Miehelle, rakkaudella

Tajusin, että olen ihan unohtanut hehkuttaa erästä asiaa, josta olin  hieman todella otettu. Sillä tiedättehän sen C:llä alkavan sukkakuningattaren? Ja tällä kertaa en tarkoita Cookieta vaan Coopeyta. Sain nimittäin tammikuussa Ravelryyn postia, että Rachel Coopey haluaisi esitellä blogissaan keltaisia sukkia ja minulta kun yhdet sellaiset, nimittäin nämä, löytyvät, niin josko kuviani voisi käyttää. Eipä kauaa tarvinnut miettiä mitä vastaisin. Tosin sen JOOOO!!!!! -fiiliksen ilmaisin hieman hillitymmin, tyyliin "oh, that would be lovely" tai jotain. Seuraava posti sitten ilmoitti, että nyt olisi postaus tehtynä. Sen voi käydä lukemassa täältä.

Asiasta toiseen. Rakkaalla aviomiehelläni oli eilen synttärit ja lahjoin häntä uudella villasukkaparilla. Ensimmäinen lankavalinta ja kutomisyritys päättyivät ärsytykseen ja hampaidenkiristykseen, sillä yhdessä sukkiin valitsemamme lanka oli jotain niin järkyttävää, että varsien jälkeen en yksinkertaisesti kyennyt kutomaan enää silmukkaakaan. Kyseessä oli Novitan 7 Veljestä Raita, joka ainakin tuon kerän osalta oli käsittämätöntä löröä höttöä. Raitavärien vaihtumiskohdat olivat myös muuta väritystä tummempia, joten valmis pinta näytti tyylikkäiden raitojen sijasta epämääräisen läikikkäältä. Aargh. Hetken toipumisen jälkeen uusi yritys, huomattavasti paremmalla lopputuloksella.

Malli: Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor

Lanka: Novita, 7 Veljestä

Lankaa kului: 142 g

Puikot: 3,5

Lankavalinta pysyi samana, sillä omasta lankavarastostani löytyi muutaman vuoden takaista 7 Veljestä useammassakin värissä. Mikä ero!! Nämä harmaa ja valkoinen olivat kuohkeita, samalla kuitenkin napakoita ja ihanan villaisia. Aidosti mukavaa kudottavaa. 

Malli oli hauska sekin. Sovelsin sitä kyllä reippaasti, sillä silmukkaluku, puikot ja langan paksuus ovat ihan toiset, lisäksi muutin ribbiosuuden paremmin malliin sopivaksi ja kudoin sekä kantapään että kärjen yksivärisenä. Lopputulos on todella näyttävä, eikä vaatinut mitään kummempaa kuin nostettuja silmukoita ja värien vaihtelua.

Synttärisankari oli sukkiinsa myös oikein tyytyväinen. Vähänhän ne ovat näin uutuuttaan napakat, etenkin kun mallineule vetää neulosta hieman kasaan, mutta mukautuvat varmasti nopeasti käyttäjälle sopiviksi.

Mukavuusrajat ylittävää arjen luksusta.

Olen sellainen ihminen, joka viihtyy aivan erinomaisesti mukaavuusrajojen turvallisemmalla puolella. Tuttua, leppoisaa, ennustettavaa, ei suurempaa mahdollisuutta epäonnistua. Aah, miten mukavaa. Samalla tiedän varsin hyvin, että niiden omien rajojen sisälle jääminen on suunnilleen pahinta mitä voin itselleni tehdä. Siksi yritänkin aina tarttua tilaisuuteen, kun mahdollisuus johonkin rajojen yli menemiseen tarjoutuu. Paino on sitten sanalla yritän.

Tällä kertaa tilaisuus ilmeni, kun lankakauppa Titityy ilmoitti toisen Arjen luksusta -lankaklubin käynnistymisestä. Olin mukana ensimmäisellä kierroksella ja tykkäsin saamistani langoista niin paljon, että päätin olla mukana myös seuraavalla kerralla. Ensimmäisessä klubissa valitsin yllätyslankani mahdollisimman turvallisesta värimaailmasta ja sain hempeää, puuterista ja vaaleaa. Nyt mentiin astetta räväkämmällä linjalla, sillä värivaihtoehdoksi valikoitui Haave kesästä eli moniväristä vihreää. Moniväristä!!!

Paketti saapui viikko sitten ja tällaista sieltä löytyi.

Life in the Long Grass ja käsinvärjättyä sukkalankaa värissä Field.

Walk Collection ja hypersuperpehmoista merinoa värissä Salina.

Titityyn väellä tuntuu olevan kuudes aisti lankojen suhteen. Kumpikin lankamerkki on sellainen, jota olen ihastellut nettikauppojen välityksellä ja pähkäillyt, tilatako vai ei. Mikä yllätys, kun ne sitten klubipaketista paljastuivat! Kirjavuuden vuoksi mennään kyllä sinne mukavuusrajojen toiselle puolelle, eli ei aavistustakaan, mitä näistä tulee tehtyä, mutta laadukkaita ja ihania langat kuitenkin ovat. Ensi kuussa tulee vielä toinen paketti, joten yllätykset ja vihreys jatkukoon.