Sininen silkkihuivi

Kävin viime vuoden tammikuussa Tukholmassa ja suloisessa Marias Garn-lankaputiikissa. Ostamani Silkbloom Fino-kerät seurustelivat muiden lankojeni kanssa yli vuoden mutta ovat nyt muuttuneet silkkihuiviksi. Tai ainakin 45% silkkihuiviksi. Langassa kun on silkkiä tuo määrä ja loput 55% pehmoista merinovillaa.

Malli: Saroyan by Liz Abinante

Lanka: BC Garn, Silkbloom Fino

Langan menekki: 156 g

Puikot: 3,5

Halusin käyttää kaikki kolme kerää mahdollisimman tarkkaan ja tämä malli oli siihen omiaan. Lankaa jäi peräti gramma!

Saroyan on suurimmaksi osaksi sileää neuletta. Vasemassa reunassa toistuu kaunis lehtipitsi, oikealla puolestaan neljän silmukan ainaoikeinneule. Ainaoikean tulisi estää reunan rullautuminen mutta tässä huivissa se kääntyy ja rullautuu iloisesti, huolellisesta pingotuksesta ja maanittelusta huolimatta, mur.

Muuten huivi on kaunis, hieman stoolamainen kokonsa puolesta eli käy vaikkapa hartioille kiedottavaksi viileänä iltana. Merinovilla antaa lämpöä ja pehmeyttä, silkki viileyttä, keveyttä, kiiltoa ja ylellistä tuntua. Adjektiiveja riittää mutta lanka ansaitsee ne kaikki.

Ja olipa mukavaa saada näin pian edellisen kirjoituksen jälkeen jotain valmiiksi ja esiteltäväksi! Ehkä se oli sen kauneimman lankakerän kautta vannominen, mikä auttoi. Tai sitten se, että olen ollut viime päivät ansaitulla lomalla ja kutomisaikaa on kerrankin ollut riittämiin.

Hihasta vedetyt

Tasan kuukausi edellisestä blogikirjoituksesta, hui. Pitkä päivitysväli kertonee jotain elämän intensiivisyydestä käsityömaailman ulkopuolella.

Jokin aika sitten tulin yllätetyksi langalla, muistatteko? Sitä löytyi niin jääkaapista maitotölkin päältä kuin takin hihastakin. Nyt nuo hihasta vedetyt langat ovat saaneet uuden olomuodon eli muuttuivat keristä sukiksi. Eivätkä edes miksi tahansa sukiksi, vaan ensimmäisiksi jotka kudoin tämänhetkisestä suosikkisukkakirjastani.

Malli: Mona by Cookie A. kirjasta Knit.Sock.Love.

Lanka: Debbie Bliss, Rialto 4 ply

Langan menekki: 93 g

Puikot: 2,5





Olin haltioissani Cookien Sock Innovation-kirjasta mutta jostain syystä koin sen hankalasti lähestyttäväksi enkä ole vielä toteuttanut siitä yhtään mallia. Sen sijaan Knit.Sock.Love sai tarttumaan puikkoihin lähes välittömästi. Kirja hurmaa kauniilla kuvilla ja taidokkailla sukkamalleilla mutta minua ilahdutti ylivoimaisesti eniten se, että tällä kertaa lähes kaikissa sukissa on useita eri kokovaihtoehtoja. Käsialani on sen verran tiukka, että siinä kun Cookie (ja moni muu) käyttää 2,25 millin puikkoja, minä joudun samaan lopputulokseen päästäkseni valitsemaan 3,0 milliset, ja silloin siroiksi tarkoitetut sukat eivät enää näytäkään niin siroilta.

Kirjasta pääsi ensimmäiseksi puikoille Mona. Malli etenee loogisesti ja suoraviivaisesti mutta antoi myös haastetta kantapään kohdalla, kun jouduin selvittämään miten ihmeessä kierretty nurja taas kudottiinkaan. Enkä voi olla ihailematta huolellista suunnittelutyötä, jonka ansiosta joustinneuleen silmukat sulautuvat varsinaiseen mallineuleeseen, mallikerta kantapäähän ja niin edespäin. Kaikki siirtymät ovat ihanan viimeisteltyjä ja loppuun saakka mietittyjä.

Seuraavat sukat ovat jo puikoilla ja lehtipitsihuivi lähes valmis, joten seuraava kutomus tulee esittelyyn huomattavasti nopeammin kuin ensi kuussa. Lupaan ja vannon kautta kauneimman lankavyyhtini.

Valmista raitaa

Vihdoinkin jotain valmista esiteltäväksi! Viimeistellyt, pestyt, pingotetut ja kuviin ikuistetut raitasukat.

Malli: Perussukka
Lanka: Schoeller + Stahl, Fortissima Socka
Langan menekki: 91 g yhteensä
Puikot: 2,25

Tein jälleen tutkimusretken lankalaatikoilleni ja tällä kertaa varastostani löytyivät nämä jo useampi vuosi sitten ostamani Fortissima Socka-kerät. Ostin langat alunperin juuri raitasukkia varten, joten raitasukat niistä myös sitten tuli.

Täytyy ihan onnitella itseään värien valinnasta, sillä meleerattu ruskeanharmaa sekä tumma luonnonvalkoinen sopivat yhteen valtavan hyvin. Sopivan rauhallista ja maanläheistä.

Sukistahan piti tulla miehen jalkaan sopivat mutta kävikin niin, että näistä tuli täydellisen istuvat omiin jalkoihini. Lanka nimittäin on melko kovaa ja joustamatonta, vaikka pehmenikin hieman pesussa, mutta ei ollut toivoakaan saada näitä mahtumaan miehelle. Suunniteltu koko 43 muuttui siten kooksi 39. Onneksi kärkikavennuksen voi aloittaa missä vaiheessa jalkaterää tahansa.

Hei Kutomus, mitä kuuluu?

Edellisestä kerrasta onkin jo kulunut hävyttömän paljon aikaa. Arkikiireet, opiskelu ja työt, veivät hetkeksi mukanaan. Ja minä kun tarvitsen selkeän rauhallista ja kiireetöntä aikaa, jotta voin keskittyä kunnolla kutomiseen sekä siitä nauttimiseen.

Mutta hyvää tänne kuuluu. Lankalakkokin on pitänyt. Tosin ihan viime aikoina on kyllä niin tehnyt mieli vierailla lankakaupoissa. Olenkin selaillut netissä suosikkikauppojeni valikoimia ja riutunut kaipauksesta. Tuon ottaisin ja tuon ja tuon, ja tuonkin vielä! Tosin sitten aina palaan järkiini ja totean, että oikeasti en todellakaan tarvitse lisää lankaa, sitä löytyy kyllä ja vaikka mitä ihanaa laatua ja väriä. Välillä pitää pysyä lujana.

Viimeksi esitellyt raitasukat ovat edenneet kivasti. Ensimmäinen sukka on valmis ja toinenkin jo kiilakavennuksissa saakka. Ja onpa puikoille päässyt uusikin työ.

Tulossa huivi. Puolivälissä mennään. Kutominen on silkkaa luksusta, lankana kun on silkkiä ja merinovillaa sisältävä Silkbloom Fino.

Tunnustettua

Ihanainen Maritta huomioi minua tunnustuksella. Olen otettu!

1. Milloin aloitit blogisi?

Ensimmäinen Kutomuksen postaus ilmestyi 26.2.2008. Sitä ennen olin seurannut jo jonkin aikaa toinen toistaan upeampia ja mielenkiintoisempia neuleblogeja, joten niiden innoittamana ajattelin itsekin sukeltaa syvemmälle lankojen, puikkojen, ohjeiden ja neulekirjojen maailmaan sekä pitää blogia muistikirjana siinä rinnalla.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan pääasiassa lankaostoksista sekä valmistuneista käsitöistä. Harvakseltaan mukaan on mahtunut myös muutama kirjoitus suurista asioista elämässäni, kuten kihlaus, muutto ja häät. Nyt jo poisnukkunut, supersuloinen kääpiöhamsterimme Pampulakin sai kuvansa parin viestin yhteyteen. Mutta lankaa, käsitöitä ja valokuvia siitä kaikesta, siitä tämä blogi koostuu.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Tähän tekisi mieli vastata, että valmistuneiden töiden vähäinen määrä :) . Nopeimmat neulojat saavat aikaan kuukaudessa saman verran kuin minä koko vuonna. Minulle itselleni blogini on tietenkin erityinen. Minun käsitöitäni, itseni näköisellä tavalla ja itse otetuin kuvin, omin sanoin.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Neuleblogien kautta löytämäni kokonainen uusi maailma kiehtoi ja halusin oppia uutta. Ennen blogia tunsin vain Novitan langat enkä ollut kuvitellutkaan, että myös sukkien päälle voisi kutoa kuvioita, varsiin vain. Hankin myös ihkaensimmäiset englanninkieliset neulekirjani (sukkakirjoja, tietenkin) ja opettelin kokonaan uuden sanaston ja lyhenteet. Tästä kaikesta oli kiva pitää kirjaa itselle samoin kuin saada kontaktia toisiin neulojiin.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Pidän kovasti blogistani juuri tällaisena! Olisi kyllä kiva saada laajennettua omaa repertuaariaan, ettei aina vain niitä sukkia. Huivit ovat kyllä kovaa vauhtia tulossa siihen rinnalle, joten tarjonta on kyllä vähitellen monipuolistumassa.

Tunnustuksen saa jakaa eteenpäin viidelle mutta ottakoon mukaan ken tahtoo!

Juhlia ja sukkia

Blogini täytti vuosia ja on nyt kolmen vanha. Ja aina vain käsityöt innostavat ja opin jatkuvasti uutta. Mahtava harrastus.

Blogin lisäksi myös minä vanhenin vuodella ja samoin teki aviomieheni neljä päivää myöhemmin. Juhlaa on siis riittänyt.

Olisi myös juhlaa ehtiä kutomaan enemmän. Valmista ei vielä ole esiteltäväksi mutta tällaista olisi tulossa.



Sukat miehelle. 80 silmukkaa ja 2,25 mm puikot. Näissä menee vielä hetki.



Lahjasukat. Mona on mallin nimi.

Erään langan tarina

Lankalakko on saanut minut tutkailemaan tarkemmin lankavarastoani. Siis niitä muita kuin ihkulankoja. Olen löytänyt hirvityksiä mutta myös käyttökelpoisia keriä. Seuraavaksi erään langan tarina.

Parisen vuotta sitten Anttilassa osuin hyllylle, jossa oli myynnissä Anttilan omaa Silky Tweed lankaa. Hintakin oli edullinen, joten kiikutin onnessani kotiin kuusi kerällistä. Näistä tulee huivi ja myssy! Mutta kuinka ollakaan, ystäväni Satakieli sattui näkemään langat ja kommentoi syvän puistatuksen saattelemana niiden muistuttavan väritykseltään lähinnä oksennusta. Niinpä oksennuslankojen kohtalona oli virua lankalaatikossa kuukaudesta ja vuodesta toiseen kantaen yllään ruman langan leimaa. Kunnes löysin juuri sen oikean ohjeen.



Malli: Boneyard Shawl by Stephen West
Lanka: Anttila, Silky Tweed
Langan menekki: 197 g
Puikot: 5,0

Stephen West suunnittelee upeita töitä. Hallittuja, tasapainoisia ja rauhallisen elegantteja. Lisäksi minusta on aina mahtavaa, kun mies kutoo.

Boneyard puolestaan on äärettömän yksinkertainen kolmiohuivi. Muuten sileää pintaa elävöittävät säännöllisin välein toistuvat nurjien silmukoiden muodostamat raidat sekä ainaoikein kudottu reunus. Täydellistä kudottavaa, kun kaipaa jotain helppoa ja rentouttavaa tekemistä.

Lanka näyttää valmiissa työssä aivan erilaiselta kuin kerällä ollessaan. Onhan tämä edelleen tällainen haljun vihreä, höystettynä keltaisilla ja punaisilla tweed-nypyillä, mutta sekin yhdistelmä toimii näin suurempana pintana.

Pidän tästä itse asiassa niin paljon, että huivi jää omaan käyttöön. Kääriytymiseen ja kaulaa lämmittämään. Ja lankaahan jäi vielä kaksi kerää. Taidan toteuttaa alkuperäisen ajatukseni ja kutoa huiviin sopivan myssyn. Ei huonompi suoritus, oksennuslangasta.