Puolukkainen

Ensimmäinen keskeneräisistä töistä valmistui. Eikä yhtään liian aikaisin. Tämän olisi tarkoitus olla joululahja ystävälle ja sen pitäisi ehtiä vielä matkata postissa muutama sata kilometriä. Ja hyvin taitaa ehtiäkin.



Malli: Pohlamarjakiri (Lingonberry Pattern), kirjasta Knitted Lace of Estonia
Lanka: Aade Lõng Artistic
Puikot: 3,5



Kirjassa ei ole varsinaista ohjetta tälle huiville vaan malli löytyy Stitch Dictionarysta, jossa esitellään erilaisia perinteisiä virolaisia pitsineulemalleja. Sovelsin mallin suorakulmaiseksi huiviksi lisäämällä reunoihin kolmella silmukalla ainaoikein-neuletta ja aloittamalla ja päättämällä huivin muutamalla ainaoikein-kerroksella.



Pohlamarja eli puolukka kuvaa tätä mallia minusta hyvin. Ihan selvästihän neulepinnassa erottuvat puolukanlehdet tai -marjat, hieman näkökulmasta riippuen.

Langan väritys sointuu työhön paremmin kuin hyvin. Luontoaihe täydentyy luonnonläheisin värein. Pidän myös todella paljon langan tunnusta. Siinä on ihanan rustiikkista karheutta sekä kevyt lampaan tuoksu lanoliinin ansiosta. Lankaa kohtaan tuntemani ihastus koki kuitenkin kolauksen viimeistelyvaiheessa. Tämä vaatii todellakin huolellisen pingotuksen ellei halua valmiin neuleen muistuttavan pitkää, ohutta narua kauniin huivin sijaan. Viimeistelin pingotuksen vielä kevyellä höyrytyksellä silitysraudan avulla. Toivottavasti huivi säilyttää muotonsa myös käytössä eikä venähdä.

Kiva, nopea työ ja lopputulos on kaunis. Sekä kutojalla tyytyväinen mieli, kun yksi keskeneräisistä töistä on valmis.

Keskeneräisyyksien lista

Tällä kerralla ei ole luvassa valmiita töitä eikä kuvia. Sen sijaan pohdin keskeneräisyyttä.

Neuleurani alussa noudatin vaivatta yhden työn politiikkaa. Neuleita oli kerrallaan kesken vain yksi. Se oli minusta hyvin loogista ja luonnollista, ja taisinpa jopa ihmetellä niitä bloggaajia, jotka kirjoittivat useista ufo:istaan (ufo = unfinished object). Mutta luodaanpa silmäys neulekorini tämänhetkiseen tilanteeseen. Sieltä löytyy:

• Palmikkosetti vihreästä Seitsemän veljestä-langasta. Sanotaan nyt vaikka näin, että sain langat työtä varten työkaveriltani viime vuoden syksynä... Tarkoitus on kutoa palmikkokaulaliina sekä baskeri, ja mahdollisesti myös lapaset. Huivista on valmiina hieman yli puolet. Muita osia ei ole aloitettukaan.
• Pitsihuivi virolaisesta villalangasta. Tästä huivista on maininta täällä blogissa jo keväältä. Huivista puuttuu enää vain muutama mallikerta mutta en ole saanut tehtyä sitä siltikään valmiiksi. Syynä ehkä käsittämättömän pieni puikkokoko, 2,5, sekä virhe jonka tein huivin alussa ja jota joudun nyt toistamaan koko huivin matkalta.
• Cookie A:n Eunice-sukat. Ensimmäinen sukka on kärkikavennuksen kohdalla. En edes osaa sanoa miksi nämä sukat ovat jääneet kesken, ne nimittäin ovat aivan uskomattoman kauniit.
• Toinen pitsihuivi virolaisesta villalangasta. Arviolta 3/4 valmiina. Ei virheitä mallikerrassa ja puikkokokokin on järkevämpi, 3,5. Suunnittelin tätä alunperin joululahjaksi ystävälleni mutta saattaa olla, että tulee liian kiire.
• Lapaskuulta jäi kesken viimeinen lapaspari. Vasemman käden lapanen on valmiina ja oikean käden lapasessa olisi juuri alkamassa peukalokiilan lisäykset. Lanka on suloisen pehmeää angoran ja merinon sekoitusta.

Näiden viiden ufon lisäksi tehtävien listalla on sniikkerit isälle. Tein sellaiset myös viime jouluna ja hän ihastui ikihyviksi. Ne pitäisi siis saada äkkiä puikoille.

Suunnitelmana onkin, etten aloita yhtään uutta työtä ennen kuin olen tehnyt valmiiksi kaikki keskeneräiset, ainoana poikkeuksena isän sniikkerit. Kova tavoite mutta lohduttaudun ajatuksella kuinka upealta tuntuukaan, kun saan nuo kaikki valmiiksi :) .

Lapaskirous ja sen murtuminen

Aura-lapasten jälkeen olin tyytyväinen itseeni. Tämähän on helppoa! Mutta kuinka ollakaan, jouduin pahan lapaskirouksen uhriksi. Mitkään aloittamani lapaset eivät tuntuneet onnistuvan. Jos purkamalla oppii, niin olen oppinut viime päivinä todella paljon. Purin kirjoneuletta, purin ihan tavallisia peruslapasia ja olin jo lähes valmis jättämään koko lapasten kutomisen sikseen. Turhautti niin paljon.

Lankalaatikossa oli kuitenkin kaksi kerää kaunista lankaa ja päätin vielä kokeilla niitä. Hyvä niin. Lapaskirous murtui.



Malli: Peruslapaset peukalokiilalla
Lanka: Gjestal, Bris
Puikot: 3,5

Bris on kaunis liukuvärjätty lanka, jossa on puolet villaa ja puolet soijaa. Mielenkiintoinen koostumus siis. Värit ovat todella kiiltävät ja hehkuvat, mitä kamera ei ihan onnistunut tavoittamaan. Liukuvärjäyksen vuoksi keriä oli vaikea saada alkamaan samasta kohdasta, joten päädyin raidoittamaan, kutoen aina kaksi kerrosta per kerä. Oikean lapasen puolivälissä kummaltakin kerältä alkoi tulla yhtä aikaa samaa väriä, joten leikkasin toiselta kerältä kyseisen väriosion pois ja siirryin seuraavaan väriin. Lapasessa tuo kohta näkyy äkkinäisenä värimuutoksena ja toimii siten hyvänä siedätyshoitona perfektionistille.

Olen niin tyytyväinen, kun vihdoinkin sain lapaset onnistumaan. Vielä en tiedä pääseekö puikoille seuraavaksi lapaset vai pitääkö välillä lohdutella itseään kutomalla sukat. Lapaskirous oli niin koetteleva kokemus :) .

Sukista lapasiin

Marraskuu on täällä ja sen myötä päättyi Sukkasadonkorjuu ja alkoi Lapaskuu . Sukkia olen tehnyt jo sen verran, että ne syntyvät lähes itsestään ja osaanpa myös soveltaa ohjeita omien mieltymysteni mukaan. Lapaset sen sijaan ovat hieman tuntemattomampaa aluetta. Aloitinkin sen vuoksi Lapaskuuni muistelemalla miten ihan ne peruslapaset tehtiinkään.



Malli: Peruslapaset peukalokiilalla
Lanka: Twilleys of Stamford, Freedom Spirit
Puikot: 3,5



Freedom Spirit on aivan ihana lanka. Pehmeää, lämmintä, 100% villaa. Ja värit ovat kauniit. Tosin pehmeytensä ja löyhäkierteisyytensä vuoksi lankaa on myös hieman hankalampi kutoa. Mietin kuitenkin menettäisikö lanka jotain ominaisluonteestaan jos se olisi tiukempaa kierteeltään. Voi olla. Freedom Spiritistä olen kuitenkin kutonut kauneimmat lapaseni ja ihastun lankaan aina uudestaan uuden lapasparin myötä.



Koristeeksi valitsin jälleen nappeja. Valitsin niiden kiinnittämiseen helpon ja toistaiseksi myös toimivaksi osoittautuneen tavan: liimaamisen. Hyvin pysyvät kiinni.



Millaisethan lapaset kutoisin seuraavaksi? Kirjoneule houkuttaa mutta heitänkö hermoni (taas) sen myötä? Kas siinäpä pulma.

Sinisten iltojen sukat

Marraskuu on ihan kohta täällä. Sen huomaa säästä. Harmaata. Sataa. Pimeä tulee aina vain aikaisemmin. Tosin pidän syksystä, se on aina ollut lempivuodenaikani. Ja juuri sateen, hämäryyden ja pimenevien iltojen vuoksi. Voin sytyttää kynttilöitä, nauttia teestä, ihastua uudelleen villalankojen lämpöön ja tuntuun.



Vuodenaika ei kuitenkaan suosi neulekuvausta. Näitäkin sukkia kuvasin neljä eri kertaa. Kuvauskerta 1 oli hauska. Värväsin ystäväni Satakielen kuvausmalliksi ja hän poseerasi sukat jaloissaan varsin ammattimaisesti. Niitä kuvia täällä ei harmi kyllä nähdä sillä valaistus oli riittämätön ja kuvat auttamattoman huonoja, kuvaajan vuoksi. Yritin myös järjestää kuvaussession perinteiseen tapaan lattialla mutta tummahko puulattia yhdistettynä tummansinisiin sukkiin oli harvinaisen synkkä yhdistelmä. Kuvauskerralla 3 olin parvekkeella mutta luonnonvalo vääristi sinisen täysin eikä tihkusade houkutellut paneutumaan ympäristöön paremmin. Lopulta vein sukat yksinkertaisesti keittiön työtasolle, napsautin päälle loisteputkivalaisimen ja voilà, vihdoinkin kuvista tuli mieleisiä.

Kävi kyllä muutamaan otteeseen mielessä, että kannattaako sukkien vuoksi nähdä näin paljon vaivaa. Haaveilin myös kuvaamosta, jonne voisi viedä valmiit neulomuksensa ja saada takaisin studiotasoisia otoksia. Mutta se voisi jo olla hieman turhan neuroottista :) .



Sukkien malli on Garnstudiolta ja siinä yhdistetään niin pitsiä kuin palmikoitakin. Muokkasin mallia hieman ja omassa versiossani palmikot kulkevat myös jalkapöydän päällä, pitsimallin kummallakin puolella. Näissä sukissa ei myöskään ole rullautuvaa reunaa varressa kuten alkuperäisessä ohjeessa, vaan muutin sen itseäni enemmän miellyttäväksi 2o, 2n - neuleeksi.



Malli: Palmikolliset pitsineulesukat
Lanka: Novita, Nalle aloevera
Puikot: 3,0

Sukkien myötä voin rastittaa yhden kohdan tehtävien joululahjojen listalta. Kerrankin olen ajoissa lahjaneuleiden kanssa. Samalla päättyy oma sadonkorjuuni Sukkasadon puitteissa. Viisi paria tuli tehtyä, neljät syyskuussa ja nämä yhdet lokakuussa. Kivaa oli.

Pitsiä, sukkia ja lankaa molempiin

Neulomisaika on ollut todella vähissä viime päivinä. Syynä kolme isoa tenttiä, joihin valmistautumiseen kuluu aikaa. Lisäksi kun vielä käy opintojen ohessa töissä ja pitää huolta kodista ja parisuhteesta, ylimääräistä aikaa ei ole ollut kovinkaan paljon. Tentti numero yksi oli viime viikolla ja numero kaksi tänään, ja palkitsin itseni pienellä shoppailukierroksella.



Haapsalu Sall. Monissa blogeissa nähty ja ihasteltu. Olihan se pakko hankkia ihan omaksi.

Kirja kertoo Viron Haapsalun huiviperinteistä ja esittelee upeita malleja. Perinteiset huivit on neulottu henkäyksenohuesta langasta ja valmiin huivin tulisi mahtua naisen vihkisormuksen läpi. Ihan niin ohutta ja hienoa pitsiä tuskin saan itse aikaiseksi mutta mallit ovat varmasti kauniita myös paksummallekin langalle sovellettuina.

Kirjan alussa on kerrottu pitsien historiasta, harmi vain että tämä osio on ainastaan viroksi. Mallineuleisiin löytyy onneksi ohjeet myös englanniksi.

Tämä on todella kaunis ja ihana.



Tämä kirja on hetken mielijohteesta ostettu. 2-at-a-time socks, eli kuinka kutoa sukat kaksi kerrallaan pyöröpuikoilla. Tekniikka on varmasti hurjan kätevä, kunhan sen ensin oppii. Olen huomannut vierastavani uusia tapoja tehdä asioita. Kun kerran on aina kutonut sukat viidellä sukkapuikoilla varresta varpaisiin, tuntuu lähes turhalta opetella tekemään se toisin. Magic loop ja toe-up, olen suorastaan kieltäytynyt edes katsomasta sellaisten ohjeiden suuntaan. Mutta ehkä tämä kirja herättäisi kiinnostuksen.



Kirjat hankin Hobboksista ja koska lähellä on sopivasti Menita, käväisin sielläkin. Regian Hand-dye Effect sukkalanka on tämän syksyn uutuus, huivilangaksi puolestaan valikoin ohutta Pirkka-lankaa ja Wetterhoffin Silviaa, kumpaakin kaksi vyyhteä. Ihan alkoi hymyilyttää, kun kummankin vyötteeseen on kirjattu langan olevan pysyvästi koisuojattua (Silvia) ja koinkestävää (Pirkka-lanka). En ole aiemmin tuollaisia merkintöjä langoissa nähnytkään.

Ja jos aikoo kutoa pitsiä, tarvitaan kunnon pitsipuikot. Ostin siis ensimmäiset Addini, 3,5 mm, 80 cm.

Ulkona sataa lunta/räntää, joten mikä onkaan ihanampaa kuin käpertyä sohvalle viltin alle, juoda teetä ja selata uusia neulekirjoja :) .

Uutuuksia

Tällä kertaa ei ole uusia sukkia esiteltävänä mutta muuta ihanaa kyllä.



Täydennystä neulekirjoihin. Upea Nancy Bushin Folk Socks. Sisältää malleja, jotka kaikki voisin toteuttaa. Ja onpa mukana myös suomalaiset sukat. Ne tosin ovat hyvin yksinkertaiset eivätkä herättäneet samalla tavalla ihastusta kuin vaikkapa Latvian Socks tai Chalet Socks. Kiva silti, että Suomikin on kirjassa mukana.



Ja sitten jotain aivan ihanaa, Wollmeisea! Voitin Sukkaa pukkaa, ja muutakin -blogin arpajaisissa ja olen nyt tämän vyyhdin onnellistakin onnellisempi omistaja. Mitä ihmettä tästä raaskisi tehdä? Jotain kuitenkin ihan itselle. Ja ensin vyyhtiä ihaillaan ja silitellään hyvän aikaa. Kiitos vielä aivan tuhannesti, tämä oli täydellinen palkinto :) .