Ei se lankojen ostaminen vielä loppunut

Helsingin Vallilaan avattiin pari kuukautta sitten uusi lankakauppa. Odotin kiltisti mutta malttamattomana lankalakon päättymiseen saakka ja kävin vihdoinkin viikko sitten tutustumassa Villavyyhtiin. Tykästyin paikkaan heti. Lankavalikoima on herkullinen ja oli upeaa vain kävellä hyllyltä hyllylle ja löytää ihanuuksia toisensa jälkeen.



Ensimmäinen lanka, jota en voinut ohittaa oli Louhittaren Luolan Väinämöinen, sellainen juurevan oloinen villasekoitelanka, joka kuulema on parhaimmillan sukissa. Valitsin itselleni upean harmaan ja ystävä saa sukat kultaisen kellanruskeasta. Hämy ja Vilja ovat värien nimet.



Sitten ihan yllättäen Geilskin Tynd Uld alkoi jutella ja kovaa. Etenkin tämä hunajanruskea. Se kertoi haluavansa huiviksi ja myssyksi, ehkä lapasiksikin. Mainosti olevansa 100% villaa ja kuvaili miten suloisesti se lämmittäisi. Ja kun kääntelin kerää kädessäni, se oikein keikisteli valossa (voin vaikka vannoa!) ja oli niin kaunis että. Joten eihän minulle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin ostaa kaikki kaupasta löytyneet viisi kerää. Tämän langan värikartta on oikeasti ihan uskomaton.

Ostin kokeilumielessä uudet sukkapuikotkin. Ainoat 2,25 millin sukkapuikkoni ovat KnitPron Nova Metal-laatuiset, ja nyttemmin jo melko pahasti tummuneet ja vääntyneet. Jollain on tiukka neulekäsiala... Olen kuullut paljon hyvää HiyaHiyan teräksisistä sukkapuikoista, joten halusin ehdottomasti kokeilla. Sellaiset siis, 2,25 milliset ja 15cm pituiset. Tuntuvat ainakin todella kevyiltä käteen ja odotan mielenkiinnolla millaista niillä on kutoa.

Sukan väriset sukat?

Minkä väriset mahtavat olla sukan väriset sukat? Sellaiset minulta pyydettiin, kun tiedustelin miespuoliselta henkilöltä väritoivetta joululahjasukkiin. Kelpaavatkohan nämä?



Malli: Perussukka
Lanka: Novita, Seitsemän Veljestä
Lankaa kului: 139 g
Puikot: 3,5

Konstailemattomat perussukat ranskalaisella kantapäällä ja nauhakavennuksella. Yksiväriset olisivat olleet kuitenkin ehkä vähän tylsät, joten raidoitin kutomalla aina kuusi kerrosta tummalla grafiitinharmaalla ja yhden kerroksen luonnonvalkoisella. Tuo harmaa on niin minun suosikkini. Upea väri.



Ja kerrankin poseerauskuvia, kun aviomiehen kengännumero on sama sukkien saajan kanssa. Miehekkäät metalliset taloustikkaat jalkojen alle ja paljon kehuja, niin johan tuli hyvät kuvat.



Täytyy myös kehaista Seitsemää Veljestä. Suoraan kaupan hyllyltä ostamani harmaa lanka oli mukavan rouheista, paksua ja tasalaatuista. Lähes yhtä laadukasta kuin raitoihin käyttämäni luonnonvalkoinen, joka on sitä hyvää vanhaa Novitaa. Vyötteessä luki vielä Impivaara ja Seitsemän Veljestä.

Lankaa! Lankaa!

Lankaa! Nyt saan taas ostaa sitä. Lankaa! Vuoden alusta asti kestänyt lankalakko on vihdoinkin päättynyt.

Ajatella, lähes 11 kuukautta ilman lankaostoksia. Ihan yllätyin omasta tahdonvoimastani. Ja olen melkoisen ylpeä siitä, että en sortunut kertaakaan. Lakon tarkoituksena ei kuitenkaan ollut masokismin ja itsekieltäymyksen hyveiden harjoittaminen marttyyrin elkein vaan puhtaasti tarve laittaa stoppi lankakeräilylle. Kutomisvauhtini kun on kohtuullisen hidas ja sitä lankaa kieltämättä on jo parin vuoden tarpeiksi laatikoissa. Myös niitä ihkulankoja, joihin keräilytarve pääasiassa onkin kohdistunut. Lisäksi halusin myös avata silmäni niille jo varastossa oleville vyyhdeille, sillä mikä muu asia tässä maailmassa on niin täynnä mahdollisuuksia ja lupausta kuin kaunis lankavyyhti? Se voi olla mitä vain, siitä voi tehdä mitä vain.

Kaiken tämän filosofisen pohdinnan jälkeen, ymmärretyäni omistavani jo valmiiksi kaunista lankaa ja onnistuttuani pienentämään lankavarastoani joillain vyyhdeillä, sain hyvällä omallatunnolla hemmotella itseäni lankaostoksilla. Uudet ihkuluksuslankani, olkaa hyvä!



Tanis Fiber Arts on kanadalainen, laadukkaisiin käsinvärjättyihin lankoihin keskittynyt yritys. Blue Label on koostumukseltaan 80% merinovillaa ja 20% polyamidia, eli sopii hyvin sukkalangaksi. Metrejä on 385/115 g. Tämä kaunokainen on nimeltään Sunset.



Saman merkin Purple Label on pehmeääkin pehmeämpi. 70% merinovillaa, 20% kashmiria ja 10% polyamidia vahvikkeena, metrejä 365/115 g. Oi että. Väri on Amber.



Brittiläinen The Natural Dye Studio on myös uusi tuttavuus. Yritys värjää lankansa luonnonväreillä käyttäen mm. lehtiä, juuria ja puuta. Nymph on 70% Bluefaced Leicester villaa, 20% silkkiä ja 10% kashmiria. Eli käsittämättömän pehmeää ja kaunista. Väri on Old Gold. Shamppanjamainen. Metrejä tässä 400/100 g.



Loistavaksi todetun Cascaden Heritage Silk ohittamattoman täydellisenä harmaana. Charcoal on värin nimi ja lankaa 400 m/100 g.



Ja lopuksi langat yhteiskuvassa. Kauniita ovat ja värit toistuvat todella edukseen. Minun lankani <3 .

Toinen Revontuli

Sukkasato päättyi lokakuun myötä ja saldokseni tuli puhdas nolla. Köh. Mutta ei siitä sen enempää. Aina ei voi sukattaa. Mutta harkitsenpa jatkossa hieman tarkemmin jaksanko oikeasti osallistua johonkin tempaukseen.

Puikoilla on kuitenkin ollut silmukoita ja joululahjapino karttunut uuden huivin myötä.



Malli: Revontuli by AnneM
Lanka: Evilla, Artyarn 8/2
Lankaa kului: 181 g
Puikot: 5,0

Ihana Evilla! Ei solmuja, ei vaihtelua langan paksuudessa. Tätä ostan jatkossakin. Olen kutonut nyt kaksi huivia sekä Evillasta että Aade Lõngista ja näistä kahdesta Evilla on ehdottomasti se minun lankani.



Värit ovat ihanan marjaisat ja sopivat syksyyn. Vispipuuroa, ruispuuroa ja vadelmavaahtoa...



Halusin huivista suuren sekä antaa värien toistua mahdollisimman monesti, joten kudoin tähänkin versioon kaikkiaan 161 kerrosta. Viimeiset kerrokset alkoivat tuntua loputtomilta, etenkin ne nurjat, eikä ihme, sillä huivissa oli jo hieman yli 400 silmukkaa. Tuntui todella hyvältä saada tämä valmiiksi ja pingottumaan.



Vielä olisi yksi vyyhti Evillaa jäljellä ja siitä olisi tarkoitus tehdä jotain ihan itselle. Kutoisinko vielä yhden Revontulen vai olisiko joku malli, jossa lanka pääsee yhtä upeasti esille? Saa ehdottaa.

Punaista

Pitäisikö tuntea pikkuruinen pisto mielessä tai sydämessä? Sukkasatoa kerätään jo toista kuukautta mutta sukkamojoni on kateissa, ihan karkuteillä. Tavisperusraitasukat ovat olleet kesken kesästä lähtien, ja varsinaisen sukkasadon puitteissa aloitetut Monkeyt odottavat myös tekijäänsä. Siellä ne horrostavat, käsityökorissa, ja kahdehtivat puikoille päässyttä huivia ja lapasparia. Reppanat.

Huomasin vain haaveilevani lapasista. Että olisi sitten talvea varten valmiina jotain uutta ja kaunista. Lämmintä. Palmikoitua. Muistin samantien sopivan mallinkin ja totesin omistavani myös täsmälleen oikeanlaista lankaa. Punaista.



Malli: Chevalier Mittens by Mari Muinonen
Lanka: Cascade Yarns, 220 Wool
Langan menekki: 80 g
Puikot: 4,0

Nämä ovat ihanat! Sellaisen huomion kuitenkin tein, että vasemmalle kaartuvat palmikot, eli kun pidetään apupuikko työn edessä, ovat kauniit ja tasaiset mutta kun puikko on työn takana, jälki on paljon epätasaisempaa. Palmikoin tiukkaan, kuten kudonkin, mutta ilmeisesti kiristän jotain kohtaa tavallistakin enemmän. Auttaisiko jos tekisin kierrot ilman apupuikkoa?



Mutta onneksi käsiala tasoittui, kun lapaset pääsivät ihkauusille tumbbuplokeille pingottumaan. Lankalakkoa on jäljellä kuukausi mutta onneksi lakko ei koske kivoja oheistavaroita. Klikkasin siis itseni Etsyyn ja Succaplokin kauppaan, ja pian posti jo toikin ostokseni ihanan hyväntuulisessa paketissa. Etenkin nuo erilliset peukalo-osat ovat minusta hauskat!



Ennen pingottamista ranteen ja kärjen palmikko-osuudet vetivät melkoisesti kasaan mutta nyt ne ovat ihanan kiristämättömät. Lapaset istuvat käsiini, no, kuin hansikkaat ja ovat kerrassaan täydelliset.



Tulisikohan tänä talvena lapaskuume? Nyt olisi plokit ja kaikki. Elättelen toivetta siihen suuntaan. Entä olisiko tämä se talvi, kun teen vihdoinkin kirjoneuletta?

Loma Pärnussa

Kesän töiden päätyttyä ja ennen opintojen alkamista ehdin pienelle lomalle. Matkaseurana oli Satakieli ja suuntana meillä oli Pärnu, jossa kävin nyt ensimmäistä kertaa.



Ehkä parasta matkassa oli meri. Sen äärellä rauhoittuu ja tyyntyy välittömästi. Vesi oli turhan kylmää uimiseen mutta kahlaaminen oli kivaa! Hiekkapohja tuntui hauskan aaltomaiselta jalkojen alla ja ranta oli täynnä pieniä simpukankuoria.



Pärnu on tunnettu kylpylöistään ja hoidoistaan, joten kävin elämäni ensimmäisen kerran jalkahoidossa. Reilu tunti liotusta, raspausta, viilausta, kuorintaa, rasvausta ja taivaallista hierontaa tekivät jaloista ja etenkin korppuuntuneista kantapäistäni unelmanpehmeät. Lopuksi sai valita mieleisensä kynsilakan. Pinkkiä.



Kävelimme tuntikausia joka päivä ja välillä oli kiva poiketa kahviloissa lepuuttamassa jalkoja ja nauttimassa teetä kakkupalan tai muun herkun kanssa. Teen ystävinä osasimme arvostaa laadukasta irtoteetä ja teen tarjoamista kannusta kera hunajan, sokerin ja sitruunan. Kahvilat olivat muutenkin todella tunnelmallisia tai modernin tyylikkäitä, aina huolella sisustettuja. Ihastuin.

Matkasta jäi hyvä olo ja huomaan jo pohtivani minne suuntaisin seuraavaksi. Kiitokset vielä Satakieli, kun houkuttelit lähtemään ja toimit oppaana!

Magrathea

Täällä olisi jälleen huivi valmiina. Eikä mistään ongelmavyyhdistä tällä kertaa.

Malli: Magrathea by Martina Behm
Lanka: Wollmeise, Sockenwolle 80/20 Twin "My Old Blue Jeans"
Langan menekki: 139 g
Puikot: 3,5

En ole Wollmeisen ylin ystävä sillä vierastan edelleen langan puuvillamaista tuntua. Mutta käsittämättömän kauniita huiveja siitä kyllä saa aikaiseksi. Ja värit ovat aina huikeat. Tässäkin sininen on kauniin syvä ja tumma, saaden lisää luonnetta vielä tummemmasta sinisestä, kuin ukkostaivaasta tai musteesta. Hyrisin onnesta tätä kutoessa. Täydellistä semisolidiutta. Ehkä minä ja Wollmeise vielä löydämme toisemme.

Itse huivi on näitä kolmikulmaisia, joissa huivia levennetään lisäyksin, kunnes lankaa on jäljellä tietty grammamäärä, ja sitten kavennetaan ja päätellään. Magrathea on kuitenkin muodoltaa hieman epäsymmetrinen ja siinä on ihan huippukaunis reunapitsi. Leveä ja näyttävä.

Ohjeen mukaan huiviin riittäisi jo 100g sukkalankaa mutta en ihan jaksa uskoa. Tai ainakin huivista tulisi melkoisen pieni. 150g:n vyyhti oli minusta juuri sopiva tällaiseen shawletteen. Mutta tietysti käsiala ja kaikki vaikuttavat lopputulokseen.

Toinen puikoillani ollut huivi, se keltainen parin postauksen takaa, osoittautuikin fiaskoksi. Ei tullut hyvä eikä yhtään sellainen kuin olin ajatellut. Tuntuu kurjalta purkaa käytännössä valmis työ mutta välillä käy näin. Seuraavaksi sukkia ja toivottavasti paremmalla onnella.