Sinisen sävyjä

Tein ehkäpä oman ennätykseni. Toissa maanantaina kotiutuneista langoista yksi pääsi heti samana päivänä puikoille. Yleensä säilön, ihastelen ja silittelen niitä kauneimpia vyyhtejä pitkään ennen kuin raaskin ottaa ne käyttöön. Tälle langalle oli kuitenkin visio heti valmiina.

Malli: Matilda by Kate Blackburn

Lanka: Dream in Color, Baby "Midnight Derby"

Lankaa kului: 105 g

Puikot: 4,0

Siitä tuli huivi. Ilmava, pitsinen ja yksinkertaisuudessaan kaunis. Pidän erityisesti siitä miten huivin ruutukuviot sulautuvat lopulta reunuksen holvikuvioihin. Lopputulokseen nähden huivi oli hämmästyttävän helppo ja sen vuoksi ehdottomasti yksi parhaista huivimalleista, jonka olen kutonut. Taidan muuten sanoa näin aina onnistuneen huiviprojektin jälkeen?

Tämä oli samalla ensikosketukseni Dream in Colorin Babyyn. Ja se oli rakkautta heti ensisilmukoiden jälkeen. Lanka on ilmavaa, pehmeää, paksuhkoa mutta silti riittoisaa. Värit ovat myös huikeat. Midnight Derbyssä on kaikki mustikan sävyt tummasta sinisestä varovaiseen violettiin. Kokonaisuus on kuitenkin rauhallinen antaen huiville yhtenäisen ilmeen. Mitä muuta langalta voisi vielä vaatia? Paha vain, että nyt haluan tätä lisää kaikissa mahdollisissa väreissä...

Lomaa on nyt takana kaksi viikkoa ja sen saldona on yksi valmis pitsihuivi sekä hyvin edennyt gradu. Olen myös saanut kuitattua univelat, ehtinyt hankkia hitusen rusketusta (sen enempää en koskaan saa itseeni väriä tarttumaankaan) sekä viettänyt laiskoja hetkiä parvekkeella kera kirjan ja teekupin. Voi onnea, sillä olen vasta lomani puolivälissä ja vielä on kaksi kokonaista viikkoa käytettävänä tehokkaaseen kutomi... siis graduiluun.

Lomaa ja lankoja

Loma. Mikä ihana olotila. Heräsin aamulla auringon noustessa ja aamuseitsemältä kävin kävelyllä. Ihailin puita ja puiston valtavaa vihreyttä, kuuntelin veden solinaa sillalla seisten ja seurasin lintujen puuhasteluja. Kotona keitin teetä ja nautin sen parvekkeella suuresta sinikukkaisesta kupista, nauttien aamuauringosta kasvoillani ja siitä miten valo sai pastellivärein lakatut varpaankynteni kimaltamaan. Ajattelin, että tältä tuntuu onnellisuus. Ja tätä onnea ei latista tippaakaan edes se, että tarkoitus on kirjoittaa gradua seuraavat neljä viikkoa todella intensiivisesti.

Sattui myös niin sopivasti, että ensimmäisen gradunteko/lomapäivän kunniaksi postimies soitti ovikelloa ja ojensi paketin. Huivilankani olivat saapuneet!

Dream in Color, Baby "Midnight Derby". 640m muhkeaa, 100% merinovillaa. Yllättävän paksun oloista huivilangaksi mutta niin kaunista ja pehmeää. Väri on syvä ja tumma sininen, höysteenä ripaus violettia.

Fyberspates, Scrumptious Lace. Vyyhdissä 1000m kiiltävänhohtavaa lankaa, 55% merinovillaa ja 45% silkkiä. Etualalla "Water" ja taempana "Slate". Water ei ole aivan noin sininen, paremminkin teräksinen, mukana myös vihreää. Slate puolestaan on kaunis ja syvä harmaa kauniilla hopeisella vivahteella.

Ehkäpä saan näiden kaunottarien myötä neulemojoni taas heräämään. Se kun sai kovan kolauksen yrittäessäni kutoa Cookien Rhombus-sukkia. Sukat olivat menossa jo kiilakavennuksissa, kun huomasin kutoneeni varressa palmikonkiertoja väärin päin. Lisäksi lankana ollut Step Classic (tällä kertaa turkoosina) oli niin nukkaantuvaa, että sukat näyttivät jo puikoilla ollessaan aivan nuhjaantuneilta ja kuviot hukkuivat nöyhdän alle. Se projekti lensi sitten roskiin ja olo oli todella turhautunut. Eikä sen jälkeen mikään ole tuntunut hyvältä. Olen aloittanut varmaankin kymmenet sukat vain purkaakseni ne parin mallikerran jälkeen.

Mutta ehkä nyt? On lomaa, aikaa ja uusia lankoja. Minulla saattaisi olla jopa visio tuota Babya varten...

Valitsin violetin polun

Halusin muistaa minulle tärkeää henkilöä lahjalla, itse tehdyllä tietenkin. Hauskinta lahjan kutomisessa oli ehkä se, että saajan lempiväri on violetti. Minä kun en pidä kyseisestä väristä yhtään (ehkä siksi, että se saa minut näyttämään sinertävänkelmeältä, kuin olisin juuri noussut haudasta). Jee, omia värirajoja voittamaan sitten vain! Matka kävi siis lankakaupan kautta elämäni ensimmäisiä solideja violetteja lankoja ostamaan.

Malli: Chosen Path by Chrissy Prange

Lanka: Austermann, Step Classic

Lankaa kului: 182 g

Puikot: 4,0

Step Classicin värikartasta löytyi se oikea väri. Kirkas ja puhdas violetti, ihan täsmälleen saajan lempisävyä. Väri ehkä sitten olikin tämän langan paras puoli. Langassa kun oli mukana pitkiä valkoisia kuituja, joita sai irroitella vetämällä. Lisäksi parissa kohdassa yksi tai kaksi langan säikeistä oli poikki ja näitä säikeitä oli sitten yhdistetty toisiinsa näppärästi solmulla. En ihan hirveästi innostunut...

Malli onneksi paikkasi langan aiheuttamaa harmitusta. Huivissa vuorottelevat nurjan kerroksen rajaamina paneeleina sileä oikea sekä pitsi. Helppoa, hauskaa ja rentouttavaa kutomista siis, etenkin kun pitsiosuuden oppi helposti ulkoa ja saattoi vain antaa mennä.

Kokoa tälle tuli jälleen kiitettävästi. Apuna langankäytön optimoinnissa käytin Triangular Shawl Calculatoria. Laatikoihin kun syöttää vakioina pysyvät silmukat, käytössä olevan langan kokonaismäärän sekä laskuhetkellä käytetyn langan määrän sekä kerrokset, antaa ohjelma tiedoksi kuinka monta kerrosta on mahdollista kaiken kaikkiaan kutoa. Näppärää ja äärettömän hyödyllistä. Mikään kun ei ärsytä niin paljon kuin kesken loppuva lanka.

Vihreitä lehtikuvioita

Kevät on vihdoinkin tullut. Ruohikot vihertävät jo ja puihin ovat ilmestyneet söpöt pikkuiset lehdet. Eilen laitoin parvekkeen kesäkuntoon ja nautin siellä iltapäiväteen lintujen laulua kuunnellen ja kutoen muutaman kerroksen. Ja kevääseen juuri sopivasti sain valmiiksi uuden huivin. Vihreän, totta kai.

Malli: Haruni by Emily Ross

Lanka: Pirkanmaan Kotityö, Ohut Pirkkalanka

Lankaa kului: 188 g

Puikot: 4,0

Olen suunnitellut Harunin kutomista jo pitkään. Ohjekin oli tulostettuna. Lannistuin vain ohjenipun paksuudesta. Sillä jos ohjetta on sivukaupalla, tarkoittaa se mallin olevan vaikea. Siis tietenkin. Joten aina tämän kutominen jäi helpompina pitämieni mallien tieltä. Mutta sitten vihreät Pirkkalangat alkoivat jutella haluvansa vihdoinkin puikoille ja kertoivat haluavansa ehdottomasti tulla lehtipitsihuiviksi. Ihan nauratti, kun ohjeeseen sitten kunnolla perehtyessäni tajusin sen olevan helppo ja todella hyvin kirjoitettu. Kaksi selkeää kaaviota ja tukena sanalliset kerros kerrokselta etenevät ohjeet. Ei voi muuta kuin onnistua.

Lankaa oli kaksi vyyhtiä ja halusin käyttää ne mahdollisimman tarkasti. Kudoin huivista siksi reilusti ohjetta suuremman eli ennen B-kaaviota puikoilla oli 18 lehtikuvion kantaa per puoli. Reunapitsiä kutoessa jännitti hieman loppuuko lanka kesken mutta hyvin riitti, yli jäi kymmenisen grammaa. Tuloksena on täydellinen kietoutumishuivi, ei ylisuuri vaan juuri sellainen kuin haaveilinkin.

Kuvia ottaessani tuskailin värin kansa. Kamera halusi toistaa huivin lähes värittömänä, kaikista säätöyrityksistäni huolimatta. Näissä kuvissa väri on lähinnä oikeaa, maltillista hopeanvihreää.

Sanoinko jo, että huivi on uskomattoman kaunis ja ihana? Ja ihan parasta on se, että tämä jää minulle.

Ihkulankaostoksia

Päästin sisäisen lankakeräilijäni jälleen valloilleen ja hankin itselleni uutta ihkulankaa. Koska olen sen arvoinen. Ja ihan vain koska lanka tekee onnelliseksi.

Hazel Knits, Artisan Sock. Ruskea "Arroyo" ja kullankeltainen "Hoppy Blonde". Reilu 120g vyyhtikoko ja upean kirkkaat ja vivahteikkaat värit.

Hazel Knits, Entice MCN. Tässä on mukana 20% kashmiria ja sen kyllä huomaa pehmeydestä. Väri on täydellinen merenvihreä "Pacific".

Juno Fibre Arts. Etualalla omenanvihreä huivilanka Alice Lace "Applejack" ja takana Buffy Sock, 100% BFL:ää värissä "Sandstone".

DyeForYarn, BFL Sock "Dirty Blue Ice". Näillä langoilla on kaikkea muuta kuin söpöstelynimet. Valikoimasta löytyi niin "The blood in my veins is cursed" kuin "Sloth pushing up the daisies", joten oma likainen jääni on aika kesy niihin verrattuna. Muhkea vyyhti takana on puolestaan Dream in Color, Smooshy "Tokyo Creme". Laastarin värinen, sanoi mies. Itse kuvailisin mieluummin sanoilla punertava beige.

Eden Cottage Yarns, Tempo 4ply. "Fresh leaves" ja "Charcoal". Rakkautta.

Lankakeräilijä minussa hyrisee onnesta, sisäinen kukkaronnyörien vartija sen sijaan sanoo iiiks!

Oikein ja nurjin silmukoin

Olen nyt niin vauhdissa sukankudonnan kanssa. Taas olisi yksi pari valmiina. Tai ehkä paremminkin valmiiksi saatettuna ja loppuun asti tehtynä. Sukat on aloitettu vanhalla "kudon yksi kerrallaan"-tekniikalla joulukuun alussa ja tekniikalle tyypilliseen tapaan etenivät oikein kivasti ensimmäisen sukan loppuun asti. Sitten tuli tylsyys ja puolipakolla sinnittelin toisen sukan kantapäähän saakka. Siihen se sitten jäikin. Paitsi, että uuden "kudon sukat yhtä aikaa kaksilla sukkapuikoilla"-tekniikan inspiroimana kudoin toisenkin valmiiksi ihan tuosta vain.

Malli: Diamond Gansey Socks by Wendy D. Johnson, kirjasta Socks from the Toe Up

Lanka: Cascade Yarns, Heritage "Butter"

Lankaa kului: 82 g

Puikot: 2,25

Ganseylla tarkoitetaan brittiläisten kalastajien villapuseroita. Perinteiset ganseyt kudottiin lämpimiksi ja koristeltiin pääasiassa oikeista ja nurjista silmukoista muodostuvilla kuvioilla. Näissä sukissa kuviointi muodostuu samalla tavalla, ainoastaan oikeita ja nurjia käyttämällä. Timanttikuviot virtaavat varresta varpaisiin ja niitä erottavat toisistaan koristeelliset raidat. Kiehtovaa miten kaunista jälkeä ja selvästi erottuvaa tekstuuria tällä tavoin saakin aikaan.

Sukkia ei ole kudottu kärjestä aloittaen, vaikka kirjan nimi niin vihjaakin, vaan perinteisesti ylhäältä alas. Kärkialoitus ei vain ole minun juttuni, ei sitten yhtään. Turhaudun ja koen tekniikan ärsyttäväksi nyhertämiseksi heti alkumetreillä. Onni siis, että monet sukkamallit ovat helposti kudottavissa kummin päin vain.

Heritagea kokeilin ensimmäistä kertaa ja totesin ihanaksi. Hyvä niin, sillä tätä löytyy varastostani pari muutakin vyyhtiä, silkkisenäkin versiona. Ja eläväisemmissä väreissä. Tämä vaaleankeltainen on melko hailakka, hyvässä valossa taittuu kauniisen voinkeltaiseen, hämärämmässä puolestaan ikävään harmaankellertävään. Hyvä väri silti tähän projektiin, kuviot kun erottuvat vaalealta pohjalta todella kauniisti.

Kierteitä

Yhtä aikaa kudotut sukat valmistuivat eilen eli uusi tekniikka tuottaa tulosta. Voi sitä onnea, kun ensimmäisen sukan kärkikavennuksen jälkeen tarvitsi vain tehdä samat kavennukset toiseen, ja sitten kädessä olikin pingotusta vaille valmis pari. Voi olla, että sukkamojoni vallan riehaantuu tästä (hyvä niin, sukkalankoja kyllä riittää).

Malli: Socks for Euni by Liz Abinante

Lanka: Marias Garn, Handmålade Sockgarn

Lankaa kului: 79 g

Puikot: 2,0

Malli on todella kiva. Kaartuvia spiraaliraitoja kolmen ryhmissä. Pidin myös siitä, että ohje oli rennosti kirjoitettu. Koska Liz kertomansa mukaan inhoaa "left twistejä", niitä ei sukissa ole ollenkaan vaan molemmissa twistit kiertyvät oikealle. Niinpä, kutomisen kuuluu olla hauskaa. Ei se ole niin tarkkaa, ovatko sukat toistensa peilikuvat vai eivät. Erikoista, että kirjoitin tuon. Minä, tiukkapipoisen perfektionismin kruunaamaton kuningatar.

Spiraaliraidat jatkuvat luonnollisesti myös teräosassa. Niiden suhteen sai vähän laskeskella milloin uusi kolmen sarja tuli aloittaa. Ei siinä normaalisti olisi ollut mitään ongelmaa mutta katsoin samalla intensiivisesti Game of Thronesin toista tuotantokautta, joten keskittyminen ei ollut aina kutomuksessa. Virheiltä kuitenkin vältyttiin, muistaa perfektionisti huomauttaa.

Lanka puolestaan on Tukholman tuliaisia muutaman vuoden takaa. Marias Garn-lankakaupan käsinvärjättyä nimikkosukkalankaa, 75% villaa ja 25% bambua. Sinisen sävyjä ja ripaus ruskeaa. Kutoessa lanka tuntui hieman kovalta ja joustamattomalta mutta pehmeni vesikylvyssä ja pingottuessa. Ihkua siis.