Sininen silkkihuivi

Kävin viime vuoden tammikuussa Tukholmassa ja suloisessa Marias Garn-lankaputiikissa. Ostamani Silkbloom Fino-kerät seurustelivat muiden lankojeni kanssa yli vuoden mutta ovat nyt muuttuneet silkkihuiviksi. Tai ainakin 45% silkkihuiviksi. Langassa kun on silkkiä tuo määrä ja loput 55% pehmoista merinovillaa.

Malli: Saroyan by Liz Abinante

Lanka: BC Garn, Silkbloom Fino

Langan menekki: 156 g

Puikot: 3,5

Halusin käyttää kaikki kolme kerää mahdollisimman tarkkaan ja tämä malli oli siihen omiaan. Lankaa jäi peräti gramma!

Saroyan on suurimmaksi osaksi sileää neuletta. Vasemassa reunassa toistuu kaunis lehtipitsi, oikealla puolestaan neljän silmukan ainaoikeinneule. Ainaoikean tulisi estää reunan rullautuminen mutta tässä huivissa se kääntyy ja rullautuu iloisesti, huolellisesta pingotuksesta ja maanittelusta huolimatta, mur.

Muuten huivi on kaunis, hieman stoolamainen kokonsa puolesta eli käy vaikkapa hartioille kiedottavaksi viileänä iltana. Merinovilla antaa lämpöä ja pehmeyttä, silkki viileyttä, keveyttä, kiiltoa ja ylellistä tuntua. Adjektiiveja riittää mutta lanka ansaitsee ne kaikki.

Ja olipa mukavaa saada näin pian edellisen kirjoituksen jälkeen jotain valmiiksi ja esiteltäväksi! Ehkä se oli sen kauneimman lankakerän kautta vannominen, mikä auttoi. Tai sitten se, että olen ollut viime päivät ansaitulla lomalla ja kutomisaikaa on kerrankin ollut riittämiin.

Hihasta vedetyt

Tasan kuukausi edellisestä blogikirjoituksesta, hui. Pitkä päivitysväli kertonee jotain elämän intensiivisyydestä käsityömaailman ulkopuolella.

Jokin aika sitten tulin yllätetyksi langalla, muistatteko? Sitä löytyi niin jääkaapista maitotölkin päältä kuin takin hihastakin. Nyt nuo hihasta vedetyt langat ovat saaneet uuden olomuodon eli muuttuivat keristä sukiksi. Eivätkä edes miksi tahansa sukiksi, vaan ensimmäisiksi jotka kudoin tämänhetkisestä suosikkisukkakirjastani.

Malli: Mona by Cookie A. kirjasta Knit.Sock.Love.

Lanka: Debbie Bliss, Rialto 4 ply

Langan menekki: 93 g

Puikot: 2,5





Olin haltioissani Cookien Sock Innovation-kirjasta mutta jostain syystä koin sen hankalasti lähestyttäväksi enkä ole vielä toteuttanut siitä yhtään mallia. Sen sijaan Knit.Sock.Love sai tarttumaan puikkoihin lähes välittömästi. Kirja hurmaa kauniilla kuvilla ja taidokkailla sukkamalleilla mutta minua ilahdutti ylivoimaisesti eniten se, että tällä kertaa lähes kaikissa sukissa on useita eri kokovaihtoehtoja. Käsialani on sen verran tiukka, että siinä kun Cookie (ja moni muu) käyttää 2,25 millin puikkoja, minä joudun samaan lopputulokseen päästäkseni valitsemaan 3,0 milliset, ja silloin siroiksi tarkoitetut sukat eivät enää näytäkään niin siroilta.

Kirjasta pääsi ensimmäiseksi puikoille Mona. Malli etenee loogisesti ja suoraviivaisesti mutta antoi myös haastetta kantapään kohdalla, kun jouduin selvittämään miten ihmeessä kierretty nurja taas kudottiinkaan. Enkä voi olla ihailematta huolellista suunnittelutyötä, jonka ansiosta joustinneuleen silmukat sulautuvat varsinaiseen mallineuleeseen, mallikerta kantapäähän ja niin edespäin. Kaikki siirtymät ovat ihanan viimeisteltyjä ja loppuun saakka mietittyjä.

Seuraavat sukat ovat jo puikoilla ja lehtipitsihuivi lähes valmis, joten seuraava kutomus tulee esittelyyn huomattavasti nopeammin kuin ensi kuussa. Lupaan ja vannon kautta kauneimman lankavyyhtini.