Upeita, uusia asioita, ja kiitos

Elämässä on tänä syksynä tapahtunut aivan huikean upeita asioita ja haaveiden toteutumisia. Mistähän sitä aloittaisi kertomisen?

No ensinnäkin minä ja mieheni löysimme vihdoinkin meille aivan täydellisen kodin. Kaupat tehtiin viime viikolla ja aloitamme tässä pikkuhiljaa muuttopuuhat. Pääsen myös sisustamaan, ja ette usko miten innoissani siitä olen! Jännittävää on myös se, että muuton myötä muuttuu myös asuinympäristö ihan täysin. Eroa nykyiseen, vanhaan kotiin on matkallisesti noin 50 kilometriä mutta henkinen muutos on ehkä sitäkin suurempi, muutto kun tapahtuu suurkaupungista vähän niin kuin "maalle". Ratkaisu tuntuu todella hyvältä ja tähän elämäntilanteeseen juuri oikealta.

Toinen unelmani puolestaan toteutui, kun tulin tänä syksynä valituksi nelivuotiseen ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Ihan huikeaa! Asetin tavoitteen tähän koulutukseen hakeutumisesta yliopisto-opintojeni loppuvaiheessa ja olen sen jälkeen työskennellyt systemaattisesti tätä tavoitettani kohti. Ja nyt siitä tuli totta... Ensimmäiset koulutuskerrat ovat jo takana ja niiden perusteella uskaltaudun jo sanomaan, että tykkään ja nautin. Vuonna 2020 sitten valmistun. Onhan tässä tietysti myös haastetta, sillä opiskelu työn ohessa vie aikaa melko tehokaasti. Lisäksi etäisyydet kodin, työpaikan ja opiskelukaupungin välillä ovat pitkät, kotoa töihin kun on matkaa noin 170 km, töistä opiskelukaupunkiin 270 km, ja opiskelukaupungista kotiin 170 km. Reissaaminen on siis olennainen osa arkea.

Käsitöihin tämä tilanne vaikuttaa siten, että pitkän harkinnan ja myös surutyön jälkeen olen päättänyt lopettaa blogin pitämisen, ainakin toistaiseksi. Kutomista en silti ole lopettamassa, en todellakaan, mutta aikani ei vain tällä hetkellä riitä bloggaamiseen. Ravelryssä pysyn edelleen ja päivitän sinne kaiken puikoiltani (todennäköisesti harvakseltaan) valmistuvan, joten nähdään siellä! Kiitokset kaikille lukijoilleni täällä, nämä vuodet ovat olleet antoisia ja täynnä iloa sekä kutomusten lämpöä.

Pehmeää suklaata ja vaarin kalsarit

Siskoni mies on ihan huippu. Ensinnäkin kadehdittavan taitava sosiaalisesti, siis sellainen, jonka seurassa kaikki viihtyvät, ja joka myös pitää huolen siitä, että kaikilla on mukavaa. Toiseksi, hän arvostaa käsinkudottuja villasukkia. Ja kolmanneksi, hänen kengännumeronsa on varsin kohtuullinen 41-42. Joten kun sain häneltä jokin aika sitten kuvaviestin, jossa hän murheellisesti esitteli jaloissaan olevia maailman virttyneimpiä villasukkia, totesin että asialle olisi syytä tehdä jotain.

Malli: Perussukka
Lanka: Drops, Fabel
Lankaa kului: 100 g
Puikot: 2,25

Sopivia sukkalankoja valitessa jouduin toteamaan, että stashissani on loppujen lopuksi melko vähän miesväristä lankaa. Päädyin kuitenkin lopulta ruskeankirjavaan Fabel Printiin, joka näytti kerällä oikein kivalta, ja sen kaveriksi valitsin yksivärisen ruskean Fabelin. Kummasti vain työn edetessä sukkien väritys alkoi tuoda mieleen vaarin kalsarit, ja kun itsekuvioituvan Fabelin nimeksi oli vielä laitettu Soft Chocolate, tuo mielikuva vain vahvistui entisestään. Hysteerisen hauskaa.

Aviomieheni kuitenkin vakuutti, että sukista tulee oikein hyvät, ja nyt kun näitä valmiina katsoo niin kyllä, ihan pätevän näköinen kokonaisuus. Kokonsa puolesta nämä olivat liian suuret sukkablokkeihin mutta höyrytin ne nurjalta puolelta kevyesti muotoonsa. Ja perinteinen kuvaustapakin onnistui, kun sukat napsautti pyykkipojilla kiinni naulakon koukkuihin ;) .

Päätin, että koska jouluhan on ihan kohta, kääräisen sukat pakettiin ja lahjon sukkien saajan sitten aikanaan. Kyllä hän siihen saakka vanhoilla sukillaan pärjää. Pärjäähän?

Dodo ikiroudassa

Dodo, tuo ammoin sukupuuttoon kuollut lintu, on herännyt eloon ikiroudasta. Aikamoinen ihme, etten sanoisi!

Malli: Dodo by Heidi Alander

Lanka: Walk Collection, Delicate Merino "Permafrost"

Lankaa kului: 100 g

Puikot: 4,0

Vaikka pidinkin Dodoa heti ilmestymisestään lähtien  ihan hurjan kauniina ja houkuttelevana, olin kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että en sellaista tulisi koskaan kutomaan. En nimittäin ole koskaan onnistunut saamaan näistä sivuttaisista, fingering-vahvuisesta langasta kudottavista huiveista käyttökelpoisia, mistä saan kiittää tiukkaa käsialaani. Ilmavan ihanuuden sijaan tuloksena kun on aina ollut lyhyt ja kapea luiru, ja olen vain voinut todeta projektin olleen silkkaa ajan ja langan tuhlausta.

Mutta sitten tuli Walk Collectionin pehmoinen merino, jossa on ruhtinaalliset 600 metriä lankaa, ja sen myötä pakottava tarve saada tämä turkoosin, pellavan ja hiekan sävyinen ikirouta puikoille. Ajattelin, että jos jostain on Dodo syntyäkseen, niin tästä.

Toistin ainaoikeaa ja pitsiä muutamia kertoja ohjetta enemmän, ja sain käytännössä koko vyyhdin kulutettua. Pingottaminen puolestaan tapahtui upouusilla pingotusraudoilla, ja vaikka huivin pujotteleminen rautoihin ottikin hetken aikaa ja vaati hermoja, niin kyllä kannatti. Huivin reunat ovat täydellisen suorat ja tasaiset, ja muotoon asetteleminen sujui kuin itsestään. Pingotuksen myötä myös paljastui, että Dodolla on kokoa ihan kunnolla ja lopputulos on varsin käyttökelpoinen. Minä ja Dodo olemme myös ulkoilleet yhdessä jo muutamia kertoja ja täytyy sanoa, että tästä on kehkeytymässä varsin kaunis ja lämmin ystävyyssuhde.

Lankoja läheltä ja kaukaa

Hetkeen ei olekaan ollut lankapostausta. No nyt sitten on, joten tämäkin puute korjaantuu. Olen nimittäin lomaillut tämän heinäkuun ja siinä sivussa täydentänyt lankavarastoa, tai oikeastaan lankakokoelmaa, uusilla tulokkailla.

En päässyt osallistumaan Jyväskylän neulefestareille mutta kun Titityylle ilmestyi pieni erä festareilta jäänyttä lankaa, ei siinä kauaa mennyt ennen kuin ostoskorini alkoi täyttyä. La Bien Aiméen sukkalangat "Parchment" ja "Ballet" ovat puuterisessa kauneudessaan jotain ihan vastustamatonta. Taustalla näiden kanssa on puolestaan maailmalta kotiutunut Walk Collectionin Delicate Merino "South Sea Pearls". Toinen Delicate Merino on jo päätynyt huiviksi ja odottelee pingotusta. Vähän jännittää miten sen kanssa käy, sillä malli on sellainen, jonka kanssa minulla ei ole aiemmin ollut onnea.

Titityyllä oli myös houkuttelevaa sukkalankaa Snail Yarnilta. Nyt sitä on sitten väreissä "Misty Mountain" (ja korvamatona Ed Sheeran laulamassa "Oh, misty eye of the mountain below...") ja "Olive". Takarivissä komeilee muilta mailta hankittu Manos del Uruguayn huivilanka, jonka vihreä väri "Arboretum" on yksinkertaisesti upea.

Siinä langat vielä yhteiskuvassa. Odottelen viileämpiä ilmoja ja sukkakauden alkamista niin innolla!

Olipa kerran turkoosi kesä

Ystävällä oli synttärit tulossa, joten kollegan eläkelahjan jälkeen otin pikapikaa puikoille seuraavan pitsihuivin. Joskus sen oikean langan tai värin valikoimiseen menee aikaa mutta eipä tällä kertaa. Sympaattisesta Vyyhti -lankakaupasta keväällä ostamani turkoosi alpakkasilkki huuteli ystävän nimeä sen verran voimakkaasti, ettei pähkäilylle ollut tarvetta.

Malli: Once Upon a Summertime by Lauren Fréhel
Lanka: Drops, Lace
Lankaa kului: 99 g
Puikot: 3,5

Unelmanpehmoisen Silkpacan jälkeen Dropsin Lace tuntui alkuun kovalta ja jäykältä, ja liukkaalta! Nopeasti siihen kuitenkin tottui ja huivin saattoi vain antaa soljua valmiiksi. Ja todellakin soljua. Nyt sitä vasta oikein huomasikin, kuinka haastava viimeksi kutomani Primula Florindae olikaan. Tässä sen sijaan nurjat kerrokset olivat pelkkää nurjaa ja mallikerrat toistuivat loogisina ja helposti muistettavina sarjoina. Ihanan rentouttavaa.

Huivi on minusta hurjan kaunis ja oikein kesäinen, vuorottelevathan siinä koristeelliset pitsikuviot ja lehdet. Tai miten kukakin sen nyt näkee. Huivin saaja kun vakuutti lehtien sijaan huivissa olevan riikinkukkojen levitettyjä pyrstöjä, ihan siis jo värinkin puolesta.

 

Tuttuun tapaan huivi on suuri, sillä pitäähän siinä olla kietoutumisvaraa. Kakkoskaaviota on siten toistettu yhteensä 7 täyttä kertaa, mikä sai kyllä jännäämään langan riittävyyttä. Jäihän sitä lopulta huimat 3 g jäljelle, eli suoritus voidaan arvioida varsin hyvin optimoiduksi.

Yksi harmitus huiviin kuitenkin liittyy, nimittäin päättelyreunan kireys, jonka totta kai huomasin vasta pingotusvaiheessa. Yrityksestä huolimatta ei tullut kauniisti aaltoilevaa ja poimuttuvaa reunaa, sillä reunassa ei ollut yhtään varaa josta ottaa. Olisi pitänyt käyttää päättelyyn kokoa suurempia puikkoja, etenkin kun reunakaavio ei varsinaisesti sisältänyt mitään ekstralangankiertoja vaan ainoastaan täydensi pitsikerroksen valmiiksi. No, kaikkea ei voi aina tajuta, ja onneksi huivin saajaa asia ei haitannut tippaakaan. Minäkin voin kai sitten elää asian kanssa. Ehkä.

Kesäesikko

Kollegan eläkejuhlat on nyt vietetty, kera kahvin, tarjottavien ja pitkän uran varrelle mahtuneiden tapahtumien muistelemisen. Siinä sitä sitten vain kuunteli ja ihaili kaikkea sitä kokemuksen ja ammattitaidon määrää, ja ajatteli, että tuossa on tavoitetta, johon pyrkiä.

Lahjaksi annoin kimpun kesäesikoita. Huivin nimi, Primula Florindae, kun pikaisen googletuksen perusteella sellaista tarkoittaa.

Malli: Primula Florindae by Mia Rinde

Lanka: Malabrigo Yarn, Silkpaca "Simple Taupe"

Lankaa kului: 93 g

Puikot: 3,5

Tämä varsinainen ihanuus huiviksi muodostuu kolmesta sektorista. Reunimmaisina ovat kolmiot, joissa toistuvat nurjat ja kiertäen oikein kudotut silmukat. Keskiosa puolestaan levenee reunoja voimakkaammin ja on kokonaan pitsiä. Muoto on siten lähes puolipyöreä. Lopuksi kaikilla kolmella sektorilla kudotaan pitsiä, ja huivi saa kauniin kukkaisreunuksen.

Tein huivista mallia suuremman. Laskin, että kaksi vyyhtiä Silkpacaa riittää kymmeneen pitsikaavion toistoon seitsemän sijaan, joten sillä mentiin. 7 grammaa lankaa jäi vielä ylikin, eli ei edes mennyt tiukille. Mutta huh, nuo viimeiset kerrokset tuntuivat kyllä hurjan pitkiltä tehdä. Eräskin lauantai kului käytännössä kokonaan tämän parissa ja seuraavana aamuna herätessä oikean käden kämmensyrjässä, pikkusormessa ja nimettömässä komeilivat mustelmat! Kutomuksen instatilillä on tästä mielenkiintoisesta neulevammasta kuvakin :D .

Mutta mikä parasta ja tärkeintä, kollega tuntui pitävän huivista kovasti. Mallista, toivomastaan vaaleasta väristä (joka näissä kuvissa taittuu liikaa vaaleanpunertavaan. Tarvitsisin kyllä kunnollisen kameran!) ja langan suloisesta pehmoisuudesta. On se vaan mahtava tunne, kun projekti osuu kohdalleen.

Helmenhohteinen pitsiunelma

Arvostettu kollegani on jäämässä eläkkeelle ja pitäähän hänelle nyt ihan ehdottomasti kutoa huivi. Langan suhteen minulla oli aivan täydellinen visio jostain vaaleasta ja luonnollisesta, elegantista ja tyylikkäästä, ja yhdeksi luottolankakaupoistani muodostuneesta Snurresta sellaista sitten myös löytyi.

Nimittäin siliteltävän pehmoista Malabrigon Silkpacaa. Silkkaa ylellisyyttä.  Väri puolestaan on kuin helmien hohdetta.

Huivi on myös edennyt hyvin. Tosin alussa aivoni melkein nyrjähtivät, kun pitsiosuudessa tapahtui jotain sekä oikealla että nurjalla puolella. "Joo, eli nyt kun ollaan nurjalla, niin tuo nurjan merkki tarkoittaakin oikeaa silmukkaa." Ja silti tuli virheitä. Sellaista se on, kun kutoo liian kauan helpponeuleita!

Mutta enää pitäisi kutoa pitsikaavio kahdesti läpi ja sen jälkeen onkin reunakuvion vuoro. Tuskin maltan odottaa millainen tämä on valmiina, sillä puikoilla ollessaan pitsihuivit nyt aina muistuttavat vain jotain epämääräistä myttyä.

P.S. Mitä pidätte näistä suuremmista kuvista? Mennäänkö jatkossakin tällä kuvakoolla?