...mutta valmista ei synny. Syynä tähän on akuutti startiitti, uudet työt suorastaan rynnivät puikoille ennen kuin edelliset ovat valmiina.
Ehkä minulla on liikaa lankaa ja liian monta ihanaa ohjetta. Jos olisi vain yksi lankakerä ja yksi kiva ohje, tällaista tilannetta tuskin pääsisi syntymään. Mies kuitenkin totesi viisaasti, että luonto kyllä korjaa tämänkin asian: siinä vaiheessa kun bloggaamattomuus kasautuu liian suureksi, löytyy tarvittava into kutoa jokin työ valmiiksi asti.
Sitä siis odotellessa :) .
Aina välillä tuntuu homma riistäytyvän käsistä itse kullakin :) Mikähän siinäkin muuten on, että kun jotakin todella pitäisi saada valmiiksi (äidille tarkoitettu synttärilahjaneule), niin joku muu (tilkkupeitto lapselle, ei-todellakaan-kiireellinen) alkaa kiinnostaa aivan mahdottomasti!
VastaaPoistaVoi että hänellä on hyvä lohdus sulle. :)
VastaaPoistaPääasiahan on käsitöiden tekemisen ilo! Tee niitä, mitkä sillä hetkellä kiinnostaa ja kyllä valmistakin tulee. Musta aina välillä tuntuu, että käsitöitä tehdään "hampaat irvessä" ja stressi päällä, kait se nykyajan jatkuva suorittamisen tarve jatkuu vielä "rentouttavien" harrastusten parissakin.
VastaaPoistaNo joo, en ala filosofoida, mut tehdään käsitöitä ilolla!
Aamulla aurinko paistoi suoraan makkarin ikkunasta silmiin ja räystäältä tippui vesipisarat, niin keväistä että!
Hyvää viikonloppua!
Maria: Ihme juttuja tosiaankin, välillä on startiitti ja välillä ei mikään inspaa. Toisaalta asian voi ajatella niinkin, että haa, minulla on ensimmäiset ufot! :)
VastaaPoistaTupuna: Juu, minulla on maailman ihanin mies. Sellainen jalat maassa-tyyppi :) .
Mammutti: Ihana kommentti! Muistutit, että käsitöissä tärkeintä on se tekemisen ilo, ei suorittaminen. Yritän suhtautua taas hieman rennommin kaikkeen käsillä tekemiseen :) . Bloggaan sitten vaikka keskeneräisiä jos en muuta.