Uutta innostusta

Blogi on ollut hetken aikaa hiljainen mutta sille on ollut erinomaisen hyvä syy. Vuodenvaihteessa tapahtuneen maisteroitumisen seurauksena alkoi työnhaku ja sen kanssa kävi niin onnellisesti, että sain upean, haastavan, monipuolisen ja mahtavan työpaikan omalta alaltani. Työpaikka vain sijaitsee sen verran kaukana kotoa, että päädyttiin järjestelyyn, jossa minä asun arkipäivät uudella työpaikkakunnalla ja matkustan viikonlopuiksi takaisin kotikaupunkiin armaan aviomiehen luo. Varsinainen elämänmuutos!

Nyt töitä ja uutta elämää on kuukausi takana, ja arki alkaa taas vähitellen normalisoitua. Työ on haastavaa mutta siihen on sen verran jo löytynyt rutiinia, että pystyn jo nauttimaan, keskittymään siihen miten sitä teen. Ihan paras työ. Ihan etuoikeutettu olo. Työkoti näyttää ja tuntuu kodilta, ja mikä parasta, toteutin haaveeni ja hankin sinne keinutuolin. Perinteistä en raaskinut ostaa mutta onneksi on Ikea. Tuolissa on mukava istua ja keinutella leppoisasti, kelpaa kyllä. Samoin työkaupunki alkaa pikkuhiljaa käydä tutuksi. Kovin on rauhallista ja väljää, ihan toista kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Parasta on meren läheisyys, ihmisten ystävällisyys ja se, että siinä ihanimmassakin kahvilassa on aina tilaa.

Luulisi muuten, että kun arki-illat ovat vapaat, niin en muuta tekisikään, kuin kutoisi. Juu, ei ole mennyt yhtään niin. En ole kutonut oikeastaan silmukkaakaan sitten helmikuun. Ehdin jo miettiä, että onko minussa mennyt jokin rikki ja epäkuntoon mutta tuskinpa, on ollut vain kaikkea muuta ihan tarpeeksi. Nyt tuntuisi, että langat alkavat vähitellen taas jutella ja Ravelryn selailu on myös palauttanut innostusta, tyyliin haluan kutoa tuon, tuon ja tuon! Kutomuksia tullaan siis takuulla näkemään jatkossakin mutta mahdollisesti entistäkin verkkaisemmassa tahdissa.