Tuliaisia New Yorkista

Siskoni lomaili New Yorkissa muutama viikko sitten. Oli kuulema oikein onnistunut matka. Kaikki ennakkoon listatut kohteet tuli nähtyä, vierailtua, koettua ja maistettua, ja kaupunki yllätti positiivisesti myös listan ulkopuolisilla asioilla. Kuten nyt vaikka päätymisellä vahingossa keskelle mielenosoitusta. Tai tulemalla roastatuksi stand up-klubilla!

Ennen matkaa kerroin kautta rantain, kuinka New York on ihan täynnä lankakauppoja. Sellaisia ihania. Ja kuinka niissä myydään kaikkea, mistä täällä saa vain haaveilla. Niin että jos matkan varrelle sellaisia sattuisi osumaan, niin tuliaiset olisivat ihan kiva juttu.

Sisko oli selvästikin laittanut toiveeni muistiin, sillä minua odotti Knitty Cityn logolla varustettu tuliaiskassi. Kaupassa vierailua hän kuvasi siten, että oli kysynyt myyjältä sukkalankaa, jota saa vain ja ainoastaan sieltä, ja jota voisi viedä tuliaisiksi lankahifistelijälle.

Kassista paljastui kaksi vyyhtiä Nooch Fiberin käsinvärjättyä sukkalankaa. Ettekö ole koskaan kuullut merkistä? No, en ollut minäkään tätä ennen. Eli selvää hifistelylaatua. Syksyisen kirjava vyyhti on Midtown Sock (75% superwash merino, 25% nylon) ja värjäyksen inspiraationa on ollut taiteilija Mladen Stilinovicin teos "Exploitation of the dead". Toinen vyyhti on rauhallinen ja kaunis, semisolidi harmaa Chelsea Sock, jossa merinon ja nylonin lisäksi on 10% kashmiria. Taide on myös tässä vyyhdissä mukana ja nimeltään se on "Mama, papa is wounded", taiteilija Yves Thanguyn teoksen mukaan. Nyt on kulturellit langat, ei voi muuta sanoa. Niin ja ettei kutominen ihan uuvuttaisi täysin, energianlähteeksi mukaan oli sujautettu levyllinen Hersheyn Cookies'n Creme suklaata. Nam!

Ihan loistavat tuliaiset olit hankkinut. Kiitos sikko!

Kuinka tehdään asioista vaikeita

Kutominen on ihan huippu harrastus! Onko mikään ihanampaa, kuin ottaa kerä pehmoista lankaa ja luoda silmukat uuteen työhön. Ja kun vieressä höyryää kupillinen teetä ja ikkunaan ropsahtelee sadepisaroita. Ehkä vielä jotain loistavaa musiikkia taustalle. Aika täydellistä. Sukkapari tai kämmekkäät valmistuvat kuin itsestään, jonka jälkeen niillä voi ilahduttaa itseään tai muita tärkeitä ihmisiä.

Okei, noin minä toivoisin sen omalla kohdallani menevän. Aivojeni suuri lankakerä vaikuttaa nyt vain menneen aikamoiseen sotkuun. Kurkatkaapa vaikka.

1. Olisi kiva kutoa. Sukat vaikka. Kun on Sukkasatokin ja Ravelryn puolella ilmoitin jo osallistuvanikin. Siellä samaisessa Ravelryssä kirjastossani on 507 sukkamallia ja parisataa lisää löytyy neulekirjoistani. Ei kun selaamaan.
   
   
2. Tuo malli olisi kiva. Eikun, onkohan se sittenkin vähän tylsä? Eihän se voi kiinnostaa ketään. Entäs tuo? Tiheys poikkeaa niin paljon omastani, että en kyllä jaksa nyt laskea silmukkamääriä uusiksi. Tuo taas tuntuu tämänhetkiseen fiilikseen liian haastavalta, ei siis sitäkään. Tuo olisi tosi tyylikäs mutta siinä on sana Spring. Ja nyt on syksy. Ei siis käy, todellakaan. Oho, nytkö selasin ne kaikki jo läpi? Otetaanpa uusi kierros.
   
   
3. Jes, nyt löytyi! Seuraavaksi lankavaraston äärelle valitsemaan lanka.
   
   
4. Tähän malliin sopisi tuo vyyhdillä oleva ihkulanka täydellisesti. Mutta olisiko sittenkin fiksumpaa käyttää niitä lankoja, jotka on jo valmiiksi kerittyjä? Äh, ei kyllä innosta niistä mikään. Vai olisiko tuo hyvä? Mutta kun se on sininen, ja juuri kudoin turkoosit sukat, tuleekohan ihan liikaa sinistä? Kun ei se ole edes minun värini. Entäs tuo vaaleanvihreä? Äh, liian keväinen ja kesäinen, syksyllä pitää kutoa syysvärejä! No miten olisi tuo ruskea? Vai onkohan se vähän ankea? Tuskin mallikaan erottuisi siitä. No sitten olisi tietysti tuo mutta toisaalta kudoin puoli vuotta sitten saman valmistajan toista lankaa, vaihtelua sitä olla pitää. Ei tästä nyt kyllä tule mitään...
   
   
5. Palataan alkuun ja valitaan toinen malli, kun tämä ei nyt yksinkertaisesti tunnu toimivan. Selataan Ravelryssä ne samat puolituhatta mallia läpi, tuijotellaan välillä lankoja ja etsitään inspiraatiota sieltäkin. Hyvässä lykyssä aloitetaan joku työ, kudotaan puoliväliin, kunnes kyllästytään tai todetaan, ettei tämä nyt kyllä ole yhtään sitä mitä halusin. Ja puretaan. Selataan taas Ravelrya.
   
   
6. Jossain vaiheessa pohditaan, että jos ei nyt sukat inspaa niin miten olisi vaikka lapaset? Joo! Innostutaan hetkeksi, kunnes muistetaan, että ai niin. Sukkasato.
   
   
7. Tajutaan, että kaikkeen tähän pähkäilyyn ja venkslaamiseen on tuhrautunut viikkotolkulla aikaa. Päätetään ryhdistäytyä ja kutoa jotain, ihan tosi helppoa vaikka.
   
   
8. Siirrytään kohtaan 2.

Siis apua! Miten tämän solmun saisi avattua?