Neulojan on hyvä käydä välillä lankakaupassa. Rentoutumassa, inspiroitumassa, lukemassa vyötteitä, tekemässä löytöjä, tunnustelemassa erilaisia keriä ja vyyhtejä sekä tietenkin ostamassa lankaa. Kaikki tämä on puhdasta hemmottelua ja tekee todella hyvää arjen ja työn rasittamalle mielelle.
Oma hemmotteluretkeni alkoi Lankamaailma Nordiasta. Siellä myydään nykyään KnitPron puikkoja ja nämä 2,5 milliset pyöröpuikot 80 cm kaapelilla sujahtivat ostoskoriin heti. Ostin myös ensimmäiset silmukkamerkkini. Cloverin silmukkamerkit vaikuttavat erittäin käytännöllisiltä ja pussissa niitä on isommassa ja pienemmässäkin koossa.
Tämä lanka on värien puolesta supersokerinen mutta vaaleanvihreän, vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelmä sai minut hurmatuksi. Kerä on sitä paksumpaa Zauberballia, stärke 6.
Puuvillaa. Hjertegarnin Diamond Cotton 8/4. Virkkaukseen.
Lopuksi vielä käväisin Soukassa Menita Outletissa ja ihan ensimmäistä kertaa. Siellä tosiaan on paljon lankaa. Ja ihana palvelu! Mukaan lähtivät nämä viisi kerää Dropsin alpakkaa.
Ja onpas ihanan rentoutunut ja inspiroitunut olo. Suosittelen!
lauantai 29. toukokuuta 2010
maanantai 24. toukokuuta 2010
Ei kahta ilman kolmatta
Ovikello soi tänään aamupäivällä ja postisetä ojensi minulle paketin, toivottaen samalla mukavaa päivää. Paketti oli Quickstepiltä, jonka blogissa vietettiin taannoin yksivuotissynttäreitä. Olin yksi kolmesta, joilla oli onni voittaa arvonnassa.
Paketista löytyivät suloinen leppiskortti, kiva pikkukassi ja vyyhti Colinetten Jitterbugia värissä Lagoon. Mahtavaa! Ei ole tämän hauskempaa tapaa aloittaa uutta viikkoa.
Olen myös saanut ihanan tunnustuksen!
Kiitos Maritta.
Edellisessä postauksessa esitellyt vähän villimmät sukat edistyvät rauhalliseen tahtiin. Ensimmäinen sukka on jo valmis ja toisessa pääsen seuraavaksi aloittamaan kiilakavennuksia. Silmukat juoksevat iloisesti, hartiat ovat rennot ja mieli kevyt. Ei ole kiire minnekään.
Paketista löytyivät suloinen leppiskortti, kiva pikkukassi ja vyyhti Colinetten Jitterbugia värissä Lagoon. Mahtavaa! Ei ole tämän hauskempaa tapaa aloittaa uutta viikkoa.
Olen myös saanut ihanan tunnustuksen!
Kiitos Maritta.
Edellisessä postauksessa esitellyt vähän villimmät sukat edistyvät rauhalliseen tahtiin. Ensimmäinen sukka on jo valmis ja toisessa pääsen seuraavaksi aloittamaan kiilakavennuksia. Silmukat juoksevat iloisesti, hartiat ovat rennot ja mieli kevyt. Ei ole kiire minnekään.
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Kevyemmällä otteella
Edellisten sukkien jälkeen Kutomuksen valtasi inha neuleblääh. Yksikään malli ei ilmoittanut haluavansa puikoille, eikä mikään lankakaan inspiroinut. Vietin monia hetkiä neulekirjojani selaten ja istuin minuuttikaupalla lankahyllyn edessä lankojani katsellen mutta ei, blääh oli ja pysyi.
Totta kai aloitin uusia töitä. Varmaankin kolme, tai neljä, tai viisi. Kaikki menivät purkuun heti alkumetreillä. Mikään ei tuntunut hyvältä. Ja samalla olisi ollut ihan kauhea hinku kutoa jotain!
Välillä kutominen tuntuu vaikealta. Yleensä silloin, kun alan ottaa sen liian vakavasti. Tekemisen ilo katoaa. Ja iloton tekeminen tuntuu hartioissa sekä näkyy itse työssä. Käsiala tiukentuu ja silmukat ovat niin kireitä että soivat, tuskin edes liikahtavat puikoilta. Eikä silloin onnistu mikään.
Jätin pariksi päiväksi käsityöt ihan kokonaan, nukuin kunnon yöunia ja saatoin ehkä myös nauttia kesän ensimmäisen siiderin omalla, vastasisustetulla parvekkeellakin. Langat alkoivat taas jutella. Ja tällä kertaa silmukoissa on mukana pehmeyttä, ote on keventynyt.
Totta kai aloitin uusia töitä. Varmaankin kolme, tai neljä, tai viisi. Kaikki menivät purkuun heti alkumetreillä. Mikään ei tuntunut hyvältä. Ja samalla olisi ollut ihan kauhea hinku kutoa jotain!
Välillä kutominen tuntuu vaikealta. Yleensä silloin, kun alan ottaa sen liian vakavasti. Tekemisen ilo katoaa. Ja iloton tekeminen tuntuu hartioissa sekä näkyy itse työssä. Käsiala tiukentuu ja silmukat ovat niin kireitä että soivat, tuskin edes liikahtavat puikoilta. Eikä silloin onnistu mikään.
Jätin pariksi päiväksi käsityöt ihan kokonaan, nukuin kunnon yöunia ja saatoin ehkä myös nauttia kesän ensimmäisen siiderin omalla, vastasisustetulla parvekkeellakin. Langat alkoivat taas jutella. Ja tällä kertaa silmukoissa on mukana pehmeyttä, ote on keventynyt.
lauantai 1. toukokuuta 2010
Onnellisten tähtien alla
Tähdet ovat nyt todella suotuisassa asennossa, sillä olin yksi kolmesta onnekkaasta, jotka voittivat Puikkopyörre -blogin syntymäpäiväarvonnassa.
Posti toi perjantaina kirjekuoren, josta löytyivät nämä kolme vihkosta: Aino Praaklin Kirikindaid Virumaalt.
Jokainen vihkonen avautuu kuin kartta ja sisältää vaikka kuinka monta kirjoneulemallia. Aivan mahtavia! Viimeistään ensi syksynä on ihan pakko selättää kirjoneuleita kohtaan tuntemani arastelu ja kutoa itselleni kattava määrä erilaisia lapasia. Kiitokset vielä Heklalle tästä kivasta palkinnosta.
Posti toi perjantaina kirjekuoren, josta löytyivät nämä kolme vihkosta: Aino Praaklin Kirikindaid Virumaalt.
Jokainen vihkonen avautuu kuin kartta ja sisältää vaikka kuinka monta kirjoneulemallia. Aivan mahtavia! Viimeistään ensi syksynä on ihan pakko selättää kirjoneuleita kohtaan tuntemani arastelu ja kutoa itselleni kattava määrä erilaisia lapasia. Kiitokset vielä Heklalle tästä kivasta palkinnosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)