Pitäisikö tuntea pikkuruinen pisto mielessä tai sydämessä? Sukkasatoa kerätään jo toista kuukautta mutta sukkamojoni on kateissa, ihan karkuteillä. Tavisperusraitasukat ovat olleet kesken kesästä lähtien, ja varsinaisen sukkasadon puitteissa aloitetut Monkeyt odottavat myös tekijäänsä. Siellä ne horrostavat, käsityökorissa, ja kahdehtivat puikoille päässyttä huivia ja lapasparia. Reppanat.
Huomasin vain haaveilevani lapasista. Että olisi sitten talvea varten valmiina jotain uutta ja kaunista. Lämmintä. Palmikoitua. Muistin samantien sopivan mallinkin ja totesin omistavani myös täsmälleen oikeanlaista lankaa. Punaista.
Malli: Chevalier Mittens by Mari Muinonen
Lanka: Cascade Yarns, 220 Wool
Langan menekki: 80 g
Puikot: 4,0
Nämä ovat ihanat! Sellaisen huomion kuitenkin tein, että vasemmalle kaartuvat palmikot, eli kun pidetään apupuikko työn edessä, ovat kauniit ja tasaiset mutta kun puikko on työn takana, jälki on paljon epätasaisempaa. Palmikoin tiukkaan, kuten kudonkin, mutta ilmeisesti kiristän jotain kohtaa tavallistakin enemmän. Auttaisiko jos tekisin kierrot ilman apupuikkoa?
Mutta onneksi käsiala tasoittui, kun lapaset pääsivät ihkauusille tumbbuplokeille pingottumaan. Lankalakkoa on jäljellä kuukausi mutta onneksi lakko ei koske kivoja oheistavaroita. Klikkasin siis itseni Etsyyn ja Succaplokin kauppaan, ja pian posti jo toikin ostokseni ihanan hyväntuulisessa paketissa. Etenkin nuo erilliset peukalo-osat ovat minusta hauskat!
Ennen pingottamista ranteen ja kärjen palmikko-osuudet vetivät melkoisesti kasaan mutta nyt ne ovat ihanan kiristämättömät. Lapaset istuvat käsiini, no, kuin hansikkaat ja ovat kerrassaan täydelliset.
Tulisikohan tänä talvena lapaskuume? Nyt olisi plokit ja kaikki. Elättelen toivetta siihen suuntaan. Entä olisiko tämä se talvi, kun teen vihdoinkin kirjoneuletta?