Helmenhohteinen pitsiunelma

Arvostettu kollegani on jäämässä eläkkeelle ja pitäähän hänelle nyt ihan ehdottomasti kutoa huivi. Langan suhteen minulla oli aivan täydellinen visio jostain vaaleasta ja luonnollisesta, elegantista ja tyylikkäästä, ja yhdeksi luottolankakaupoistani muodostuneesta Snurresta sellaista sitten myös löytyi.

Nimittäin siliteltävän pehmoista Malabrigon Silkpacaa. Silkkaa ylellisyyttä.  Väri puolestaan on kuin helmien hohdetta.

Huivi on myös edennyt hyvin. Tosin alussa aivoni melkein nyrjähtivät, kun pitsiosuudessa tapahtui jotain sekä oikealla että nurjalla puolella. "Joo, eli nyt kun ollaan nurjalla, niin tuo nurjan merkki tarkoittaakin oikeaa silmukkaa." Ja silti tuli virheitä. Sellaista se on, kun kutoo liian kauan helpponeuleita!

Mutta enää pitäisi kutoa pitsikaavio kahdesti läpi ja sen jälkeen onkin reunakuvion vuoro. Tuskin maltan odottaa millainen tämä on valmiina, sillä puikoilla ollessaan pitsihuivit nyt aina muistuttavat vain jotain epämääräistä myttyä.

P.S. Mitä pidätte näistä suuremmista kuvista? Mennäänkö jatkossakin tällä kuvakoolla?

Järkijuttuja

Olen aina ollut neuloja, joka innostuu uusista (luksus)langoista ja joka ottaa malleista puikolle juuri sen, mikä sillä hetkellä sattuu eniten kiinnostamaan. Oikein siis sellainen neulenautiskelija! Siksipä onkin ollut jännä huomata, että tämä vuosi on alkanut ihmeen käytännöllisissä merkeissä. Olen kutonut sukat vuosia vuoroaan odottaneesta ikuisuuslangasta, tehnyt sukat miehelleni varta vasten hänen syntymäpäivälahjakseen (ja vieläpä 7-veljeksestä) ja viimeksi sukat puolestaan syntyivät jämäkerästä sekä purkulangasta. Ja sama teema vain jatkuu.

Malli: Perussukka

Lanka: Regia, Design Line by Arne & Carlos "Fall Night" ja Regia, Extra Twist Merino

Lankaa kului: 87 g

Puikot: 2,0

Edellisistä, harmaata ja sinistä yhdistelleistä raitasukista jäi harmaata Extra Twist Merinoa reilusti jäljelle. Olisin toki voinut sulloa ne jämälankapussiin mutta, pussissa jo olevien jämälankojen huomattavan määränkin huomioiden, päätin sen sijaan hyödyntää loppukerät saman tien. Tätä juuri tarkoitin. Ihan kauhean järkevä päätös.

Harmaan kaveriksi valitsin aivan ihanan Arne & Carlos -langan, sillä sävymaailmat olivat sopivan lähellä toisiaan. Lisäksi olen jo pitkään halunnut kokeilla millaisia kuviointeja tuo vanhoista norjalaisista perinneneuleista inspiraationsa saanut lanka muodostaa. Joten tuttuun tapaan sukkien suu, kantapää ja kärki on kudottu harmaalla ja muuten annettu Arnen ja Carloksen tehdä tehtävänsä. Lopputulos on kyllä aika mahtava enkä muista saaneeni millään aiemmalla itseraidoittuvalla näin tyylikästä jälkeä aikaiseksi.

Ai niin. Viimeksi kerroin vaihtelun vuoksi kokeilleeni toisenlaista kärkikavennusta, joka Nancy Bushin opuksessa (ja ihan siis yleisestikin) kulkee nimellä round toe. Suomensin tämän suoraviivaisesti pyöreäksi kärjeksi mutta oikea käännös kuuluu, että sädekavennushan se. Sädekavennuksella jatkoin näissäkin sukissa ja ihastukseni tätä kavennustapaa kohtaan vain jatkuu. Niin vain tulee tasaista jälkeä ja valmista lähes itsestään. Pakko tämän myötä myös todeta, että esimerkiksi nyt vaikka rutiiniksi muodostuneiden kavennustapojen rikkominen on sekin ihan hurjan järkevää!

Kun lanka oli loppua maailmasta

Yritän aina välillä, ja vaihtelevin tuloksin, rajata intoani lankaostosten tekoon. Yleensä siinä auttaa toteamus, että ei se lanka maailmasta lopu. Mutta entäs kun niin ihan oikeasti uhkaa käydä?

Tukuwoolin fingering-vahvuinen lanka on suomalaista lampaanvillaa, joka on myös kehrätty ja värjätty Suomessa. Kaikin puolin siis vallan ihanaa ja aitoa.  Tukuwoolin taru vain oli päättymässä ja varaston viimeiset langat myynnissä, joten jos omansa halusi, piti toimia. Ja minähän toimin. Ostin lankaa 1,3 kg, yhteensä kahdeksaa eri väriä, eli oikein sellaisen mukavan sylillisen. Viikonloppu kuluikin sitten näitä silitellessä ja neulesuunnitelmia tehdessä.

Ja hyviä uutisiakin saatiin. Lanka ei sittenkään ole loppumassa maailmasta, sillä lankakauppa Titityy ilmoitti ostaneensa Tukuwoolin toiminnan!

Harmaan ja sinisen liitto

Olipa kerran harmaa sukkalanka. Se hankittiin toissa kesänä lomamatkan yhteydessä Kuopiosta ja oli siitä jossain vaiheessa sukatkin aloitettu. Ne kuitenkin joutuivat purkuun ja siitä lähtien tuo harmaa lanka oli vain odotellut uutta tilaisuutta. Ja olipa kerran myös liukuvärjätty sininen lanka, sukkalankaa sekin. Sitä oli jäänyt tähteeksi sellaiset alle puoli kerää useamman vuoden takaisesta huiviprojektista, ja sekin oli odotellut vuoroaan muiden jämälankojen joukossa. Eräänä päivänä langat sitten kohtasivat, ja tuosta kohtaamisesta tuloksena olivat raitasukat.

Malli: Perussukka

Lanka: Regia, Extra Twist Merino ja Marks & Kattens, Fame Trend

Lankaa kului: 79 g

Puikot: 2,0

Oli tässä tarinassa myös pieni sivujuonnekin. Hilkulla nimittäin oli, että sininen lanka olisi saanut kaverikseen valkoisen. Vähän aikaa ne jopa kokeilivat yhteiseloa mutta juttu ei toiminut sitten yhtään. Sininen kun on sellaista nukkaavaa lajia, niin kummasti kokonaisuus alkoi näyttää nuhjuiselta ja likaiselta heti alkuunsa. Mutta harmaa osoittautui ihan loistovalinnaksi.

Langat myös houkuttelivat kokeilemaan toisenlaista kärkikavennusta ja siksipä sukissa on pyöreä kärki eli round toe. Olipa muuten hauska tehdä! Ja helppo. Tietyin välein silmukoita oikein yhteen ja kavennuksettomia kerroksia väliin. Nancy Bushin kirja Knitting Vintage Socks tarjosi tähän varsin tarkat ja selkeät ohjeet.

Tämä harmaan ja sinisen liitto oli kyllä varsin onnistunut. Vielä kun värit olisivat liukuilleet vähän tiuhempaan... Mutta hyvä näinkin ja tulipahan myös käytettyä sininen Fame Trend kokonaan. Jämälankojen tehokas hyödyntäminen tuntuu aina yhtä hykerryttävän hyvältä.

Etanaista luksuslankaa

Se olisi taas lankapostauksen aika, sillä lankakauppa Titityyn Arjen luksusta-lankaklubin toinen (ja toistaiseksi taas viimeinen) lankapaketti on täällä! Paketti saapui varmaan lähes jo pari viikkoa sitten ja jotain vihreää piti jälleen olla luvassa.

Niin kuin olikin. Kyseessä on italialaisen SnailYarnin BFL Fingering-vyyhti ja väri täydellisyyttä hipova Emerald City. Ihan uusi lankatuttavuus ja sanoinko jo, että ehkä yksi upeimmista vihreistä ikinä. 

Langan lisäksi paketissa oli myös Heidi Alanderin uusin huiviohje, hurmaava Dodo. Oma Dodo olisikin aivan ihana mutta minulla ja sivuittain kudottavilla huiveilla sattuu olemaan ankea yhteinen historia. Kiitos käsialani, nämä yhden vyyhdin ihanuudet jäävät aina vain kapeiksi ja lyhyiksi luiruiksi. Ja sellaiseen tämä etanalanka on ihan liian suuri aarre tuhlattavaksi.

Lopuksi ei muuta kuin kiitokset Titityyn väelle mainiosta klubista! Tämä ylitti kaikki odotukseni ja hei, tuleehan jossain vaiheessa kolmaskin kierros, tuleehan?

Miehelle, rakkaudella

Tajusin, että olen ihan unohtanut hehkuttaa erästä asiaa, josta olin  hieman todella otettu. Sillä tiedättehän sen C:llä alkavan sukkakuningattaren? Ja tällä kertaa en tarkoita Cookieta vaan Coopeyta. Sain nimittäin tammikuussa Ravelryyn postia, että Rachel Coopey haluaisi esitellä blogissaan keltaisia sukkia ja minulta kun yhdet sellaiset, nimittäin nämä, löytyvät, niin josko kuviani voisi käyttää. Eipä kauaa tarvinnut miettiä mitä vastaisin. Tosin sen JOOOO!!!!! -fiiliksen ilmaisin hieman hillitymmin, tyyliin "oh, that would be lovely" tai jotain. Seuraava posti sitten ilmoitti, että nyt olisi postaus tehtynä. Sen voi käydä lukemassa täältä.

Asiasta toiseen. Rakkaalla aviomiehelläni oli eilen synttärit ja lahjoin häntä uudella villasukkaparilla. Ensimmäinen lankavalinta ja kutomisyritys päättyivät ärsytykseen ja hampaidenkiristykseen, sillä yhdessä sukkiin valitsemamme lanka oli jotain niin järkyttävää, että varsien jälkeen en yksinkertaisesti kyennyt kutomaan enää silmukkaakaan. Kyseessä oli Novitan 7 Veljestä Raita, joka ainakin tuon kerän osalta oli käsittämätöntä löröä höttöä. Raitavärien vaihtumiskohdat olivat myös muuta väritystä tummempia, joten valmis pinta näytti tyylikkäiden raitojen sijasta epämääräisen läikikkäältä. Aargh. Hetken toipumisen jälkeen uusi yritys, huomattavasti paremmalla lopputuloksella.

Malli: Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor

Lanka: Novita, 7 Veljestä

Lankaa kului: 142 g

Puikot: 3,5

Lankavalinta pysyi samana, sillä omasta lankavarastostani löytyi muutaman vuoden takaista 7 Veljestä useammassakin värissä. Mikä ero!! Nämä harmaa ja valkoinen olivat kuohkeita, samalla kuitenkin napakoita ja ihanan villaisia. Aidosti mukavaa kudottavaa. 

Malli oli hauska sekin. Sovelsin sitä kyllä reippaasti, sillä silmukkaluku, puikot ja langan paksuus ovat ihan toiset, lisäksi muutin ribbiosuuden paremmin malliin sopivaksi ja kudoin sekä kantapään että kärjen yksivärisenä. Lopputulos on todella näyttävä, eikä vaatinut mitään kummempaa kuin nostettuja silmukoita ja värien vaihtelua.

Synttärisankari oli sukkiinsa myös oikein tyytyväinen. Vähänhän ne ovat näin uutuuttaan napakat, etenkin kun mallineule vetää neulosta hieman kasaan, mutta mukautuvat varmasti nopeasti käyttäjälle sopiviksi.

Mukavuusrajat ylittävää arjen luksusta.

Olen sellainen ihminen, joka viihtyy aivan erinomaisesti mukaavuusrajojen turvallisemmalla puolella. Tuttua, leppoisaa, ennustettavaa, ei suurempaa mahdollisuutta epäonnistua. Aah, miten mukavaa. Samalla tiedän varsin hyvin, että niiden omien rajojen sisälle jääminen on suunnilleen pahinta mitä voin itselleni tehdä. Siksi yritänkin aina tarttua tilaisuuteen, kun mahdollisuus johonkin rajojen yli menemiseen tarjoutuu. Paino on sitten sanalla yritän.

Tällä kertaa tilaisuus ilmeni, kun lankakauppa Titityy ilmoitti toisen Arjen luksusta -lankaklubin käynnistymisestä. Olin mukana ensimmäisellä kierroksella ja tykkäsin saamistani langoista niin paljon, että päätin olla mukana myös seuraavalla kerralla. Ensimmäisessä klubissa valitsin yllätyslankani mahdollisimman turvallisesta värimaailmasta ja sain hempeää, puuterista ja vaaleaa. Nyt mentiin astetta räväkämmällä linjalla, sillä värivaihtoehdoksi valikoitui Haave kesästä eli moniväristä vihreää. Moniväristä!!!

Paketti saapui viikko sitten ja tällaista sieltä löytyi.

Life in the Long Grass ja käsinvärjättyä sukkalankaa värissä Field.

Walk Collection ja hypersuperpehmoista merinoa värissä Salina.

Titityyn väellä tuntuu olevan kuudes aisti lankojen suhteen. Kumpikin lankamerkki on sellainen, jota olen ihastellut nettikauppojen välityksellä ja pähkäillyt, tilatako vai ei. Mikä yllätys, kun ne sitten klubipaketista paljastuivat! Kirjavuuden vuoksi mennään kyllä sinne mukavuusrajojen toiselle puolelle, eli ei aavistustakaan, mitä näistä tulee tehtyä, mutta laadukkaita ja ihania langat kuitenkin ovat. Ensi kuussa tulee vielä toinen paketti, joten yllätykset ja vihreys jatkukoon.