Punaista

Pitäisikö tuntea pikkuruinen pisto mielessä tai sydämessä? Sukkasatoa kerätään jo toista kuukautta mutta sukkamojoni on kateissa, ihan karkuteillä. Tavisperusraitasukat ovat olleet kesken kesästä lähtien, ja varsinaisen sukkasadon puitteissa aloitetut Monkeyt odottavat myös tekijäänsä. Siellä ne horrostavat, käsityökorissa, ja kahdehtivat puikoille päässyttä huivia ja lapasparia. Reppanat.

Huomasin vain haaveilevani lapasista. Että olisi sitten talvea varten valmiina jotain uutta ja kaunista. Lämmintä. Palmikoitua. Muistin samantien sopivan mallinkin ja totesin omistavani myös täsmälleen oikeanlaista lankaa. Punaista.



Malli: Chevalier Mittens by Mari Muinonen
Lanka: Cascade Yarns, 220 Wool
Langan menekki: 80 g
Puikot: 4,0

Nämä ovat ihanat! Sellaisen huomion kuitenkin tein, että vasemmalle kaartuvat palmikot, eli kun pidetään apupuikko työn edessä, ovat kauniit ja tasaiset mutta kun puikko on työn takana, jälki on paljon epätasaisempaa. Palmikoin tiukkaan, kuten kudonkin, mutta ilmeisesti kiristän jotain kohtaa tavallistakin enemmän. Auttaisiko jos tekisin kierrot ilman apupuikkoa?



Mutta onneksi käsiala tasoittui, kun lapaset pääsivät ihkauusille tumbbuplokeille pingottumaan. Lankalakkoa on jäljellä kuukausi mutta onneksi lakko ei koske kivoja oheistavaroita. Klikkasin siis itseni Etsyyn ja Succaplokin kauppaan, ja pian posti jo toikin ostokseni ihanan hyväntuulisessa paketissa. Etenkin nuo erilliset peukalo-osat ovat minusta hauskat!



Ennen pingottamista ranteen ja kärjen palmikko-osuudet vetivät melkoisesti kasaan mutta nyt ne ovat ihanan kiristämättömät. Lapaset istuvat käsiini, no, kuin hansikkaat ja ovat kerrassaan täydelliset.



Tulisikohan tänä talvena lapaskuume? Nyt olisi plokit ja kaikki. Elättelen toivetta siihen suuntaan. Entä olisiko tämä se talvi, kun teen vihdoinkin kirjoneuletta?

Loma Pärnussa

Kesän töiden päätyttyä ja ennen opintojen alkamista ehdin pienelle lomalle. Matkaseurana oli Satakieli ja suuntana meillä oli Pärnu, jossa kävin nyt ensimmäistä kertaa.



Ehkä parasta matkassa oli meri. Sen äärellä rauhoittuu ja tyyntyy välittömästi. Vesi oli turhan kylmää uimiseen mutta kahlaaminen oli kivaa! Hiekkapohja tuntui hauskan aaltomaiselta jalkojen alla ja ranta oli täynnä pieniä simpukankuoria.



Pärnu on tunnettu kylpylöistään ja hoidoistaan, joten kävin elämäni ensimmäisen kerran jalkahoidossa. Reilu tunti liotusta, raspausta, viilausta, kuorintaa, rasvausta ja taivaallista hierontaa tekivät jaloista ja etenkin korppuuntuneista kantapäistäni unelmanpehmeät. Lopuksi sai valita mieleisensä kynsilakan. Pinkkiä.



Kävelimme tuntikausia joka päivä ja välillä oli kiva poiketa kahviloissa lepuuttamassa jalkoja ja nauttimassa teetä kakkupalan tai muun herkun kanssa. Teen ystävinä osasimme arvostaa laadukasta irtoteetä ja teen tarjoamista kannusta kera hunajan, sokerin ja sitruunan. Kahvilat olivat muutenkin todella tunnelmallisia tai modernin tyylikkäitä, aina huolella sisustettuja. Ihastuin.

Matkasta jäi hyvä olo ja huomaan jo pohtivani minne suuntaisin seuraavaksi. Kiitokset vielä Satakieli, kun houkuttelit lähtemään ja toimit oppaana!

Magrathea

Täällä olisi jälleen huivi valmiina. Eikä mistään ongelmavyyhdistä tällä kertaa.

Malli: Magrathea by Martina Behm
Lanka: Wollmeise, Sockenwolle 80/20 Twin "My Old Blue Jeans"
Langan menekki: 139 g
Puikot: 3,5

En ole Wollmeisen ylin ystävä sillä vierastan edelleen langan puuvillamaista tuntua. Mutta käsittämättömän kauniita huiveja siitä kyllä saa aikaiseksi. Ja värit ovat aina huikeat. Tässäkin sininen on kauniin syvä ja tumma, saaden lisää luonnetta vielä tummemmasta sinisestä, kuin ukkostaivaasta tai musteesta. Hyrisin onnesta tätä kutoessa. Täydellistä semisolidiutta. Ehkä minä ja Wollmeise vielä löydämme toisemme.

Itse huivi on näitä kolmikulmaisia, joissa huivia levennetään lisäyksin, kunnes lankaa on jäljellä tietty grammamäärä, ja sitten kavennetaan ja päätellään. Magrathea on kuitenkin muodoltaa hieman epäsymmetrinen ja siinä on ihan huippukaunis reunapitsi. Leveä ja näyttävä.

Ohjeen mukaan huiviin riittäisi jo 100g sukkalankaa mutta en ihan jaksa uskoa. Tai ainakin huivista tulisi melkoisen pieni. 150g:n vyyhti oli minusta juuri sopiva tällaiseen shawletteen. Mutta tietysti käsiala ja kaikki vaikuttavat lopputulokseen.

Toinen puikoillani ollut huivi, se keltainen parin postauksen takaa, osoittautuikin fiaskoksi. Ei tullut hyvä eikä yhtään sellainen kuin olin ajatellut. Tuntuu kurjalta purkaa käytännössä valmis työ mutta välillä käy näin. Seuraavaksi sukkia ja toivottavasti paremmalla onnella.

Tunnustuksia

Kutomukselle on suorastaan sadellut tunnustuksia. Kiitos!

Ensimmäinen on luonteeltaan makea ja sain sen Satakieleltä.



Lempiväriä on vaikea nimetä. Kauniit pastellit, etenkin vaaleanpunainen ja -vihreä, vetovat mutta pidän myös syksyisestä värimaailmasta murrettuine sävyineen. Voimakkaat jalokivivärit eivät myöskään ole minua varten vaan ihastun pehmeisiin luonnonväreihin.

Lempiruoka on suklaa kaikissa muodoissaan! Koska ruokavaliota ei voi kuitenkaan perustaa kokonaan sen varaan, nimeän myös kalaruoat ja hyvät salaatit.

Matkustaisin lähes minne vain. Haluaisin nähdä Skotlannin ja Irlannin, seikkailla Keski-Euroopassa ja kokea Amerikan ihmeet.

Toinen tunnustus tuli Pinniltä.



Suosikkiväri tulikin pohdiskeltua jo edellä. Murretut, pehmeät ja luonnolliset sävyt ovat minua varten. Periaatteessa. Välillä sitä sitten ihastuu johonkin aivan päinvastaiseen.

Suosikkieläin ei varmaankaan tule yllätyksenä kenellekään minut tuntevalle. Pienet kääpiöhamsterit ja etenkin talvikot ovat supersuloisia!

Suosikkinumero on oikeastaan mikä tahansa parillinen luku.

Suosikkini alkoholittomista juomista on tee. Aina maidon kera.

Facebook vai Twitter? Facebook.

Intohimoni ovat kirjat, käsityöt ja ystävät. Koko tämä elämä.

Saada vai antaa lahja? Kumpikin on kivaa :) .

Suosikkikuvioksi nimeän mielikuvituksellisesti neulekaavion.

Suosikkiviikonpäivä on perjantai-ilta. Silloin koko viikonloppu on vasta edessä.

Suosikkikukka on gerbera.


Haluatko paljastaa samat asiat itsestäsi? Nappaa tunnustus mukaan!

Kuuden solmun huivi

Eipä ole ennen sattunut kohdalle näin haastavaa vyyhtiä. Matkalle mahtui yhteensä kuusi solmua, pienen keon verran olkea, heinää ja muuta roskaa sekä huomattavaa vaihtelua langan paksuudessa. Huh. Valmiissa huivissa nuo hankaluudet eivät kuitenkaan näy millään tavalla. Värit liukuvat ja jatkuvat kauniisti, ja pingotus tasoitti pinnan. Onneksi.



Malli: Revontuli by AnneM
Lanka: Aade Lõng, Artistic 8/2
Langan menekki: 184 g
Puikot: 4,5

Puikot ovat ohuemmat kuin ohjeessa, juuri langan ohuudesta johtuen. Vastaavasti tein huivista hieman suuremman lisäämällä yhden mallikerran.



Tätä oli kyllä kiva tehdä. Istahdin iltaisin nojatuoliin, katsoin elokuvaa tai tallentamiani sarjoja ja annoin puikkojen lentää. Pitäisi selvästi kutoa useammin muitakin kuin sukkia.



Aionkin tehdä näitä lisää, lankaa on kahden vyyhdin verran varastossa. Tällä kertaa Evilla-merkkisenä ja toivottavasti myös paremman laatuisena. Katsoin vyyhdit läpi pintapuolisesti ja näyttivät olevan kunnollisia. Toisesta tulee ehkäpä lahja ja toisen voisin tehdä ihan itselleni.



Tämä harmaa, ankanpoikasesta joutseneksi muuntautunut kaunotar on myös menossa lahjaksi ja onneksi sen myös kehtaa antaa. Tadaa, ensimmäinen joululahja ja nyt on vasta elokuu.

Sukkasato

Osallistun tänäkin vuonna Sukkasatoon, laskujeni mukaan jo neljäs kerta kyseessä. Saa nähdä mihin alablogiin päädyn tällä kertaa; Hillokellariin, Heinälatoon vai Perunalaariin.



Joka tapauksessa sukkia ja muita käpälänlämmittimiä kudotaan syyskuun alusta lokakuun loppuun. Kivaa!

Ihana elokuu

Nyt alkaa olla paras aika vuodesta. Loppukesä ja alkusyksy, elokuusta lokakuun loppuun. Kuumuus vähenee, illat alkavat hämärtyä ja tunnelmoitua, luonnon tuoksu muuttuu, ilma kirpakoituu ja tuntuu hyvältä hengittää, ja minä saan siitä kaikesta hurjasti energiaa.

Toivottavasti energiaryöppy näkyisi myös täällä. Kutomuksien valmistumisvauhti on hidastunut huomattavasti mutta käsitöitä ja lankoja kohtaan tuntema ihastukseni ei puolestaan ole vähentynyt tippaakaan ja puikoilla on aina menossa jotakin. Haluaisin kovasti olla tuotelias bloggaaja, esitellä sukkapareja, huiveja ja muita vaikka joka viikko mutta tällä hetkellä on tyytyminen hitaaseen mutta varmaan tahtiin.



Kuvan mytty on huivi, sitten isona. Aloitin ensimmäisen Revontuleni perjantaina ja olen tehnyt sitä valtavalla kipinällä joka päivä. Arviolta neljäsosaa vaille valmis! Lankana on Aade Lõng harmaan sävyissä ja pahaksi onneksi kyseessä taitaa olla ei-niin-laadukas vyyhti. Tähän mennessä langassa on ollut viisi solmua ja vaikka värit jatkuvatkin suhteellisen samasta kohdasta, liukumat ovat jääneet paikoitellen lyhyiksi. Lisäksi langan paksuus vaihtelee kuin Norossa ikään, eli välillä on ohutta ompelulankaa, jota kutoo sydän syrjällään ettei se vaan katkea, ja toisessa kohdin taas lanka paksuuntuu kunnon rustiikiseksi.

Pohdin jossain vaiheessa työn purkamista ja pari solmua myöhemmin myös koko komeuden heittämistä roskikseen mutta päätin kuitenkin tehdä valmiiksi. Valmiina ja pingotettuna voi olla vaikka kuinka ihana.