keskiviikko 17. elokuuta 2016

Dodo ikiroudassa

Dodo, tuo ammoin sukupuuttoon kuollut lintu, on herännyt eloon ikiroudasta. Aikamoinen ihme, etten sanoisi!

Dodo

MalliDodo by Heidi Alander
Lanka: Walk Collection, Delicate Merino "Permafrost"
Lankaa kului: 100 g
Puikot: 4,0

Vaikka pidinkin Dodoa heti ilmestymisestään lähtien  ihan hurjan kauniina ja houkuttelevana, olin kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että en sellaista tulisi koskaan kutomaan. En nimittäin ole koskaan onnistunut saamaan näistä sivuttaisista, fingering-vahvuisesta langasta kudottavista huiveista käyttökelpoisia, mistä saan kiittää tiukkaa käsialaani. Ilmavan ihanuuden sijaan tuloksena kun on aina ollut lyhyt ja kapea luiru, ja olen vain voinut todeta projektin olleen silkkaa ajan ja langan tuhlausta.

Dodo

Mutta sitten tuli Walk Collectionin pehmoinen merino, jossa on ruhtinaalliset 600 metriä lankaa, ja sen myötä pakottava tarve saada tämä turkoosin, pellavan ja hiekan sävyinen ikirouta puikoille. Ajattelin, että jos jostain on Dodo syntyäkseen, niin tästä.

Dodo

Toistin ainaoikeaa ja pitsiä muutamia kertoja ohjetta enemmän, ja sain käytännössä koko vyyhdin kulutettua. Pingottaminen puolestaan tapahtui upouusilla pingotusraudoilla, ja vaikka huivin pujotteleminen rautoihin ottikin hetken aikaa ja vaati hermoja, niin kyllä kannatti. Huivin reunat ovat täydellisen suorat ja tasaiset, ja muotoon asetteleminen sujui kuin itsestään. Pingotuksen myötä myös paljastui, että Dodolla on kokoa ihan kunnolla ja lopputulos on varsin käyttökelpoinen. Minä ja Dodo olemme myös ulkoilleet yhdessä jo muutamia kertoja ja täytyy sanoa, että tästä on kehkeytymässä varsin kaunis ja lämmin ystävyyssuhde.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Lankoja läheltä ja kaukaa

Hetkeen ei olekaan ollut lankapostausta. No nyt sitten on, joten tämäkin puute korjaantuu. Olen nimittäin lomaillut tämän heinäkuun ja siinä sivussa täydentänyt lankavarastoa, tai oikeastaan lankakokoelmaa, uusilla tulokkailla.

Untitled

En päässyt osallistumaan Jyväskylän neulefestareille mutta kun Titityylle ilmestyi pieni erä festareilta jäänyttä lankaa, ei siinä kauaa mennyt ennen kuin ostoskorini alkoi täyttyä. La Bien Aiméen sukkalangat "Parchment" ja "Ballet" ovat puuterisessa kauneudessaan jotain ihan vastustamatonta. Taustalla näiden kanssa on puolestaan maailmalta kotiutunut Walk Collectionin Delicate Merino "South Sea Pearls". Toinen Delicate Merino on jo päätynyt huiviksi ja odottelee pingotusta. Vähän jännittää miten sen kanssa käy, sillä malli on sellainen, jonka kanssa minulla ei ole aiemmin ollut onnea.

Untitled

Titityyllä oli myös houkuttelevaa sukkalankaa Snail Yarnilta. Nyt sitä on sitten väreissä "Misty Mountain" (ja korvamatona Ed Sheeran laulamassa "Oh, misty eye of the mountain below...") ja "Olive". Takarivissä komeilee muilta mailta hankittu Manos del Uruguayn huivilanka, jonka vihreä väri "Arboretum" on yksinkertaisesti upea.

Untitled

Siinä langat vielä yhteiskuvassa. Odottelen viileämpiä ilmoja ja sukkakauden alkamista niin innolla!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Olipa kerran turkoosi kesä

Ystävällä oli synttärit tulossa, joten kollegan eläkelahjan jälkeen otin pikapikaa puikoille seuraavan pitsihuivin. Joskus sen oikean langan tai värin valikoimiseen menee aikaa mutta eipä tällä kertaa. Sympaattisesta Vyyhti -lankakaupasta keväällä ostamani turkoosi alpakkasilkki huuteli ystävän nimeä sen verran voimakkaasti, ettei pähkäilylle ollut tarvetta.

Once Upon a Summertime

MalliOnce Upon a Summertime by Lauren Fréhel
Lanka: Drops, Lace
Lankaa kului: 99 g
Puikot: 3,5

Unelmanpehmoisen Silkpacan jälkeen Dropsin Lace tuntui alkuun kovalta ja jäykältä, ja liukkaalta! Nopeasti siihen kuitenkin tottui ja huivin saattoi vain antaa soljua valmiiksi. Ja todellakin soljua. Nyt sitä vasta oikein huomasikin, kuinka haastava viimeksi kutomani Primula Florindae olikaan. Tässä sen sijaan nurjat kerrokset olivat pelkkää nurjaa ja mallikerrat toistuivat loogisina ja helposti muistettavina sarjoina. Ihanan rentouttavaa.

Once Upon a Summertime

Huivi on minusta hurjan kaunis ja oikein kesäinen, vuorottelevathan siinä koristeelliset pitsikuviot ja lehdet. Tai miten kukakin sen nyt näkee. Huivin saaja kun vakuutti lehtien sijaan huivissa olevan riikinkukkojen levitettyjä pyrstöjä, ihan siis jo värinkin puolesta.


Tuttuun tapaan huivi on suuri, sillä pitäähän siinä olla kietoutumisvaraa. Kakkoskaaviota on siten toistettu yhteensä 7 täyttä kertaa, mikä sai kyllä jännäämään langan riittävyyttä. Jäihän sitä lopulta huimat 3 g jäljelle, eli suoritus voidaan arvioida varsin hyvin optimoiduksi.

Yksi harmitus huiviin kuitenkin liittyy, nimittäin päättelyreunan kireys, jonka totta kai huomasin vasta pingotusvaiheessa. Yrityksestä huolimatta ei tullut kauniisti aaltoilevaa ja poimuttuvaa reunaa, sillä reunassa ei ollut yhtään varaa josta ottaa. Olisi pitänyt käyttää päättelyyn kokoa suurempia puikkoja, etenkin kun reunakaavio ei varsinaisesti sisältänyt mitään ekstralangankiertoja vaan ainoastaan täydensi pitsikerroksen valmiiksi. No, kaikkea ei voi aina tajuta, ja onneksi huivin saajaa asia ei haitannut tippaakaan. Minäkin voin kai sitten elää asian kanssa. Ehkä.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Kesäesikko

Kollegan eläkejuhlat on nyt vietetty, kera kahvin, tarjottavien ja pitkän uran varrelle mahtuneiden tapahtumien muistelemisen. Siinä sitä sitten vain kuunteli ja ihaili kaikkea sitä kokemuksen ja ammattitaidon määrää, ja ajatteli, että tuossa on tavoitetta, johon pyrkiä.

Lahjaksi annoin kimpun kesäesikoita. Huivin nimi, Primula Florindae, kun pikaisen googletuksen perusteella sellaista tarkoittaa.

Primula Florindae

Malli: Primula Florindae by Mia Rinde
Lanka: Malabrigo Yarn, Silkpaca "Simple Taupe"
Lankaa kului: 93 g
Puikot: 3,5

Primula Florindae

Tämä varsinainen ihanuus huiviksi muodostuu kolmesta sektorista. Reunimmaisina ovat kolmiot, joissa toistuvat nurjat ja kiertäen oikein kudotut silmukat. Keskiosa puolestaan levenee reunoja voimakkaammin ja on kokonaan pitsiä. Muoto on siten lähes puolipyöreä. Lopuksi kaikilla kolmella sektorilla kudotaan pitsiä, ja huivi saa kauniin kukkaisreunuksen.

Tein huivista mallia suuremman. Laskin, että kaksi vyyhtiä Silkpacaa riittää kymmeneen pitsikaavion toistoon seitsemän sijaan, joten sillä mentiin. 7 grammaa lankaa jäi vielä ylikin, eli ei edes mennyt tiukille. Mutta huh, nuo viimeiset kerrokset tuntuivat kyllä hurjan pitkiltä tehdä. Eräskin lauantai kului käytännössä kokonaan tämän parissa ja seuraavana aamuna herätessä oikean käden kämmensyrjässä, pikkusormessa ja nimettömässä komeilivat mustelmat! Kutomuksen instatilillä on tästä mielenkiintoisesta neulevammasta kuvakin :D .

Primula Florindae

Mutta mikä parasta ja tärkeintä, kollega tuntui pitävän huivista kovasti. Mallista, toivomastaan vaaleasta väristä (joka näissä kuvissa taittuu liikaa vaaleanpunertavaan. Tarvitsisin kyllä kunnollisen kameran!) ja langan suloisesta pehmoisuudesta. On se vaan mahtava tunne, kun projekti osuu kohdalleen.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Helmenhohteinen pitsiunelma

Arvostettu kollegani on jäämässä eläkkeelle ja pitäähän hänelle nyt ihan ehdottomasti kutoa huivi. Langan suhteen minulla oli aivan täydellinen visio jostain vaaleasta ja luonnollisesta, elegantista ja tyylikkäästä, ja yhdeksi luottolankakaupoistani muodostuneesta Snurresta sellaista sitten myös löytyi.

Untitled

Nimittäin siliteltävän pehmoista Malabrigon Silkpacaa. Silkkaa ylellisyyttä.  Väri puolestaan on kuin helmien hohdetta.

Untitled

Huivi on myös edennyt hyvin. Tosin alussa aivoni melkein nyrjähtivät, kun pitsiosuudessa tapahtui jotain sekä oikealla että nurjalla puolella. "Joo, eli nyt kun ollaan nurjalla, niin tuo nurjan merkki tarkoittaakin oikeaa silmukkaa." Ja silti tuli virheitä. Sellaista se on, kun kutoo liian kauan helpponeuleita!

Mutta enää pitäisi kutoa pitsikaavio kahdesti läpi ja sen jälkeen onkin reunakuvion vuoro. Tuskin maltan odottaa millainen tämä on valmiina, sillä puikoilla ollessaan pitsihuivit nyt aina muistuttavat vain jotain epämääräistä myttyä.

P.S. Mitä pidätte näistä suuremmista kuvista? Mennäänkö jatkossakin tällä kuvakoolla?

lauantai 7. toukokuuta 2016

Järkijuttuja

Olen aina ollut neuloja, joka innostuu uusista (luksus)langoista ja joka ottaa malleista puikolle juuri sen, mikä sillä hetkellä sattuu eniten kiinnostamaan. Oikein siis sellainen neulenautiskelija! Siksipä onkin ollut jännä huomata, että tämä vuosi on alkanut ihmeen käytännöllisissä merkeissä. Olen kutonut sukat vuosia vuoroaan odottaneesta ikuisuuslangasta, tehnyt sukat miehelleni varta vasten hänen syntymäpäivälahjakseen (ja vieläpä 7-veljeksestä) ja viimeksi sukat puolestaan syntyivät jämäkerästä sekä purkulangasta. Ja sama teema vain jatkuu.

Fall Night Socks
Malli: Perussukka
Lanka: Regia, Design Line by Arne & Carlos "Fall Night" ja Regia, Extra Twist Merino
Lankaa kului: 87 g
Puikot: 2,0

Edellisistä, harmaata ja sinistä yhdistelleistä raitasukista jäi harmaata Extra Twist Merinoa reilusti jäljelle. Olisin toki voinut sulloa ne jämälankapussiin mutta, pussissa jo olevien jämälankojen huomattavan määränkin huomioiden, päätin sen sijaan hyödyntää loppukerät saman tien. Tätä juuri tarkoitin. Ihan kauhean järkevä päätös.

Fall Night Socks
Harmaan kaveriksi valitsin aivan ihanan Arne & Carlos -langan, sillä sävymaailmat olivat sopivan lähellä toisiaan. Lisäksi olen jo pitkään halunnut kokeilla millaisia kuviointeja tuo vanhoista norjalaisista perinneneuleista inspiraationsa saanut lanka muodostaa. Joten tuttuun tapaan sukkien suu, kantapää ja kärki on kudottu harmaalla ja muuten annettu Arnen ja Carloksen tehdä tehtävänsä. Lopputulos on kyllä aika mahtava enkä muista saaneeni millään aiemmalla itseraidoittuvalla näin tyylikästä jälkeä aikaiseksi.

Fall Night Socks

Ai niin. Viimeksi kerroin vaihtelun vuoksi kokeilleeni toisenlaista kärkikavennusta, joka Nancy Bushin opuksessa (ja ihan siis yleisestikin) kulkee nimellä round toe. Suomensin tämän suoraviivaisesti pyöreäksi kärjeksi mutta oikea käännös kuuluu, että sädekavennushan se. Sädekavennuksella jatkoin näissäkin sukissa ja ihastukseni tätä kavennustapaa kohtaan vain jatkuu. Niin vain tulee tasaista jälkeä ja valmista lähes itsestään. Pakko tämän myötä myös todeta, että esimerkiksi nyt vaikka rutiiniksi muodostuneiden kavennustapojen rikkominen on sekin ihan hurjan järkevää!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kun lanka oli loppua maailmasta

Yritän aina välillä, ja vaihtelevin tuloksin, rajata intoani lankaostosten tekoon. Yleensä siinä auttaa toteamus, että ei se lanka maailmasta lopu. Mutta entäs kun niin ihan oikeasti uhkaa käydä?

Untitled

Tukuwoolin fingering-vahvuinen lanka on suomalaista lampaanvillaa, joka on myös kehrätty ja värjätty Suomessa. Kaikin puolin siis vallan ihanaa ja aitoa.  Tukuwoolin taru vain oli päättymässä ja varaston viimeiset langat myynnissä, joten jos omansa halusi, piti toimia. Ja minähän toimin. Ostin lankaa 1,3 kg, yhteensä kahdeksaa eri väriä, eli oikein sellaisen mukavan sylillisen. Viikonloppu kuluikin sitten näitä silitellessä ja neulesuunnitelmia tehdessä.

Ja hyviä uutisiakin saatiin. Lanka ei sittenkään ole loppumassa maailmasta, sillä lankakauppa Titityy ilmoitti ostaneensa Tukuwoolin toiminnan!