Lankoja läheltä ja kaukaa

Hetkeen ei olekaan ollut lankapostausta. No nyt sitten on, joten tämäkin puute korjaantuu. Olen nimittäin lomaillut tämän heinäkuun ja siinä sivussa täydentänyt lankavarastoa, tai oikeastaan lankakokoelmaa, uusilla tulokkailla.

En päässyt osallistumaan Jyväskylän neulefestareille mutta kun Titityylle ilmestyi pieni erä festareilta jäänyttä lankaa, ei siinä kauaa mennyt ennen kuin ostoskorini alkoi täyttyä. La Bien Aiméen sukkalangat "Parchment" ja "Ballet" ovat puuterisessa kauneudessaan jotain ihan vastustamatonta. Taustalla näiden kanssa on puolestaan maailmalta kotiutunut Walk Collectionin Delicate Merino "South Sea Pearls". Toinen Delicate Merino on jo päätynyt huiviksi ja odottelee pingotusta. Vähän jännittää miten sen kanssa käy, sillä malli on sellainen, jonka kanssa minulla ei ole aiemmin ollut onnea.

Titityyllä oli myös houkuttelevaa sukkalankaa Snail Yarnilta. Nyt sitä on sitten väreissä "Misty Mountain" (ja korvamatona Ed Sheeran laulamassa "Oh, misty eye of the mountain below...") ja "Olive". Takarivissä komeilee muilta mailta hankittu Manos del Uruguayn huivilanka, jonka vihreä väri "Arboretum" on yksinkertaisesti upea.

Siinä langat vielä yhteiskuvassa. Odottelen viileämpiä ilmoja ja sukkakauden alkamista niin innolla!

Olipa kerran turkoosi kesä

Ystävällä oli synttärit tulossa, joten kollegan eläkelahjan jälkeen otin pikapikaa puikoille seuraavan pitsihuivin. Joskus sen oikean langan tai värin valikoimiseen menee aikaa mutta eipä tällä kertaa. Sympaattisesta Vyyhti -lankakaupasta keväällä ostamani turkoosi alpakkasilkki huuteli ystävän nimeä sen verran voimakkaasti, ettei pähkäilylle ollut tarvetta.

Malli: Once Upon a Summertime by Lauren Fréhel
Lanka: Drops, Lace
Lankaa kului: 99 g
Puikot: 3,5

Unelmanpehmoisen Silkpacan jälkeen Dropsin Lace tuntui alkuun kovalta ja jäykältä, ja liukkaalta! Nopeasti siihen kuitenkin tottui ja huivin saattoi vain antaa soljua valmiiksi. Ja todellakin soljua. Nyt sitä vasta oikein huomasikin, kuinka haastava viimeksi kutomani Primula Florindae olikaan. Tässä sen sijaan nurjat kerrokset olivat pelkkää nurjaa ja mallikerrat toistuivat loogisina ja helposti muistettavina sarjoina. Ihanan rentouttavaa.

Huivi on minusta hurjan kaunis ja oikein kesäinen, vuorottelevathan siinä koristeelliset pitsikuviot ja lehdet. Tai miten kukakin sen nyt näkee. Huivin saaja kun vakuutti lehtien sijaan huivissa olevan riikinkukkojen levitettyjä pyrstöjä, ihan siis jo värinkin puolesta.

 

Tuttuun tapaan huivi on suuri, sillä pitäähän siinä olla kietoutumisvaraa. Kakkoskaaviota on siten toistettu yhteensä 7 täyttä kertaa, mikä sai kyllä jännäämään langan riittävyyttä. Jäihän sitä lopulta huimat 3 g jäljelle, eli suoritus voidaan arvioida varsin hyvin optimoiduksi.

Yksi harmitus huiviin kuitenkin liittyy, nimittäin päättelyreunan kireys, jonka totta kai huomasin vasta pingotusvaiheessa. Yrityksestä huolimatta ei tullut kauniisti aaltoilevaa ja poimuttuvaa reunaa, sillä reunassa ei ollut yhtään varaa josta ottaa. Olisi pitänyt käyttää päättelyyn kokoa suurempia puikkoja, etenkin kun reunakaavio ei varsinaisesti sisältänyt mitään ekstralangankiertoja vaan ainoastaan täydensi pitsikerroksen valmiiksi. No, kaikkea ei voi aina tajuta, ja onneksi huivin saajaa asia ei haitannut tippaakaan. Minäkin voin kai sitten elää asian kanssa. Ehkä.