Satakielen huivi

Olen ottanut askeleen eteenpäin neuleissani ja kutonut vihdoinkin ensimmäisen kolmiohuivini. Haaveilin sellaisesta jo blogini alkutaipaleella mutta vasta nyt sain huivin ensin puikoille ja sitten puikoilta. Olen luullakseni hieman arka kokeilemaan uutta, pikkutarkalla luonteenlaadulla varustettuna on niin paljon helpompaa kutoa tuttua ja turvallista, kuin ihan uutta ja tuntematonta. Vastikään hankitut keltaiset alpakkakerät kuitenkin houkuttelivat ottamaan pitsi-Addit käteen ja luomaan silmukat. Löysin myös aloittelijalle soveltuvan mallin, yksinkertaisen mutta samalla klassisen kauniin.



Malli: Multnomah
Lanka: Garnstudio, DROPS Alpaca
Langan menekki: 132 g
Puikot: 3,5

Huivissa yllättivät helppous ja nopea valmistuminen. Pingotuskin sujui ilman suurempia hankaluuksia. Olikin kiehtovaa nähdä vasta puikoilta tulleen tekeleen avautuvan kauniiksi, pehmeäksi ja pitsimäiseksi huiviksi. Ihastuin myös lankaan. Alpakka on ihana materiaali, pehmeä ja lämmin mutta samalla kevyt ja ilmava. Tätä lankaa voi kutoa lämpimälläkin säällä, se ei hikisty tai tunnu raskaalta kuten villa saattaa tehdä.



Tein huivista hieman ohjetta suuremman, eli kudoin oikeita kerroksia kunnes työssä oli 265 silmukkaa ja aloitin sitten Feather and Fan-pitsikuvion, jota toistin 12 kertaa. Päättelin työn virolaisten pitsihuivien tapaan, jolloin reunasta tulee kaunis ja joustava. Tämä "k2tog bind-off" löytyy esim. Nancy Bushin Knitted Lace of Estonia-kirjasta. Ainoa asia mistä en mallissa pidä, on huivin yläreuna. Ohjeen mukaan jokaisen kerroksen ensimmäinen silmukka kudotaan oikein mutta seuraavassa huivissa (joka on jo puikoilla) nostan nuo ensimmäiset silmukat nurin neulomatta, lanka työn edessä. Näyttää ainakin minun silmiini paljon huolitellummalta.



Huivin uusi ja onnellinen omistaja on ystäväni Satakieli, jolle kuuluvat myös kiitokset kuvausassistenttina ja -mallina toimimisesta. Lankaa jäi sen verran jäljelle, että kudon jossain vaiheessa huivin kaveriksi myös lapaset, kaksinkertaisesta langasta. Lapasiin voisi yhdistää myös helmiä... Tätä täytyykin suunnitella.

Suvetar ja Etelätär

Miten olisi pieni postaus uusista langoista alpakkahuivin valmistumista odotellessa?

Vaalea kaunotar on nimeltään Suvetar, valio vaimo. 50% merinovillaa ja 50% alpakkaa. Etummaisena puolestaan Etelätär, eukko. 75% villaa ja 25% polyamidia. Aivan upea tämäkin.

Langat tilasin Ilulta ja ainoa kysymys onkin, että miksi ihmeessä en ole tehnyt niin jo aiemmin? Kun bonuksena kauniiden, käsinvärjättyjen lankojen lisäksi tulevat hauskat postituspussit ja nopsa toimituskin.

Safarilla Serengetissä

Pitkästä aikaa jotain valmistunutta esiteltäväksi. Näitä sukkia on tehty kaikessa rauhassa, silmukka silloin, toinen tällöin, tarkoituksena rentoutua ja nauttia kutomisesta.

Malli: Perussukka

Lanka: Austermann, Step

Langan menekki: 83 g

Puikot: 2,25

Astetta räimeämmän väriset sukat, kuin täällä Kutomuksessa on totuttu näkemään, eikö totta? Olen saanut tämän langan lahjaksi ystävältä ja vaikka itse en olisi tätä lankaa tullut valinneeksi, sen kutominen oli kuitenkin hauskaa. Lanka on Austermannin Step, käsitelty aloe veralla ja jojobaöljyllä, laadukasta ja miellyttävän tuntuista.

Langan väritys on saanut nimen Serengeti, ilmeisestikin Serengetin kansallispuiston inspiroimana. Sukkien musta-valkoiset osiot tuovatkin ensimmäiseksi mieleen seeprat mutta värit voi yhtä hyvin assosioida myös palaneeseen, halkeilleeseen maahan, jota yllättäen halkoo turkoosi joki. Ja ei, en ole koskaan käynyt Afrikassa mutta jonain päivänä ehkä.

Sukat ovat malliltaan ihan perussukat, varsi kiertäen neulottua 1x1 ribbiä, kantapää on tuttuun tapaan ranskalainen ja kärjessä nelitahoinen kavennus.

Puikoilla on tällä hetkellä suloisenpehmeää alpakkaa. Ensimmäinen kolmiohuivini on kohta valmis!

Inspiraatiota hakemassa

Neulojan on hyvä käydä välillä lankakaupassa. Rentoutumassa, inspiroitumassa, lukemassa vyötteitä, tekemässä löytöjä, tunnustelemassa erilaisia keriä ja vyyhtejä sekä tietenkin ostamassa lankaa. Kaikki tämä on puhdasta hemmottelua ja tekee todella hyvää arjen ja työn rasittamalle mielelle.



Oma hemmotteluretkeni alkoi Lankamaailma Nordiasta. Siellä myydään nykyään KnitPron puikkoja ja nämä 2,5 milliset pyöröpuikot 80 cm kaapelilla sujahtivat ostoskoriin heti. Ostin myös ensimmäiset silmukkamerkkini. Cloverin silmukkamerkit vaikuttavat erittäin käytännöllisiltä ja pussissa niitä on isommassa ja pienemmässäkin koossa.



Tämä lanka on värien puolesta supersokerinen mutta vaaleanvihreän, vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelmä sai minut hurmatuksi. Kerä on sitä paksumpaa Zauberballia, stärke 6.

Puuvillaa. Hjertegarnin Diamond Cotton 8/4. Virkkaukseen.

Lopuksi vielä käväisin Soukassa Menita Outletissa ja ihan ensimmäistä kertaa. Siellä tosiaan on paljon lankaa. Ja ihana palvelu! Mukaan lähtivät nämä viisi kerää Dropsin alpakkaa.

Ja onpas ihanan rentoutunut ja inspiroitunut olo. Suosittelen!

Ei kahta ilman kolmatta

Ovikello soi tänään aamupäivällä ja postisetä ojensi minulle paketin, toivottaen samalla mukavaa päivää. Paketti oli Quickstepiltä, jonka blogissa vietettiin taannoin yksivuotissynttäreitä. Olin yksi kolmesta, joilla oli onni voittaa arvonnassa.



Paketista löytyivät suloinen leppiskortti, kiva pikkukassi ja vyyhti Colinetten Jitterbugia värissä Lagoon. Mahtavaa! Ei ole tämän hauskempaa tapaa aloittaa uutta viikkoa.

Olen myös saanut ihanan tunnustuksen!



Kiitos Maritta.

Edellisessä postauksessa esitellyt vähän villimmät sukat edistyvät rauhalliseen tahtiin. Ensimmäinen sukka on jo valmis ja toisessa pääsen seuraavaksi aloittamaan kiilakavennuksia. Silmukat juoksevat iloisesti, hartiat ovat rennot ja mieli kevyt. Ei ole kiire minnekään.

Kevyemmällä otteella

Edellisten sukkien jälkeen Kutomuksen valtasi inha neuleblääh. Yksikään malli ei ilmoittanut haluavansa puikoille, eikä mikään lankakaan inspiroinut. Vietin monia hetkiä neulekirjojani selaten ja istuin minuuttikaupalla lankahyllyn edessä lankojani katsellen mutta ei, blääh oli ja pysyi.

Totta kai aloitin uusia töitä. Varmaankin kolme, tai neljä, tai viisi. Kaikki menivät purkuun heti alkumetreillä. Mikään ei tuntunut hyvältä. Ja samalla olisi ollut ihan kauhea hinku kutoa jotain!

Välillä kutominen tuntuu vaikealta. Yleensä silloin, kun alan ottaa sen liian vakavasti. Tekemisen ilo katoaa. Ja iloton tekeminen tuntuu hartioissa sekä näkyy itse työssä. Käsiala tiukentuu ja silmukat ovat niin kireitä että soivat, tuskin edes liikahtavat puikoilta. Eikä silloin onnistu mikään.

Jätin pariksi päiväksi käsityöt ihan kokonaan, nukuin kunnon yöunia ja saatoin ehkä myös nauttia kesän ensimmäisen siiderin omalla, vastasisustetulla parvekkeellakin. Langat alkoivat taas jutella. Ja tällä kertaa silmukoissa on mukana pehmeyttä, ote on keventynyt.

Onnellisten tähtien alla

Tähdet ovat nyt todella suotuisassa asennossa, sillä olin yksi kolmesta onnekkaasta, jotka voittivat Puikkopyörre -blogin syntymäpäiväarvonnassa.



Posti toi perjantaina kirjekuoren, josta löytyivät nämä kolme vihkosta: Aino Praaklin Kirikindaid Virumaalt.



Jokainen vihkonen avautuu kuin kartta ja sisältää vaikka kuinka monta kirjoneulemallia. Aivan mahtavia! Viimeistään ensi syksynä on ihan pakko selättää kirjoneuleita kohtaan tuntemani arastelu ja kutoa itselleni kattava määrä erilaisia lapasia. Kiitokset vielä Heklalle tästä kivasta palkinnosta.