissä ja pahaksi onneksi kyseessä taitaa olla ei-niin-laadukas vyyhti. Tähän mennessä langassa on ollut viisi solmua ja vaikka värit jatkuvatkin suhteellisen samasta kohdasta, liukumat ovat jääneet paikoitellen lyhyiksi. Lisäksi langan paksuus vaihtelee kuin Norossa ikään, eli välillä on ohutta ompelulankaa, jota kutoo sydän syrjällään ettei se vaan katkea, ja toisessa kohdin taas lanka paksuuntuu kunnon rustiikiseksi.

Pohdin jossain vaiheessa työn purkamista ja pari solmua myöhemmin myös koko komeuden heittämistä roskikseen mutta päätin kuitenkin tehdä valmiiksi. Valmiina ja pingotettuna voi olla vaikka kuinka ihana.

Lankaa!

Vihdoinkin uutta lankaa tähän talouteen. Kaksi suloista, kaunista, pehmeän villaista kerää. Lankalakkolainen on haltioissaan puolen vuoden langattoman kauden jälkeen.

Tosin en ostanut lankoja itse, enkä edes kerjännyt, anellut tai kiristänyt niitä keltään. Sain lahjaksi. Tai korvaukseksi. Annoin siskoni työkaverille sukat ja sisko osti langat kiitokseksi. Vaikka ei olisi tarvinnut. Mutta en valita, sillä langat ovat nappivalinta. Olivat lankakauppiaan kanssa yhdessä valinneet jotain "lankahifistelijälle" sopivaa. Utupastellia ja voimakasta punaista, Crazy Zauberballia Schoppel Wollelta.

Tänään on vapaapäivä ennen seitsemän päivän työputken alkamista. Ajattelin ottaa rennosti. Illalla kutsuu kuntosali mutta sitä ennen houkuttaisi parvekkeen lepotuoli kesäkukkien katveessa. Sinne siis kera hyvän kirjan.

Hedera

Punaiset pitsisukat ovat valmistuneet ja ovat vallan kauniit!



Malli: Hedera by Cookie A. kirjasta Knit.Sock.Love.
Lanka: Araucania, Ranco Solid
Langan menekki: 90 g
Puikot: 2,5

Jos et omista kirjaa, ohje löytyy myös ilmaiseksi Knittystä.



Sukkien pitsimalli on helppo ja jää mieleen lähes välittömästi. Se on jopa niin helppo, että kutoessa voi huoletta uppoutua vaikka elokuvaan ja sormet jatkavat automaattiohjauksella. Pari kertaa kävi niin, että vasta mainostauoilla tuli havahduttua, että ai niin, tässä oli tämä kudinkin, mutta aina tuloksena oli monta kerrosta virheetöntä pitsiä. Osaisinkohan kutoa myös unissani?



Niin paljon kuin yleensä pidänkin kiertäen neulotuista silmukoista, en innostu niistä tällä kertaa. Mielestäni ne nousevat liikaa esille valmiista työstä ja etenkin sukkien ollessa jalassa. Ehkä makuasia ja efekti voi johtua langastakin mutta ei pohdita sitä enempää, Ranco kun on yksi suosikkilangoistani. Ne värit, se tuntuma!

Kullankeltainen huivi on edennyt yli puolen välin. Lisäksi olen selaillut ahkerasti Neulekirjaa ja sen sukkamalleja. Ja saanut pääni pyörälle. Annetut tiheydet poikkeavat valtavasti käsialastani ja olen yrittänyt laskea silmukkamääriä uusiksi sekä vertaillut eri kokoisia puikkoja ja lankoja niin että aivot tekevät kohta stopin. Ehkä keskityn toistaiseksi vain huiviin.

Neulekirja ja neuleita

Olen intohimoinen lukija. Tuntuu oudolta, jos ei ole mitään luettavaa, joten olenkin pienen ja sympaattisen lähikirjastomme vakioasiakas. Viime käynnilläni lainasin taas pinon kaunokirjallisuutta mutta tein myös löydön käsitöille varatun hyllypaikan luota. Sain lainaan Neulekirjan!

Haluaisin toteuttaa ainakin Kesävoit ja Bonesit ja oikeastaan kaikki ne muutkin sukat. Toivon salaa ettei kukaan vain tekisi kirjasta varausta.

Mutta ennen kuin Neulekirjan mallit pääsevät puikoille, valmistumistaan odottavat tällaiset työt.

Sininen silkkihuivi

Kävin viime vuoden tammikuussa Tukholmassa ja suloisessa Marias Garn-lankaputiikissa. Ostamani Silkbloom Fino-kerät seurustelivat muiden lankojeni kanssa yli vuoden mutta ovat nyt muuttuneet silkkihuiviksi. Tai ainakin 45% silkkihuiviksi. Langassa kun on silkkiä tuo määrä ja loput 55% pehmoista merinovillaa.

Malli: Saroyan by Liz Abinante

Lanka: BC Garn, Silkbloom Fino

Langan menekki: 156 g

Puikot: 3,5

Halusin käyttää kaikki kolme kerää mahdollisimman tarkkaan ja tämä malli oli siihen omiaan. Lankaa jäi peräti gramma!

Saroyan on suurimmaksi osaksi sileää neuletta. Vasemassa reunassa toistuu kaunis lehtipitsi, oikealla puolestaan neljän silmukan ainaoikeinneule. Ainaoikean tulisi estää reunan rullautuminen mutta tässä huivissa se kääntyy ja rullautuu iloisesti, huolellisesta pingotuksesta ja maanittelusta huolimatta, mur.

Muuten huivi on kaunis, hieman stoolamainen kokonsa puolesta eli käy vaikkapa hartioille kiedottavaksi viileänä iltana. Merinovilla antaa lämpöä ja pehmeyttä, silkki viileyttä, keveyttä, kiiltoa ja ylellistä tuntua. Adjektiiveja riittää mutta lanka ansaitsee ne kaikki.

Ja olipa mukavaa saada näin pian edellisen kirjoituksen jälkeen jotain valmiiksi ja esiteltäväksi! Ehkä se oli sen kauneimman lankakerän kautta vannominen, mikä auttoi. Tai sitten se, että olen ollut viime päivät ansaitulla lomalla ja kutomisaikaa on kerrankin ollut riittämiin.