Arvostettu kollegani on jäämässä eläkkeelle ja pitäähän hänelle nyt ihan ehdottomasti kutoa huivi. Langan suhteen minulla oli aivan täydellinen visio jostain vaaleasta ja luonnollisesta, elegantista ja tyylikkäästä, ja yhdeksi luottolankakaupoistani muodostuneesta Snurresta sellaista sitten myös löytyi.
Nimittäin siliteltävän pehmoista Malabrigon Silkpacaa. Silkkaa ylellisyyttä. Väri puolestaan on kuin helmien hohdetta.
Huivi on myös edennyt hyvin. Tosin alussa aivoni melkein nyrjähtivät, kun pitsiosuudessa tapahtui jotain sekä oikealla että nurjalla puolella. "Joo, eli nyt kun ollaan nurjalla, niin tuo nurjan merkki tarkoittaakin oikeaa silmukkaa." Ja silti tuli virheitä. Sellaista se on, kun kutoo liian kauan helpponeuleita!
Mutta enää pitäisi kutoa pitsikaavio kahdesti läpi ja sen jälkeen onkin reunakuvion vuoro. Tuskin maltan odottaa millainen tämä on valmiina, sillä puikoilla ollessaan pitsihuivit nyt aina muistuttavat vain jotain epämääräistä myttyä.
P.S. Mitä pidätte näistä suuremmista kuvista? Mennäänkö jatkossakin tällä kuvakoolla?
P.S. Mitä pidätte näistä suuremmista kuvista? Mennäänkö jatkossakin tällä kuvakoolla?