Olipa kerran turkoosi kesä

Ystävällä oli synttärit tulossa, joten kollegan eläkelahjan jälkeen otin pikapikaa puikoille seuraavan pitsihuivin. Joskus sen oikean langan tai värin valikoimiseen menee aikaa mutta eipä tällä kertaa. Sympaattisesta Vyyhti -lankakaupasta keväällä ostamani turkoosi alpakkasilkki huuteli ystävän nimeä sen verran voimakkaasti, ettei pähkäilylle ollut tarvetta.

Malli: Once Upon a Summertime by Lauren Fréhel
Lanka: Drops, Lace
Lankaa kului: 99 g
Puikot: 3,5

Unelmanpehmoisen Silkpacan jälkeen Dropsin Lace tuntui alkuun kovalta ja jäykältä, ja liukkaalta! Nopeasti siihen kuitenkin tottui ja huivin saattoi vain antaa soljua valmiiksi. Ja todellakin soljua. Nyt sitä vasta oikein huomasikin, kuinka haastava viimeksi kutomani Primula Florindae olikaan. Tässä sen sijaan nurjat kerrokset olivat pelkkää nurjaa ja mallikerrat toistuivat loogisina ja helposti muistettavina sarjoina. Ihanan rentouttavaa.

Huivi on minusta hurjan kaunis ja oikein kesäinen, vuorottelevathan siinä koristeelliset pitsikuviot ja lehdet. Tai miten kukakin sen nyt näkee. Huivin saaja kun vakuutti lehtien sijaan huivissa olevan riikinkukkojen levitettyjä pyrstöjä, ihan siis jo värinkin puolesta.

 

Tuttuun tapaan huivi on suuri, sillä pitäähän siinä olla kietoutumisvaraa. Kakkoskaaviota on siten toistettu yhteensä 7 täyttä kertaa, mikä sai kyllä jännäämään langan riittävyyttä. Jäihän sitä lopulta huimat 3 g jäljelle, eli suoritus voidaan arvioida varsin hyvin optimoiduksi.

Yksi harmitus huiviin kuitenkin liittyy, nimittäin päättelyreunan kireys, jonka totta kai huomasin vasta pingotusvaiheessa. Yrityksestä huolimatta ei tullut kauniisti aaltoilevaa ja poimuttuvaa reunaa, sillä reunassa ei ollut yhtään varaa josta ottaa. Olisi pitänyt käyttää päättelyyn kokoa suurempia puikkoja, etenkin kun reunakaavio ei varsinaisesti sisältänyt mitään ekstralangankiertoja vaan ainoastaan täydensi pitsikerroksen valmiiksi. No, kaikkea ei voi aina tajuta, ja onneksi huivin saajaa asia ei haitannut tippaakaan. Minäkin voin kai sitten elää asian kanssa. Ehkä.

Kesäesikko

Kollegan eläkejuhlat on nyt vietetty, kera kahvin, tarjottavien ja pitkän uran varrelle mahtuneiden tapahtumien muistelemisen. Siinä sitä sitten vain kuunteli ja ihaili kaikkea sitä kokemuksen ja ammattitaidon määrää, ja ajatteli, että tuossa on tavoitetta, johon pyrkiä.

Lahjaksi annoin kimpun kesäesikoita. Huivin nimi, Primula Florindae, kun pikaisen googletuksen perusteella sellaista tarkoittaa.

Malli: Primula Florindae by Mia Rinde

Lanka: Malabrigo Yarn, Silkpaca "Simple Taupe"

Lankaa kului: 93 g

Puikot: 3,5

Tämä varsinainen ihanuus huiviksi muodostuu kolmesta sektorista. Reunimmaisina ovat kolmiot, joissa toistuvat nurjat ja kiertäen oikein kudotut silmukat. Keskiosa puolestaan levenee reunoja voimakkaammin ja on kokonaan pitsiä. Muoto on siten lähes puolipyöreä. Lopuksi kaikilla kolmella sektorilla kudotaan pitsiä, ja huivi saa kauniin kukkaisreunuksen.

Tein huivista mallia suuremman. Laskin, että kaksi vyyhtiä Silkpacaa riittää kymmeneen pitsikaavion toistoon seitsemän sijaan, joten sillä mentiin. 7 grammaa lankaa jäi vielä ylikin, eli ei edes mennyt tiukille. Mutta huh, nuo viimeiset kerrokset tuntuivat kyllä hurjan pitkiltä tehdä. Eräskin lauantai kului käytännössä kokonaan tämän parissa ja seuraavana aamuna herätessä oikean käden kämmensyrjässä, pikkusormessa ja nimettömässä komeilivat mustelmat! Kutomuksen instatilillä on tästä mielenkiintoisesta neulevammasta kuvakin :D .

Mutta mikä parasta ja tärkeintä, kollega tuntui pitävän huivista kovasti. Mallista, toivomastaan vaaleasta väristä (joka näissä kuvissa taittuu liikaa vaaleanpunertavaan. Tarvitsisin kyllä kunnollisen kameran!) ja langan suloisesta pehmoisuudesta. On se vaan mahtava tunne, kun projekti osuu kohdalleen.

Helmenhohteinen pitsiunelma

Arvostettu kollegani on jäämässä eläkkeelle ja pitäähän hänelle nyt ihan ehdottomasti kutoa huivi. Langan suhteen minulla oli aivan täydellinen visio jostain vaaleasta ja luonnollisesta, elegantista ja tyylikkäästä, ja yhdeksi luottolankakaupoistani muodostuneesta Snurresta sellaista sitten myös löytyi.

Nimittäin siliteltävän pehmoista Malabrigon Silkpacaa. Silkkaa ylellisyyttä.  Väri puolestaan on kuin helmien hohdetta.

Huivi on myös edennyt hyvin. Tosin alussa aivoni melkein nyrjähtivät, kun pitsiosuudessa tapahtui jotain sekä oikealla että nurjalla puolella. "Joo, eli nyt kun ollaan nurjalla, niin tuo nurjan merkki tarkoittaakin oikeaa silmukkaa." Ja silti tuli virheitä. Sellaista se on, kun kutoo liian kauan helpponeuleita!

Mutta enää pitäisi kutoa pitsikaavio kahdesti läpi ja sen jälkeen onkin reunakuvion vuoro. Tuskin maltan odottaa millainen tämä on valmiina, sillä puikoilla ollessaan pitsihuivit nyt aina muistuttavat vain jotain epämääräistä myttyä.

P.S. Mitä pidätte näistä suuremmista kuvista? Mennäänkö jatkossakin tällä kuvakoolla?

Järkijuttuja

Olen aina ollut neuloja, joka innostuu uusista (luksus)langoista ja joka ottaa malleista puikolle juuri sen, mikä sillä hetkellä sattuu eniten kiinnostamaan. Oikein siis sellainen neulenautiskelija! Siksipä onkin ollut jännä huomata, että tämä vuosi on alkanut ihmeen käytännöllisissä merkeissä. Olen kutonut sukat vuosia vuoroaan odottaneesta ikuisuuslangasta, tehnyt sukat miehelleni varta vasten hänen syntymäpäivälahjakseen (ja vieläpä 7-veljeksestä) ja viimeksi sukat puolestaan syntyivät jämäkerästä sekä purkulangasta. Ja sama teema vain jatkuu.

Malli: Perussukka

Lanka: Regia, Design Line by Arne & Carlos "Fall Night" ja Regia, Extra Twist Merino

Lankaa kului: 87 g

Puikot: 2,0

Edellisistä, harmaata ja sinistä yhdistelleistä raitasukista jäi harmaata Extra Twist Merinoa reilusti jäljelle. Olisin toki voinut sulloa ne jämälankapussiin mutta, pussissa jo olevien jämälankojen huomattavan määränkin huomioiden, päätin sen sijaan hyödyntää loppukerät saman tien. Tätä juuri tarkoitin. Ihan kauhean järkevä päätös.

Harmaan kaveriksi valitsin aivan ihanan Arne & Carlos -langan, sillä sävymaailmat olivat sopivan lähellä toisiaan. Lisäksi olen jo pitkään halunnut kokeilla millaisia kuviointeja tuo vanhoista norjalaisista perinneneuleista inspiraationsa saanut lanka muodostaa. Joten tuttuun tapaan sukkien suu, kantapää ja kärki on kudottu harmaalla ja muuten annettu Arnen ja Carloksen tehdä tehtävänsä. Lopputulos on kyllä aika mahtava enkä muista saaneeni millään aiemmalla itseraidoittuvalla näin tyylikästä jälkeä aikaiseksi.

Ai niin. Viimeksi kerroin vaihtelun vuoksi kokeilleeni toisenlaista kärkikavennusta, joka Nancy Bushin opuksessa (ja ihan siis yleisestikin) kulkee nimellä round toe. Suomensin tämän suoraviivaisesti pyöreäksi kärjeksi mutta oikea käännös kuuluu, että sädekavennushan se. Sädekavennuksella jatkoin näissäkin sukissa ja ihastukseni tätä kavennustapaa kohtaan vain jatkuu. Niin vain tulee tasaista jälkeä ja valmista lähes itsestään. Pakko tämän myötä myös todeta, että esimerkiksi nyt vaikka rutiiniksi muodostuneiden kavennustapojen rikkominen on sekin ihan hurjan järkevää!

Kun lanka oli loppua maailmasta

Yritän aina välillä, ja vaihtelevin tuloksin, rajata intoani lankaostosten tekoon. Yleensä siinä auttaa toteamus, että ei se lanka maailmasta lopu. Mutta entäs kun niin ihan oikeasti uhkaa käydä?

Tukuwoolin fingering-vahvuinen lanka on suomalaista lampaanvillaa, joka on myös kehrätty ja värjätty Suomessa. Kaikin puolin siis vallan ihanaa ja aitoa.  Tukuwoolin taru vain oli päättymässä ja varaston viimeiset langat myynnissä, joten jos omansa halusi, piti toimia. Ja minähän toimin. Ostin lankaa 1,3 kg, yhteensä kahdeksaa eri väriä, eli oikein sellaisen mukavan sylillisen. Viikonloppu kuluikin sitten näitä silitellessä ja neulesuunnitelmia tehdessä.

Ja hyviä uutisiakin saatiin. Lanka ei sittenkään ole loppumassa maailmasta, sillä lankakauppa Titityy ilmoitti ostaneensa Tukuwoolin toiminnan!

Harmaan ja sinisen liitto

Olipa kerran harmaa sukkalanka. Se hankittiin toissa kesänä lomamatkan yhteydessä Kuopiosta ja oli siitä jossain vaiheessa sukatkin aloitettu. Ne kuitenkin joutuivat purkuun ja siitä lähtien tuo harmaa lanka oli vain odotellut uutta tilaisuutta. Ja olipa kerran myös liukuvärjätty sininen lanka, sukkalankaa sekin. Sitä oli jäänyt tähteeksi sellaiset alle puoli kerää useamman vuoden takaisesta huiviprojektista, ja sekin oli odotellut vuoroaan muiden jämälankojen joukossa. Eräänä päivänä langat sitten kohtasivat, ja tuosta kohtaamisesta tuloksena olivat raitasukat.

Malli: Perussukka

Lanka: Regia, Extra Twist Merino ja Marks & Kattens, Fame Trend

Lankaa kului: 79 g

Puikot: 2,0

Oli tässä tarinassa myös pieni sivujuonnekin. Hilkulla nimittäin oli, että sininen lanka olisi saanut kaverikseen valkoisen. Vähän aikaa ne jopa kokeilivat yhteiseloa mutta juttu ei toiminut sitten yhtään. Sininen kun on sellaista nukkaavaa lajia, niin kummasti kokonaisuus alkoi näyttää nuhjuiselta ja likaiselta heti alkuunsa. Mutta harmaa osoittautui ihan loistovalinnaksi.

Langat myös houkuttelivat kokeilemaan toisenlaista kärkikavennusta ja siksipä sukissa on pyöreä kärki eli round toe. Olipa muuten hauska tehdä! Ja helppo. Tietyin välein silmukoita oikein yhteen ja kavennuksettomia kerroksia väliin. Nancy Bushin kirja Knitting Vintage Socks tarjosi tähän varsin tarkat ja selkeät ohjeet.

Tämä harmaan ja sinisen liitto oli kyllä varsin onnistunut. Vielä kun värit olisivat liukuilleet vähän tiuhempaan... Mutta hyvä näinkin ja tulipahan myös käytettyä sininen Fame Trend kokonaan. Jämälankojen tehokas hyödyntäminen tuntuu aina yhtä hykerryttävän hyvältä.

Etanaista luksuslankaa

Se olisi taas lankapostauksen aika, sillä lankakauppa Titityyn Arjen luksusta-lankaklubin toinen (ja toistaiseksi taas viimeinen) lankapaketti on täällä! Paketti saapui varmaan lähes jo pari viikkoa sitten ja jotain vihreää piti jälleen olla luvassa.

Niin kuin olikin. Kyseessä on italialaisen SnailYarnin BFL Fingering-vyyhti ja väri täydellisyyttä hipova Emerald City. Ihan uusi lankatuttavuus ja sanoinko jo, että ehkä yksi upeimmista vihreistä ikinä. 

Langan lisäksi paketissa oli myös Heidi Alanderin uusin huiviohje, hurmaava Dodo. Oma Dodo olisikin aivan ihana mutta minulla ja sivuittain kudottavilla huiveilla sattuu olemaan ankea yhteinen historia. Kiitos käsialani, nämä yhden vyyhdin ihanuudet jäävät aina vain kapeiksi ja lyhyiksi luiruiksi. Ja sellaiseen tämä etanalanka on ihan liian suuri aarre tuhlattavaksi.

Lopuksi ei muuta kuin kiitokset Titityyn väelle mainiosta klubista! Tämä ylitti kaikki odotukseni ja hei, tuleehan jossain vaiheessa kolmaskin kierros, tuleehan?