keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kuinka tehdään asioista vaikeita

Kutominen on ihan huippu harrastus! Onko mikään ihanampaa, kuin ottaa kerä pehmoista lankaa ja luoda silmukat uuteen työhön. Ja kun vieressä höyryää kupillinen teetä ja ikkunaan ropsahtelee sadepisaroita. Ehkä vielä jotain loistavaa musiikkia taustalle. Aika täydellistä. Sukkapari tai kämmekkäät valmistuvat kuin itsestään, jonka jälkeen niillä voi ilahduttaa itseään tai muita tärkeitä ihmisiä.

Okei, noin minä toivoisin sen omalla kohdallani menevän. Aivojeni suuri lankakerä vaikuttaa nyt vain menneen aikamoiseen sotkuun. Kurkatkaapa vaikka.
  1. Olisi kiva kutoa. Sukat vaikka. Kun on Sukkasatokin ja Ravelryn puolella ilmoitin jo osallistuvanikin. Siellä samaisessa Ravelryssä kirjastossani on 507 sukkamallia ja parisataa lisää löytyy neulekirjoistani. Ei kun selaamaan.

  2. Tuo malli olisi kiva. Eikun, onkohan se sittenkin vähän tylsä? Eihän se voi kiinnostaa ketään. Entäs tuo? Tiheys poikkeaa niin paljon omastani, että en kyllä jaksa nyt laskea silmukkamääriä uusiksi. Tuo taas tuntuu tämänhetkiseen fiilikseen liian haastavalta, ei siis sitäkään. Tuo olisi tosi tyylikäs mutta siinä on sana Spring. Ja nyt on syksy. Ei siis käy, todellakaan. Oho, nytkö selasin ne kaikki jo läpi? Otetaanpa uusi kierros.

  3. Jes, nyt löytyi! Seuraavaksi lankavaraston äärelle valitsemaan lanka.

  4. Tähän malliin sopisi tuo vyyhdillä oleva ihkulanka täydellisesti. Mutta olisiko sittenkin fiksumpaa käyttää niitä lankoja, jotka on jo valmiiksi kerittyjä? Äh, ei kyllä innosta niistä mikään. Vai olisiko tuo hyvä? Mutta kun se on sininen, ja juuri kudoin turkoosit sukat, tuleekohan ihan liikaa sinistä? Kun ei se ole edes minun värini. Entäs tuo vaaleanvihreä? Äh, liian keväinen ja kesäinen, syksyllä pitää kutoa syysvärejä! No miten olisi tuo ruskea? Vai onkohan se vähän ankea? Tuskin mallikaan erottuisi siitä. No sitten olisi tietysti tuo mutta toisaalta kudoin puoli vuotta sitten saman valmistajan toista lankaa, vaihtelua sitä olla pitää. Ei tästä nyt kyllä tule mitään...

  5. Palataan alkuun ja valitaan toinen malli, kun tämä ei nyt yksinkertaisesti tunnu toimivan. Selataan Ravelryssä ne samat puolituhatta mallia läpi, tuijotellaan välillä lankoja ja etsitään inspiraatiota sieltäkin. Hyvässä lykyssä aloitetaan joku työ, kudotaan puoliväliin, kunnes kyllästytään tai todetaan, ettei tämä nyt kyllä ole yhtään sitä mitä halusin. Ja puretaan. Selataan taas Ravelrya.

  6. Jossain vaiheessa pohditaan, että jos ei nyt sukat inspaa niin miten olisi vaikka lapaset? Joo! Innostutaan hetkeksi, kunnes muistetaan, että ai niin. Sukkasato.

  7. Tajutaan, että kaikkeen tähän pähkäilyyn ja venkslaamiseen on tuhrautunut viikkotolkulla aikaa. Päätetään ryhdistäytyä ja kutoa jotain, ihan tosi helppoa vaikka.

  8. Siirrytään kohtaan 2.
Siis apua! Miten tämän solmun saisi avattua?

18 kommenttia:

  1. Viittaan omaan, uusimpaan blogipostaukseeni: järjestä vähän lankoja ja neulo sitä, mikä puhuttelee eniten. Ja unohda se Sukkasato! Jos ei sukata, niin sitten ei sukata! :D

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa tutulta. Vielä kun lisätään tuohon paniikinomainen uuden työn aloitus tyyliin "apua, tarvitsen jotakin yksinkertaista neulottavaa huomiseen neuletapaamiseen" ja sitten myöhemmin saman työn purkaminen "kun ei tämä lankavalinta ollutkaan oikein kiva".

    Mutta ehkä ne lapaset välipalana innostaisivat ja kone lähtisi taas käyntiin (ja niitä sitä paitsi alkaa nyt oikeasti tarvita)? Tai perinteiseen tapaan jokin helppo huivi?

    VastaaPoista
  3. Anna vain ajan kulua ja jos ei neulotuta älä neulo. Kyllä se into jossain vaiheessa sieltä pulpahtaa pintaan.

    VastaaPoista
  4. Elämä on liian lyhyt jahkaamiseen, neulo juuri sitä mitä sattuu huvittamaan :).

    VastaaPoista
  5. Haa, tunnistan toimintamallin :D Komppaan Lottaa, neulo sitä mitä huvittaa, vaikka se ois lapasia sukkasadon aikaan ja oisit just samasta langasta jotain tehny ja vaikka se ois keväänvihreää!

    VastaaPoista
  6. Voi miten tuttua! Lisäksi minä mietin että itselleni tarvitsisin ohuita villasukkia mutta paksut langat puhuttelevat paremmin. Toisaalta käytössäni on jo aika kasa sukkia. Pitäisikö karsia risaisimmasta päästä? Ja oikeastaan onhan noita valmiita sukkiakin korissa odottelemassa käyttäjää. Ja että oikeastaan lähisuku on miesvaltaista. Pitäisi neuloa mies-sukkia. Mutta kun ne on niin tylsiä...ja toivotaan aina vaan melko yksivärisiä...

    VastaaPoista
  7. Tuo kuulostaa NIIN tutulta! Ja se on todella aikaavievää puuhaa myös. Itse oon nyt mennyt mielihyvämeningillä ja neulonut mitä huvittaa lähiaikoina, suosittelen! Kyllä se siitä!

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa tutulta tuskalta! Mun pitäisi neuloa pipoja, huiveja ja lapasia ja villapaita itsellekin olisi vihdoinkin kiva, mutta... Silloin kun ehdin neuloa, teen sukkia koska ne on vaan helpointa pistää puikoille. Eikä kellään lähipiirissä ole enää tarvetta sukille. Paitsi lapsilla, mutta enhän mä halua neuloa lasten sukkia ollenkaan...

    Tuskaisaa on. Joka ilta vannon etsiväni uuden pipomallin ja aloittavani, mutta joka ilta se jää tekemättä ja kohta on talvi! Jonkun täytyisi tulla laittamaan malli, lanka ja puikot käteen niin tekisin mutta nyt en saa mitään irti itsestäni. Turhauttaa ihan hirmuisesti. Ravelryssa menen vain entistä enemmän sekaisin.

    Tee ihmeessä lapaset jos lapastuttaa :) kyllä se tästä :)

    VastaaPoista
  9. Jos lohduttauduttaisiin ajatuksella, että johonkin kohtaa oppimiskäyrää tällainen (hyvin, hyvin tuttu) toiminta osuu... Tai jos ei "oppimis" niin "suunnitelu" tai joku muu ylevä sana tuohon tilalle! :D

    Ja joskus täytyy tosiaan ottaa vauhtia jostain patalapputasoisesta hommasta. :)

    VastaaPoista
  10. Tiina: Sinä olit saanut tuolla metodilla niin kaunista (ja nopeaa) aikaan, että kokeilen ehdottomasti itsekin. Lankojen järjestely on muutenkin mukavaa puuhaa :) .

    Sndra: En tiedä millä koneen saisi käyntiin, se kun on yskinyt koko vuoden ja tuloksena on ainoastaan neljä valmistunutta työtä! Harkitsen vakavasti lapasia. Tai huivia. Tai sukkia. Tai...

    Marjut: Mutta kun minä olen kärsimätön :D . Ja kauhea hinku olisi kuitenkin kutoa jotain. Mutta ehkä se tästä, kun sain sanottua asian täällä ääneen.

    Lotta: No niin on, ehdottomasti. Jahkaaminen vain jumiutti mieleni niin tehokkaasti, että en enää tiedä mitä edes haluaisin kutoa.

    Emma: Ihan hillittömään anarkismiin yllytät! :D

    Tuija: Juu, erittäin tutulta kuulostaa :) .

    JennyF: Okei, mielihyvää enemmän peliin. Pohdin tätä.

    Maritta: Tuo "pitäisi" sana on kyllä paha. Jos sen korvaisi sanalla "haluan", niin koko jutusta tulisi aika erilainen. Nautintoa ja enemmän oman itsen kuuntelua. Ja se tuntuu paljon mukavammalta. Juu, kyllä tämä tästä :) .

    Pitko: Tykkään ylevistä sanoista (ihan jo työnkin puolesta). Hmm, miten olisi kasvattava kokemus tai kasvu tai kehittyminen?

    VastaaPoista
  11. Kiva kuulla etten ole ainoa jahkaaja näissä asioissa :-D.

    VastaaPoista
  12. Tuttu tunne! Ja keskeneräisten laatikossa odottamassa muutama projekti, joista varmaan jokainen valmistuisi siinä ajassa, joka kuluu Ravelryn selaamiseen...

    Mutta sitä varten harrastukset ovat, että niistä saa isoja ja pieniä innostumisia, johtivat ne sitten valmiiseen työhön tai eivät.

    VastaaPoista
  13. Maikki: Minustakin on ihan äärettömän lohdullista tietää, etten ole ainoa, jolle tämä on välillä vaikeaa.

    Diutu: Kuinkahan monta työtä minäkin olisin saanut valmiiksi, jos olisin jättänyt purkamiset ja Ravelryn vähemmälle? En uskalla edes laskea :D

    VastaaPoista
  14. huhuh, kuulostaa juuri minun oravanpyörältä neuleiden suhteen! Mä rakastan kirjoneulettä, ni siihen tulee ihan oma nyanssi ko voi tohon sirkukseen lisätä kohdat "mallaa värit yhteen -öh ei käy" ja "löysit sopivat - langat ei riitä" :D

    VastaaPoista
  15. Berenike: Tunnistan myös tuon! "Hei, vihdoinkin löytyi täydellinen huivimalli". "Eikun, ei ole tarpeeksi lankaa siihen." Tai "Tuohon langat riittäisivät mutta väri ei kyllä oikein ole kiva..." Välillä kaipaan niitä aikoja, kun langat mahtuivat yhteen Ikea-boksiin ja valinta kohdistui lähinnä siihen, kudonko seuraavan sukkaparin Nallesta vai 7-Veljeksestä.

    VastaaPoista
  16. Neulominen on joskus vaikeaa! Mä olen aloittanut tänään kahdet sukat ihanasta langasta ja purkanut molemmat alut kun jotenkin vaan ei oo ollut oikeanlaiset.

    VastaaPoista
  17. Iikku: Eikö olekin mielenkiintoista miten tärkeää se, että tekeillä oleva työ tuntuu juuri oikeanlaiselta, oikein onkaan. Minulla on nyt puikoilla oikein lupaavan tuntuinen sukkapari, joten hyvältä vaikuttaa :) .

    VastaaPoista
  18. Niin tuttua! Ja ihaninta on kun tämä iskee sen "kohta on neuletapaaminen eikä mulla ole mitään neulottavaa sinne" -paniikin perään. Ai herkku mikä yhdistelmä. Rentouttavaa tämä neulomisharrastus.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.